- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
Kirjoittaja Irene » 01.05.2014 08:55
Jeesus on Herra
- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
1.5.
Nuorimies oli humalassa seurakuntatalon eteisessä. Hän puristi tiukasti kättäni ja pyysi rukoilemaan puolestaan. Hajusta päätellen hän oli juonut pitkään ja hartaasti. Hän sanoi joutuvansa seuraavana päivänä vankilaan. Ajattelin, että se on hyvä, niin katkeaa juomaputki joksikin aikaa?
Tilaisuuden aikana hän istui vuoroin nojaten päätään käsiinsä, vuoroin nousi ja käveli levottomasti palaten pian taas takaisin. Muuten seuraväki oli asiallisesti ja kuunteli Jumalan sanaa hurskas ilme kasvoillaan. Tämän yhden reppanan synti näkyi ja haisi, muut olivat saaneet omansa paremmin peitettyä.
Perkele saalistaa kansaa ja jokainen synti sitoo ihmisen kohtalon lujasti paholaiseen ja paholaisen kohtaloon, tulevaan tuomioon, helvettiin, joka on tehty perkeleelle ja hänen enkeleilleen. Ihmisiä viedään kuolemaan, rankasti raastaen tai miellyttävästi taluttaen. Ilman Jeesusta kaikki kuolevat. Maailma on kuin vankila, jossa kuolemantuomitut odottavat vuoroaan.
Jumalan rakkaus yrittää ottaa kaveria vielä hihasta kiinni ja tarttua sydämeen, omaantuntoon ja mieleen, ettei hän hukkuisi. Usein kuoleman kahleet tuntuvat kovin voimakkailta. ”Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat” Snl.24:11. Pitäisi saada kuoleman kulkueet pysäytettyä. Pitäisi saada ihmisille ilosanoma, synnin vastamyrkky.
Ajattelin juopon miehen vanhempia. Mikä suru heillä olikaan ollut tästä lapsesta. Miten monta kertaa olivatkaan rukoilleet, puhuneet, uskoneet ja toivoneet parempaa – ja taas pettyneet.
Vain Jeesus voi muuttaa ihmisen niin, että hän vapautuu maailman orjuudesta, synnistä ja perkeleen otteesta. Usein pelastus on hyvin lähellä onnetonta. Jumala tulee aivan viereen, mutta ihminen ei huomaa tai halua huomata. Voi kuitenkin käydä niin, että yksi sana vie hänet hetkessä paratiisiin vastoin kaikkia luonnonlakeja ja ennusteita. Ihminen sanoo Kristukselle: - Muista minua, kun tulet valtakuntaasi!
Jeesus, Herra, sido perkeleen valta ja vapauta läheisemme!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 02.05.2014 16:43
2.5.
Olin Anjalankoskella, siellä oli menossa seurakuntatapahtuma, jossa olin puhujana. Oli menossa kokoussarjan viimeinen päivä ja autoni ei suostunut käynnistymään iltapäivällä. Soitin useaan korjaamoon, mutta kukaan ei ehtinyt auttamaan. Yritin soittaa työtoverilleni, Antero Rasilaiselle, joka oli juuri onnittelukäynnillä Iitissä. Mutta hänen puhelimensa ei vastannut. Sain ystävällistä kyytiä diakonissalta majapaikkaani.
Mietin, mitä tekisin. Seuraava tilaisuus alkaisi vajaan kolmen tunnin kuluttua, autoni oli seisoi rikkinäisenä 10 kilometrin päässä ja olin vielä suunnitellut ajavani kotiin Kangasalle yöksi. Rukoilin, puhuin Herralle yksinkertaisesti koko tilanteen ja tunsin rauhaa sisimmässäni. Keitin kahvit.
Pian Antero soitti. Kerroin tilanteen ja hän lupasi tulla apuun. Kerran eksyttyään hän löysi asunnolleni. Olin pakannut tavarat ja niin lähdimme. Autoni luona huomasimme, ettei meillä ollut hinausköyttä. Antero oli jättänyt omansa Venäjälle ja minä lähteissäni kotiin ajatellen, ettei sitä enää tarvitse, kun talvi oli ohitse. Silleen.
Ajoimme lähimmälle huoltoasemalle, mutta siellä ei ollut hinausköyttä myytävänä. Myöhemmin löysimme sellaisen toisesta huoltamosta. Aikaa oli enää tunti tilaisuuden alkuun, kun tulin hinattuna kirkolle. Soitimme merkkikorjaamoon, joka oli Kouvolassa, ilmoittivat, että auton voi tuoda sinne. Itse en ehtinyt enää mukaan, mutta nuoriso-ohjaaja, jonka tavoitimme, lupasi tulla apuun.
Menin kirkkoon ja pidin raamattutunnin aiheesta ”Luottamuksen arvoinen”. Nyt se teema joutui kohdallani koetukselle. Koin todeksi sanat: Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan, Matt.6:33. Tunnin loputtua Rasilainen ojensi minulle autoni avaimet ja sanoi korjaajan mitanneen polttoaineensyötönsulakkeen ja huomannut sen olleen rikki. Hän ei ottanut työstä edes rahaa.
Olin myöskin ajoissa illalla kotona.
Haluaisin, Herrani, oppia asettamaan asiat tärkeysjärjestykseen. Autathan minua.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 03.05.2014 07:27
3.5.
Vaikea päivä. Näitäkin tulee eteen aina silloin tällöin.
Mikään ei tunnu luistavan, päinvastoin, kaikki haraa vastaan. Sää on huono, voiveitsi putoaa lattialle, posti tuo laskuja, tulee epäystävällinen puhelinsoitto, ärhentelevä läheinen ilmaantuu ovelle, posti tulee myöhässä, tietokoneen ohjelma kaatuu ilman tallennusta, päätäni särkee, katkeruus kouraisee sydäntä, myöhästyn tapaamisesta ja unohdan asioita. Kello käy liian nopeasti…
Joskus ajattelen, että olisi pitänyt vain nukkua nämä päivät ohi. Mutta mitä olisinkaan menettänyt silloin Jumalan koulussa, armon antimissa ja vanhan ihmisen kuolettamisharjoituksissa? Olisin monta kokemusta köyhempi ja oppinut vähemmän luottamaan ja turvaamaan Herraan. Puhumattakaan siitä, että ilman näitä päiviä ylpeys ja itsekkyys rehottaisi kuin voikukka-meri nurmella.
Herra elää tänäänkin. Hänen sanansa on voimassa, hänen Henkensä vaikuttaa uskovissaan. Hänen siunauksestaan kaikki saavat elämän edellytykset. Hänen johdatuksestaan meitä kuljetetaan eteenpäin kohti taivasta. Hänen varjeluksensa suojaa meitä näkymättömästi.
Daavid joutui pakomatkallaan vaikeuksista toiseen. Tullessaan vihollisen alueelle hän joutui tekeytymään mielisairaaksi pelastaakseen nahkansa. Mutta juuri siellä hän kirjoitti yhden rohkaisevimmista lauluistaan, jossa kurjuuden keskeltä kaikuu kirkas evankeliumi. ”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!” Ps.34:9. Jumalan läheisyys on kuin tuore vastaleivottu leipä, Herran hyvyys kuin ravitseva ateria. Vapahtajaan turvaava ihminen on onnellinen.
Vaikea päivä tulee Jumalalta, hän koettelee meitä. Hän koettelee meidän uskoamme, lepääkö uskomme kokonaan Kristuksen varassa, vai onko se vain luulo-uskoa ja hyvänpäivän-hengellisyyttä. Olemmeko rakentaneet uskonnollisuuden korttitalon, joka ei kestä myrskyä, vai onko elämämme perustus vakaalla Golgatan kalliolla, joka on vahvistettu Jeesuksen uhrilla.
Tahdon maistaa ja katsoa, miten sinä, Herra, olet hyvä minua kohtaan. Tahdon turvata yksin sinuun.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 04.05.2014 11:09
4.5.
Katselin ulos ikkunasta pihalla leikkiviä lapsia. Oli kirkas ja aurinkoinen päivä. Linnut lentelivät puissa, yksi pikkulintu laskeutui ikkunalaudalle. Siinä se hyppeli tovin. Huomasin, ettei kaikki ollut kohdallaan. Sen askelluksesta tuli tippapeltiä vasten tökkivä ääni. Linnun toinen jalka oli poikki tyvestä, siitä oli vain tynkä jäljellä. Säälin sitä. Pian se lensi pois, en nähnyt sitä enää.
Mietin, olisiko minun pitänyt yrittää auttaa lintua? Mutta se olisi ollut varmasti mahdotonta, lintu olisi lentänyt kuitenkin pakoon? Entäpä jos olisin huutanut: - Hei, lintu, odota, yritän auttaa sinua! Tuskin se olisi lentänyt kädelleni lepäämään? Mutta enhän minäkään suostunut Jumalan autettavaksi heti, kun hän kutsui minua. Lähdin pakoon.
Jumalan omissa on myös monia, jotka ontuvat. Heidän elämässään on ollut vaikeuksia ja koettelemuksia, jotka näkyvät heistä. Omat synnit paistavat läpi, toiset ovat kolhineet heitä. Joskus liiallinen vauhti vammauttaa, joskus hidastelukin tekee kankeaksi. Vaikka yrittäisi näyttää kuinka hyvältä ja terveeltä, saattaa heikkoutemme kuitenkin joskus paljastua.
Moni kantaa lapsuutensa vammoja koko elämänsä. Niitä ovat ihmispelko, hylätyksi joutumisen kokemus, vihan puistatus, riittämättömyys, osaamattomuus, avuttomuus, kykenemättömyys ystävyyteen, tunteiden kätkeminen, jne. Jos eväät ovat heikot ja ravinto yksipuolista, tulee puutostauti ja muut viat. Ehkä siitä syystä omaankin tuttavapiiriini kuuluu vain vähän välkkyjä. Monet ontuvat elämässään.
Jaakob tarttui Jumalaan ja vaati Jumalan siunausta itselleen. Hätä oli suuri ja vaiva kova. Mutta Jumalan armo oli vielä suurempi, Herra antoi siunauksensa avuttomalle. ”mutta hän ontui lonkkaansa” 1.Moos.32:31. Oletko huomannut, että usein Jumalan siunaamat ontuvat?
Ennen kuin Jeesus pääsee tulemaan ihmisen Herraksi, täytyy Vapahtajan murtaa ylpeytemme ja kovuutemme, tehdä meistä syntisiä ja ontuvia. Sellaiset tarvitsevat Jumalan siunausta.
Siunaa meitä, Herra, vaikka joutuisimmekin ontumaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 05.05.2014 08:34
5.5.
Tapasin kirkossa erään naisen, joka tuli juttelemaan kanssani sanan ja rukouksen illan jälkeen. En tuntenut häntä. Hän kertoi tulleensa uskoon pari vuotta sitten. Iloitsin siitä, että Jumala synnyttää edelleenkin lapsia itselleen tässä hyvinvoinnin pilaamassa luottoyhteiskunnassa.
Syy, miksi nainen tuli puhumaan, oli se, että hän oli juuri päivällä lukenut juuri samoja Raamatun tekstejä, joita käytin puheessani. Naisen ongelma oli ollut se, että nuorena uskovana hän oli tietysti keskittynyt Uuteen Testamenttiin ja sen ydinsanomaan, mutta välittömästi avatessaan Vanhan Testamentin kompastunut sen vaikeaselkoisuuteen.
Nyt taivaallinen valo oli kuitenkin alkanut pilkahdella myös Vanhan Testamentin sivuilta hänen sieluunsa. Kiitos Herralle. ”Minun sydämeni riemuitsee Herrassa… sillä minä iloitsen sinun avustasi. Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra… eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista” 1.Sam.2:1-2. Sydämen riemu on Jumalan oman salainen onni. Hän tuntee Herransa ja Auttajansa, eikä kukaan ole Jeesuksen veroinen.
Joskus on niin, että aarretta pitää kaivaa syvemmältä, pinnalla on vain muruja. Uskovan on otettava aikaa, keskityttävä, nähtävä vaivaa, etsittävä, kolkutettava, anottava, luettava, kuunneltava, että löytäisi Kristuksen sisäisen tuntemisen – yhteyden salattuun Jumalaan.
Kun Herran sana avautuu, sydän pääsee riemuitsemaan Herrassa. Hän saa silloin syödä salattua taivaan mannaa, jolla Vapahtaja ruokkii nälkäistä sielua. Sana vahvistaa uskoa ja vie ihmisen syvälle Jumalan ajatusmaailmaan. Yksinkertainenkin ihminen saa Jumalan viisautta, joka on hänelle suureksi avuksi jo ajallisessa elämässä.
Vapahtajani, siunaa näitä uusia lampaita laumassasi, että he vahvistuvat uskossa, totuudessa ja armossa; varjele heitä ettei susi syö eikä leijona raatele. Anna heille paimenet ja opettajat sydämesi mukaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 06.05.2014 08:13
6.5.
Olin veneellä Längelmävedellä kalastamassa, käytin verkkoja suuri- ja pienisilmäisiä. Sain eri kokoisia kaloja. Ne olivat jääneet verkkoon, tiukemmin tai hiukan suupielestä. Olipa verkkoon jäänyt jokunen rapukin saksistaan. Äsken ne olivat vielä vapaana, nyt ne olivat minun vallassani. Minä tein niistä ruokaa ja söin ne.
Kalastajan pitää olla viisas, juonikas, taitava ja nopea, muuten ei tule saalista. Hänen pitää tietää, missä kala liikkuu ja mitä se syö. Maailma kalastaa ihmisiä: kaupan, viihteen, urheilun vallan ja menestyksen keinoin. Sille kelpaavat kaikenkokoiset kalat, mutta sen onni on saada erikoisen kauniita, rohkeita, voimakkaita ja älykkäitä. Sillä ne ovat parhaita täkykaloja, jotka houkuttelevat toiset kalat likelle saalistettaviksi. Hyvä iskelmälaulaja, missi, urheilija tai poliitikko on verraton viehe viemään ihmisiä pois lapsenuskosta ja maailmaan.
Jumalalla on taivaalliset verkot maailmassa, joilla hän kalastaa ihmisiä itselleen. Siinä työssä hän käyttää myöskin uskoviaan, Raamatun sanaa, esirukouksia ja elämän kohtaloita. Jeesus itse kouluttaa kalastajansa, että he saavat ihmisiä saaliiksi.
Myös perkele kalastaa ihmisiä. Hän pyrkii tuhoamaan, tappamaan ja erottamaan heidät Jumalasta. Elämäntehtävä sekin?
Hän käyttää erilaisia pyydyksiä: yhden hän houkuttelee syntiin, toisen hän pettää valheella ja eksytyksillä. Yhden hän langettaa ylpeyteen ja toisen itserohkeuteen. Yhtä hän yllyttää ottamaan elämän hallinnan omiin käsiinsä, toista kehottaa asettamaan ajalliset asiat iankaikkisten edelle. Joihinkin hän vaikuttaa epäluulon ja katkeruuden kautta, joidenkin mieleen hän tunkeutuu syyllisyyden kautta. Uskonnollisuus on yksi pirun parhaista pyydyksistä: ihmiset kiinnittävät mielensä niin helposti Kristuksen asemasta ’pyhiin’ ihmisiin, kynttilöihin, kulkueisiin, alttareihin, suitsutukseen, tunnelmaan.
Aikamme ihminen on tyhmä kuin ahven ja syö mitä tahansa matoa ongenkoukkuineen, joita paholainen hänelle tarjoaa. Sitten tuo tyhmyri jää satimeen, koukkuun ja kiinni kuin kala. ”Sillä ei ihminen tiedä aikaansa, niinkuin eivät kalatkaan, jotka tarttuvat pahaan verkkoon, eivätkä linnut, jotka käyvät kiinni paulaan; niinkuin ne, niin pyydystetään ihmislapsetkin pahana aikana, joka yllättää heidät äkisti” Saarn.9:12. Pahat ajat kohtaavat ihmisiä kaikkina aikoina ja silloin jyvät erotellaan akanoista. Suruton ihminen menee pirun haaviin kuin särki.
Rukoilla sopii, että Herra Kristus saisi ihmiseen viimeisen kiinnityksen.
Herra, tee itsellesi tänäkin aikana ihmisten kalastajia.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 07.05.2014 11:36
7.5.
Vuoteeni vieressä oli seinällä fosforoitu risti, se oli mummuni vanha seinäkoriste. Alkuperää en tiennyt. Kun sammutin valot huoneesta ja menin vuoteeseen, näin loistavan ristin pääni vieressä. Se antoi hyvän mielen nukkumaan mennessä ja silloin ajattelin Jeesusta, Kristusta, Vapahtajaani. Ristin keskellä luki Jeesuksen nimi. Pieni, vaatimaton koriste-esine oli maailmankaikkeuden suurin voitontunnus ja elämänmerkki - minun merkkini.
Tarvitsen valoa selvitäkseni tänä aikana monista eksytyksistä ja ansoista, joita vihollinen virittelee tielleni. Aikamme suuri ansa on rahan ahneus, joka on vakava synti. Se on ylpeyden ja haureuden ohella turmiollisimpia vaivoja, mihin uskova voi hukkua. Se oli Geehasin, Matteuksen, Sakkeuksen ja Juudaksen synti. Rahan himo on kuin syöpä, joka myrkyttää uskovan ja hänen ystäväpiirinsä.
”…viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja… ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita… ylpeitä… kiittämättömiä… rakkaudettomia… hillittömiä… heissä on jumalisuuden ulkokuori…” 2.Tim.3:1-5. Siinä se on; Sana todistaa, että ennen Kristuksen tuloa seurakunta elää historiansa vaikeimpia aikoja. Kestämme vainot ja koettelemukset, mutta menestys ja hyvinvointi ovat meille ylivoimaisia.
Valo, Kristus valo on ainoa, joka voi paljastaa pimeyden, joka meissä uskovissakin asuu. Ei ole myöskään harvinaista, että ihmiset puolustelevat hurskaasti tekojaan ja yrittävät saada asiat näyttämään hengellisesti paremmilta, hyväksyttäviltä. Mutta on Jumalan armoa joutua ajoissa kiinni ja häpeämään tekojaan. Synnin tunnustaminen ja terveellinen parannus vie katumukseen ja Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Kaiken lisäksi kadotettu yhteys uskovien välillä palautuu ennalleen.
Kiitos, Jeesus, että ristisi valo loistaa minulle ajan yössä, ohjaa minua kulkemaan sinun tietäsi kohti ikuista valoa. Anna meille uskoville anteeksi ahneutemme ja opeta meitä luopumaan omastamme toisten hyväksi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 08.05.2014 08:30
8.5.
Kun ikää karttuu, ei ihminen ole enää niin suosittu kuin ennen. Nuoret ja vahvat vievät suosiossa vanhan sotaratsun paikan. Suosio, maine, kuuluisuus,
taito ja tieto alkavat hiipua; ihminen tulee vanhaksi kuin vaihtoauto. Eräässä runossa sanottiin: ”Olet nuori ja minä rakastan vain sinua. Vanhenet ja minä vain rakastan sinua. Olet vanha ja vain minä rakastan sinua”. Aika kuluttaa elämäämme, voimiamme, ruumiimme ja sen koneisto käy vanhaksi.
Moni ei selviä ilman apukeinoja: kuulolaite, silmälasit, kävelykeppi, sydämentahdistin, pillerit, rollaattori, jne.
On uskon tilinteon hetki elämässä ja pitää katsoa, mikä on päivän saldo. Pitää katsoa taaksepäin ja nähdä kuljettu tie, pitää tähystää eteenpäin ja katsoa päämäärään. On aika tarkistaa liitto ja sen kestävyys; tarkistaa, missä mennään ja mihin suuntaan. ”Jumala on uskollinen, hän, jonka kautta te olette kutsutut hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme yhteyteen” 1.Kor.1:9. Uskonelämän suuri salaisuus on Kristus. Jumalan uskollisuus syntisen ihmisen hyväksi perustuu juuri Jeesuksen valtavaan armoon.
Jumalan uskollisuus on käsittämätön ja suuri. Hänen armollisuutensa ja pitkämielisyytensä on meitä kohtaan valtava.
Tämä siitäkin huolimatta, että hän tuntee hulluutemme ja tietää vikamme ja virheemme tarkasti. Viheliäisyytemme, turmeluksemme ja kurjuutemme ovat hänen edessään kuin avoin kirja.
On Jumalan suuri salaisuus, että me uskovina olemme Jeesuksen yhteydessä. Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. Hänessä puhumme,
syömme ja nukumme. Jeesus on elämämme sisältö, tunnus, Henki, armo ja totuus. Hän on elämämme alku ja loppu, täyttymys ja toivo. Jeesus on ainoa edellytys yhteyteemme Jumalan kanssa. Hänen verensä kautta meillä on syntien anteeksisaaminen. Jeesuksen uskovat ovat yhtä, meillä on yhteys keskenämme.
Kiitos, Jeesus, että sinä rakastat meitä vanhenevinakin, että jaksat kärsiä meitä ja olet luvannut olla kanssamme. Kiitos sinun uskollisuudestasi, huolenpidostasi ja vaivannäöstäsi.
Tue meitä tarttumalla käteemme ja kanna meitä heikkoutemme hetkinä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 09.05.2014 07:44
9.5.
Joskus uskonelämä menee hyvistä yrityksistä huolimatta pieleen. Usko sammuu ja rakkaus kuivuu, toivosta ei ole tietoakaan. Kristillisyydestä tulee pelkkää toisten arvostelua ja räykyttämistä. Uskonelämän perussävellajiksi tulee perinteinen molli: ”kaikessa on jotain vikaa”. Hengellinen elämä on kadonnut, siitä on tullut kirjan sivuja, jossa lukee ’heränneen kansan vaellus’ tai ’viimeinen mohikaani’, vaikka nimenä pitäisi olla ’Jeesukseen uskovat’.
Moni lähtee uskon elämään kuin pikajuoksija ja pysähtyy kohta uupuneena. Alkuajan reipas meno ja into on sammunut. Toinen vieressä on muuttanut juoksunsa maleksimiseksi ja päämäärättömäksi hortoiluksi. Joku on ruvennut ryömimään. Monet ovat keskeyttäneet matkanteon kokonaan ja kääntyneet takaisin, mistä ovat tulleet.
Miten siis voidaan ylläpitää uskovaisuutta? Pitää olla halullinen sielu, joka ikävöi Jumalaa. Se on huokailua Kristuksen puoleen. ”Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ’Abba! Isä!’” Room.8:15. Lapsen mieli kunnioittaa Isää ja on kiitollinen kaikesta, mikä liittyy Isään. Sen todistaa uskovalle Pyhä Henki, joka on lapseuden Henki.
Halullinen ja ikävöivä mieli syntyy muutamasta tärkeästä asiasta:
1. Raamatun lukemisesta. Tuota kirjaa pitää lukea Jumalan sanana, arvostuksella ja kunnioittaen, pitäen sitä kaikkein pyhimpänä, mitä maan päällä löytyy.
2. Rukoilemalla. Kristityn on rukoiltava säännöllisesti ja jatkuvasti.
Rukousaiheet löytyvät Raamatusta ja Pyhä Henki antaa niitä myöskin pitkin matkaa elävästä elämästä.
3. Uskovien yhteydestä. On välttämätöntä, että kristitty käy säännöllisesti toisten uskovien kohtaamisissa. Tässä on salaisuus: Kristus on seurakuntansa keskellä. Hän puhuu ja vaikuttaa siellä.
4. Ehtoollisesta. Uskova rakentuu hengellisesti nauttiessaan ehtoollista, siinä hän saa Herran ruumiin ja veren, syntien anteeksisaamisen ja kokee yhteyttä toisten armahdettujen kanssa.
Jos kristillinen elämä alkaa luisua poispäin Vapahtajasta, edellä mainitut seikat jäävät vähäisiksi ja seuraa hengellinen kuolema. Tämän merkkinä on Kristuksen yhteyteen pyrkivän halullisuuden ja ikävöimisen katoaminen. Silloin kristitty käyttää elinvoimansa johonkin muuhun, pääasiassa turhuuteen.
Jeesuksen seurassa uskovat ovat tärkeitä. Me edustamme Herraa tässä ajassa ja tämän sukupolven keskellä. Jeesus ei jätä meitä yksin, vaan auttaa meitä kaikessa. Jeesus on meissä ja me Jeesuksessa.
Auta, Herra minua yhteyteesi ja yhteydessäsi!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 10.05.2014 10:36
10.5.
Joskus juttelen ihmisten kanssa, jotka sanovat uskovansa Jumalaan. Keskusteltuamme enemmän huomaan, että heidän uskovaisuutensa onkin vain yleistä, eli luonnollista uskoa. Se on tietoa, muttei tekoja. Sen tuntee siitä, että se ei elä eikä tee Jumalan tahdon mukaan. Siitä voi sanoa, että se on kuollutta uskoa. Sillä ei ole Kristus-elämän tuntomerkkinä Hengen hedelmää.
Luonnollisen uskon ja pelastavan uskon välillä on ero, suuri ero, varsinainen juopa. Luonnollinen usko on tavallista jokamiehen uskoa, jollaista on kaikkialla ja kaikissa ihmisissä. Sitä sanotaan myös uskonnollisuudeksi. Luonnollinen usko luottaa ja turvaa kaikkeen muuhun mutta ei Vapahtajaan. Luonnollinen usko haluaa pitää Jumalan riittävän kaukana itsestään tai tilanteen kärjistyessä peräti tappaa Vapahtajan.
Pelastava usko on Vapahtajan omaa uskoa, jonka hän lahjoittaa syntiselle ihmiselle. Vapahtajan usko on myöskin Jumalan voima, se muuttaa ihmisen toisenlaiseksi – uskovaksi. Tässä huomaamme, ettei uskovaisuus perimmältään ole ihmisen vaan Jumalan työ. ”Katso, sen kansan sielu on kopea eikä ole suora; mutta vanhurskas on elävä uskostansa” Hab.2:4. Jumalan oman kallis lahja on uskon kautta saatava vanhurskaus, joka elättää uskovaa.
Ylpeys estää Jeesuksen tulon ihmiseen, muta nöyrä mieli kutsuu Vapahtajan tervetulleeksi. Uskova iloitsee tietäessään, että Jumala on tehnyt hänet lapsekseen ja Kristuksen kanssaperilliseksi.
Joskus luonnollinen usko joutuu suureen kriisiin, sairauden, onnettomuuden, konkurssin, avioeron, tms. johdosta. Se on aina Jumalan mahdollisuus. Silloin Herra voi täyttää tämän tyhjiön omalla uskollaan, jonka hän vuodattaa ihmissydämeen. Tällöin ihminen uudestisyntyy, Kristus ottaa asumuksen ja hallintavallan ihmisessä. Silloin ihmiselle tuleekin uusi rukous:
Jeesus, asu sinä minussa!
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5769
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Jeesus on Herra
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa