- 11.5.
Kuljen kaupungin katua ihmisvilinässä, toisia tulee, toisia menee – ties minne? Ihmiset ovat ostoksilla, työmatkalla ja lorvimassa. Tämä on meidän maailmamme. Tämä on maailma, jossa ei äkkiä katsoen näe mitään kristillistä – niin no kirkontorni ja risti siellä. Mutta Jumalalle nämä ihmiset ovat tärkeitä. Hän on luonut ja lunastanut heidät. Ihmiset eivät vain tiedä sitä, eivätkä usko siihen.
Jeesus kuoli aikansa maailman murhaamana. Hänen aikalaisensa vihasivat häntä ja hänen sanomaansa. Keskellä suurta pimeyttä, maailman yötä, vähän ennen kuolemaansa, hän rukoili: ”En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole” Joh.17:15-16.
Jeesus opetti omillensa, miten tulee suhtautua maailmaan. Tämä on ollut ilmeisen vaikea asia kautta historian. Huonoimmillaan kristityt menevät täysillä maailman mukana. Silloin he eivät tee mitään erotusta maailman ja kristillisyyden välille. Seurauksena on se, että paha, perkele ottaa heihin kiinnityksen ja alkaa riepottaa heitä mielensä mukaan. Joskus kristityt ovat yrittäneet eristäytyä maailmasta. Siinä kyllä saattaa säilyä jonkinlainen pyhyys, mutta sen ongelma on siinä, että sellainen kristillisyys ei toteuta enää lähetyskäskyä: mennä viemään Kristus kaikkeen maailmaan.
Uskovalle on normaalia, että hän kokee muukalaisuutta maailmassa, on olossaan juureton ja kärsii maailman syntisestä menosta ja Jumalan vastaisuudesta. Ei ihme, että meitä on aina pidetty kummallisina?
Jeesuksen rukous Isän varjelevasta suojeluksesta on aivan välttämätön, sillä paha riippuu meissä kiinni.
Jeesus, sinä olet itse ollut maailmassa ja tunnet kaikki. Pelasta ihmiset tänään, irrota heidät maailmasta itseäsi varten. Varjele meidät pahasta. Auta meitä elämään pimeän maailman keskellä sinun valonasi.