- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
Kirjoittaja Irene » 21.06.2014 06:52
21.6.
Olin mukana PAV-leirillä seurakunnan leirisaaressa. Mukana koko joukko paikallisia juoppoja, tunnelma oli hillitty, soppa maistui ja saunottiin runsaasti. Välillä lauloimme virsiä ja puhuin heille Jeesuksen suuresta rakkaudesta syntisiä kohtaan. Viimeisenä päivänä eräs leiriläinen piti diakonissalle puheen, antoi hänelle kukkia ja sanoi: - Minut on valittu puhemieheksi. Tämä on puliukkojen puolesta. Kiitokset kaikesta. Muista meitä rukouksin. Se oli lyhyt ja hyvä puhe.
Evankeliumi on tarkoitettu kaikille, mutta sen ottavat vastaan vain syntiset ja huonot, sairaat ja kelvottomat, vialliset ja hylätyt. Siksi seurakunnan pitää oppia kalastamaan sellaisilla vesillä, joissa kala käy pyydyksiin. Pelkkä verkkojen liottaminen ei hyödytä mitään ja sellaista kirkonmenoa on liiankin kanssa.
Vapahtaja lähetti todistajia kertomaan hänestä ja hänen teoistaan. Heidän ei pitänyt mainostaa itseään, vaan häntä. ”Jeesus vastasi ja sanoi heille: ’Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun’” Matt.11:4-6. Aina on niitä, jotka eivät pidä Jeesuksesta ja hänen valitsemistaan ihmisistä.
Jumala rakastaa huonoja ja epäonnistuneita ihmisiä, hän lahjoittaa elämänsä sinne, missä ei ole elämää. Hän lähettää valonsa sinne, missä ei ole valoa. Hän vuodattaa rakkauttaan sinne, missä ei ole rakkautta. Hän tuo taivaan sinne, missä ihminen on helvetin vanki.
Jeesus tuli tänne sellaisena, että yksinkertaisinkin saattoi kohdata hänet. Hänellä on ilosanoma lapsille, vanhuksille, vangituille, alastomille, nälkäisille, sokeille, kuuroille, rammoille, likaisille, turmeltuneille, epäonnistuneille, sairaille ja kuolleille. Ihmeellistä.
Kunnia sinulle, ihmeellinen Jeesus, Vapahtajamme, jonka rakkaus etsii ihmistä sellaisena kuin hän on.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 22.06.2014 12:12
22.6.
Kun saan postissa kirjeen, näen jo yleensä päältä, minkä sorttinen sanoma sieltä on tulossa. Paljon on yleistä tiedotetta, jonka voi kuitata yhdellä silmäyksellä. Mutta jokaisen henkilökohtaisen viestin luen kirjaimen tarkasti. Olen aina kirjoitellut kirjeitä ystäville, se on mukava tapa kertoa kuulumisia ja pitää yhteyttä. Nyt tekniikan kehittymisen myötä kirjoitan paljon tekstiä tietokoneella ja lähetän sitä sähköpostina eteenpäin. Ystävien kanssa elämä on mielekästä, ystävät ovat sieluni peili. He lähettävät minulle vastineensa.
Jokainen uskova on taivaspostia. ”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin” 2.Kor.3:2-3. Uskovaisuus menee syvälle sisimpään. Siellä Jeesus asuu sanansa kautta.
Hengellinen sanoma, Kristuksesta, on kirjoitettu sydämiin, ihmismielen syvyyteen. Julistettu sana tekee tehtävänsä ja ihmisistä tulee sydämeltään kristittyjä. Heistä tulee Kristuksen kirjeitä. Parhaimmillaan he ovat lähetyskirjeitä, sillä uskova on kaikkialla Herran todistaja ja hänen valonsa säteily.
Mikään ulkoinen toiminta ei voi korvata sisäistä sanaa, jonka Herra itse on meihin istuttanut. Järki, teologia, kirkko tai työ ei voi korvata sisäistä Kristus-elämää, joka on kaiken kristillisyyden A ja O. Se on uskonelämän perusta. Palvelustyö on tärkeä, mutta se ei ole ensimmäinen, vaan Kristus, hän on tärkein.
Kristityt näyttävät opettajiltaan, siksi huono opettaja heijastaa oppilaistaan omaa huonouttaan. Siksi kristillisyyden paras opettaja on Kristus itse. Lue hänen sanojaan Raamatusta ja kätke ne sydämiin. Kuuntele myös niitä, jotka Herran Hengessä opettavat Sanan mukaisesti kristittyjä.
Kirjoita meidänkin aikanamme ihmiskirjeitä, Kristus. Tee minusta elävä todistaja ja vie viimein lentopostissa kotiin.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 23.06.2014 17:30
23.6.
Etiopialainen nainen oli Savossa vierailulla samassa seurakunnassa kanssani. Hän sai puheenvuoron tilaisuudessa. Istuin etupenkissä ja odotin palavaa todistusta Herrasta. Mutta kuulinkin kritiikkiä. Hän oli pettynyt suomalaisten jähmeyteen ja vaisuun tunneilmaisuun kirkossa. Hän ehdotti halaamista ja suutelua seurakunnan elämän virkistämiseksi. Mutta tuntien luterilaisen hartauden ja hiljaisen tyytyväisyyden en voi ajatellakaan tuollaista tunteiden ilmaisua. Me kättelemme korkeintaan.
Kun Jumala tarttuu ihmiseen, tämän elämä muuttuu. ”Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja nosti hänet ylös; ja heti hänen jalkansa ja nilkkansa vahvistuivat, ja hän hypähti pystyyn, seisoi ja käveli; ja hän meni heidän kanssansa pyhäkköön, käyden ja hypellen ja ylistäen Jumalaa… ja he tunsivat hänet… ja he olivat täynnä hämmästystä ja ihmettelyä siitä, mikä hänelle oli tapahtunut” Apt.3:7-8,10. Ihmisen muutos kummastuttaa ja joskus pelottaakin kansaa.
Kun Kristus tulee ihmiseen, hän pelastuu ja parantuu. Tätä kohtaamista seuraa uuden elämän riemu, ennalleen asettamista seuraava vapauden tunne ja suunnittelematon hyppely Herran kunniaksi. Uskonnolliset ihmiset ärsyyntyvät tästä ja sanovat pahoja sanoja, joskus he kaivavat kiviä maasta heittääkseen uskovia.
Jumalan ihmeet kohtaavat yllättäen ja tulevat ihmisen osaksi ilman hänen ansiotaan. Jeesus on ihmeen keskus, hänen nimessään ja voimassaan kristityt tekevät ihmeitä. Jokapäiväiseen elämään kuuluvat pienet ihmeet, joita Jumala on ripotellut tiellemme runsaasti. Lihalliset ja sokeat kristityt eivät huomaa niitä.
Emme etsi ihmeitä, emmekä etsi tunteita, vaan Kristusta, joka on Vapahtajamme. Kirkossa voidaan itkeä tai nauraa, se on sivuseikka. Mutta pääasia on kohdata Kristus. Laulujen ja rukouksien pitäisi olla Kristuksen henkeyttämiä ja puheiden ja todistusten pitäisi olla sanomaa Kristuksesta.
Poista minusta arkuus, Vapahtaja, että voisin uskossa paljastaa myöskin tunteitani.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 24.06.2014 08:37
24.6.
Juhannus. Kesä. Valoa. Päivänkakkaroita. Mansikoita. Juopuneita. Hukkumisia. Väkivaltaa. Uskottomuutta. Voi, Jumala, miten me osaammekaan pilata sinun antamasi juhlahetket ja kalliit lahjasi. Kun kesä on kauneimmillaan, on ihminen rumimmillaan. Kun Luojan lahjat näkyvät kauniimmin luonnossa, on ihminen luonnottomuudessaan raaka, julma, paha, ahne, häikäilemätön, kiittämätön ja epäuskoinen.
Olin juuri tullut uskoon. Oli juhannusaatto. Olin Raision seurakunnan leirikeskuksessa, Merimaskun Viherlahdessa. Satoi runsaasti koko päivän. Siellä oli paljon nuoria uskovia. Illalla piti järjestää ulkona kokkojuhla, jossa nuorilla oli paljon vastuuta musiikin suhteen. Jossain vaiheessa kokoonnuimme rukoilemaan. Monet rukoilivat ääneen, minä en. Silloin Hupposen Pekka rukoili, että Herra lopettaisi sateen; ehkä joku muukin rukoili? Rukouksen jälkeen satoi edelleen taukoamatta. Vähän ennen tilaisuutta sade loppui. Koko ajan mustat pilvet parveilivat yläpuolellamme, mutta vettä ei tullut. Kun tilaisuus oli loppu linja-auto lähti ja silloin alkoi taas sataa. Ajattelin Kristusta kiitollisena, kun kuuli ja auttoi meitä. Meillä oli elävä Jeesus.
Jumala on antanut palvelijoilleen rukouksen, jolla asioihin voidaan vaikuttaa. Tavalliset, vajavaiset ihmiset esittävät asioitaan Jumalalle ja hän vastaa. ”Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä” Jaak.5:17-18. Uskovan on opittava puhumaan Jumalalle.
Jumala on meitä hyvin lähellä, kuulomatkan päässä. Hän tietää, missä kulloinkin mennään, mitä tarvitaan. Jumala synnyttää myös halun rukoukseen ja antaa uskoville oikeat aiheet, joiden puolesta pitää huokailla. Yhteiskunnan ja luonnon tapahtumat ovat kuin suuri kulissi, joiden keskellä Herra pelastaa ihmisiä ja hoitaa seurakuntaansa. Hän vastaa rukouksiin.
Anna minulle uskoa, Jeesus, että rukoilisin sinua aina. Anna minulle rukouksen Henki, että osaisin anoa tahtosi mukaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 25.06.2014 07:11
25.6.
Ihmisen elinvoima on suhteessa hänen henkiseen ja hengelliseen elämäänsä. Jos sisäinen koneisto on jollakin tavoin väsynyt tai voimaton, tuntuu se heti myös ihmisen käyttäytymisessä ja kuuluu hänen puheessaan. Maailmanihminen saa kyllä erityistä voimaa perkeleeltä kumartaessaan sitä, eläessään maailmassa himoissaan ja tehdessään jatkuvasti syntiä Jumalaa vastaan. Itsekkyys, katkeruus ja viha ovat myös ihmiselle piristeitä, huumetta, joka elättää monia. Monet elävät pimeydessä.
Vanha uskova voi olla virkeä, aloitekykyinen ja elinvoimainen. ”Herra on antanut minun elää, niinkuin hän oli sanonut… olen nyt kahdeksankymmenen viiden vuoden vanha… ja olen vielä tänä päivänä yhtä voimakas, kuin olin sinä päivänä, jona Mooses minut lähetti; niinkuin voimani oli silloin, niin se on vielä nytkin: minä kykenen sotimaan, lähtemään ja tulemaan” Joos.14:10-11. Uskovan kyky on Herrasta, joka antaa hänelle voimia.
Uskovan elinvoima on Kristuksessa, saamme hänestä uutta voimaa. Joskus vanha uskovainen on hyvinkin voimakas, kun on täynnä Pyhää Henkeä. Se on Herran tuntemista, joka syntyy uskon hedelmänä. Silloin uskova näkee selvästi sen, mitä Herra on hänelle asettanut tehtäväksi, eikä hän epäröi lähteä liikkeelle ja käyttää hyväksi Herran työssä kaikkea sitä, mitä hänellä on.
Hyvä, että Jumalan seurakunnassa on näitä siunattuja vanhuksia, joissa elämä kohisee joka solussa. He ovat kunniaksi Herralle ja hänen asialleen. Heillä on kyky ja taito rohkaista nuorempia, jotka kompuroivat jokaisessa pienessäkin esteessä ja kaatuilevat ja valittavat. Heitä Vapahtaja käyttää rakkautensa aseina.
Vanha uskova on verraton esirukoilija nuoremmille. Hän opettaa, on esimerkkinä ja uhraa omastaan. Vanhan uskovan ei tulisi vetäytyä vastuustaan omalta paikaltaan, mihin Herra on hänet asettanut.
Jeesus siunaa uskovia, erityisesti niitä vanhoja uskovia, jotka vähättelevät paikkansa, että he olisivat täynnä sinun voimaasi ja uskaltaisivat lähteä liikkeelle tahtosi mukaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 27.06.2014 08:51
27.6.
Joskus ajan leipomon ohi ja sieltä tulee hyvä tuoreen leivän tuoksu. Se on mieleinen ja innostava. Vesi herahtaa kielelle ja tulee nälkä. Itselleni tulee mielikuva siitä, millaista olisikaan nauttia juuri nyt uunista otettua leivonnaista, joka on valmistettu minua varten. Joskus pysähdyn ja teen ostoksen, joskus painan kaasua. Kuvittelen, että kirkko voisi vaikuttaa ympäristössään leipomon tavoin tuoksuen kutsuvasti Kristusta ja vetäen niin ihmisiä kiinnostuneena paikalle.
Tuore, vastaleivottu leipä on kuin elämä itse. Siksi Jeesus sanookin itsestään: ”Minä olen se elävä leipä, joka on tullut alas taivaasta. Jos joku syö tätä leipää, hän elää iankaikkisesti. Ja se leipä, jonka minä annan, on minun lihani, maailman elämän puolesta” Joh.6:51. Uskossaan nälkäinen syö uskossa Jeesuksen.
Kautta aikojen ihmiset ovat saaneet tästä tuoreesta leivästä elämän itseensä. Kun syntyy hengellistä herätystä ja uutta elämää seurakunnassa, tuo se aina tullessaan elämän leivän tuoksun. Siinä on tuoreus, siinä on nyt-hetken tuntu. Emme vain kerro historian saavutuksista ja menneitten päivien tapahtumista, vaan meillä on tänään Jeesus, joka elää.
Mutta tuore Elämän leipä on myös pelottava; kun ihmiset syövät sitä, heistä tulee uskovia, eläviä, onnellisia, pelastuneita, toimivia, Jumalaa kiittäviä, rukoilevia ja palvelevia. Elämän leipä synnyttää elämää ja laittaa väen liikkeelle. Silloin on seurakunnassa suuri siivouspäivä, jolloin kaikki joutuu tuuletuksen kohteeksi. Silloin roskat kannetaan pihalle ja uusi elämä virtaa tilalle. Osa seurakunnasta ei hyväksy uutta herätystä ja he rupeavat vastustamaan sitä. He eivät halua itse syödä tuoretta Elämän leipää, heille riittää kuollut Kristus ja historian lehtien havina. He pelkäävät muutosta elämässään, he eivät halua, että heidän syntejään nuhdeltaisiin, että he joutuisivat tekemään parannusta ja katumaan elämäänsä.
Jeesus, tule elämääni leipänä, joka ravitsee, nostaa minutkin palvelemaan ja antaa minulle ikuisen elämän.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 28.06.2014 09:30
28.6.
Joskus joku sanoi pahasti minusta ja se ei ollut mukavaa. Jos hän olisi sanonut suoraan, olisi tullut tasaiselle niin sanotusti, mutta yleensä kuulin pahoista sanoista jonkin välikäden kautta. Olin ajatellut sitäkin, että oliko yleensäkään hyvä tietää sellaista, mitä ei ollut tarkoitettu minun kuultavakseni? Olisiko ollut parempi, jos olisin ollut autuaallisen tietämätön. Mutta aina joku ystävällinen sielu kertoi sanomiset minulle mielen myrkyksi.
Mutta ongelmana pahoissa sanoissa on se, että ne kalvavat mieltä vuosikausia. Niitä miettii ja pui yhä uudestaan ja ajattelee, että miksiköhän se sanoi niin, tai mitä se sillä tarkoitti? Suuri tragedia on sekin, että sanoja on jo kuollut. Silloin ei häneltä voi kysyä enää selvyyttä sanoihin ja tarkoitukseen.
Kristus ja hänen palvelijansa ovat kokeneet kautta aikojen tuon saman vaivan tunnossaan, että ihmiset puhuvat heistä pahaa. ”Kaikki minun vihamieheni minusta keskenään kuiskuttelevat ja hankitsevat minulle pahaa” Ps.41:8. Se johtuu henkien erilaisuudesta, joka on sovittamaton ristiriita. Niin ollen ei ole vaikea ymmärtää, miksi ihmiset tekevät niin, miksi he kaivavat maata lähimmäisensä alta, miksi käyttäytyvät vihamielisesti. Jeesus ei yksinkertaisesti sovi tähän maailmaan.
Mitä lähempää paha puhe kuuluu korviin, sitä vaikeampi se on vastaanottaa. Uskovanakin sitä tarvitsee erityistä Jumalan armoa voidakseen sulattaa ihmisten tekemiset ja antaa heille anteeksi heidän virheensä. On hyvä opetella luovuttamaan Jeesukselle kaikki ympäristön paineet ja ihmisten sanomiset, muuten jää niihin kuin huumekoukkuun.
Pahoista sanoista voi uskova kääntyä hyviin sanoihin. Niitä ovat Raamatun sanat, joissa Jumala puhuu ihmiselle. Hyvät sanat armahtavat, puolustavat, hyväksyvät, hoitavat ja siunaavat.
Herra, armahda niitä, jotka puhuvat pahaa minusta. Auta etten jäisi heidän sanojensa vangiksi, vaan luottaisin sinuun.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 29.06.2014 08:28
29.6.
Olin suurilla hengellisillä juhlilla, ihmisiä tuli ja meni kuin Haminan markkinoilla. Suuresta väen paljoudesta erotin tutut kasvot. Vanha nainen kohotti kätensä ylös ja vilkutti. Hän tuli luokseni ja lyhyestä, tukevasta varrestaan huolimatta hän laski kurkottaen kätensä pääni päälle ja rukoili puolestani ilman pyyntöäni. Ihmisiä tuli ja meni eikä kukaan näyttänyt kiinnittävän tapaukseen huomiotaan. Vihdoin rukous loppui ja keskustelimme kuulumiset. Tunsin hänet vanhastaan, oli ilo nähdä häntä.
Jeesuksen elämä huipentui raakaan ristin kuolemaan, jolla Isä osoitti rakkautensa maailmaa kohtaan. ”hän ennusti, että Jeesus oli kuoleva kansan edestä, eikä ainoastaan tämän kansan edestä, vaan myös kootakseen yhdeksi hajalla olevat Jumalan lapset” Joh.11:51-52. Kaikki tapahtui kurjien syntisten hyväksi, että elämä voittaisi kuoleman.
Jeesus yhdisti hajallaan olevat Jumalan lapset. Hänen työnsä hedelmänä oli syntynyt Israelissa herätys, jossa oli tullut paljon ihmisiä uskoon. Mutta herätys oli vielä hajallaan, eikä siinä näkynyt järjestäytymisen muotoa. Siksi Jeesus kokosi kaikki uskovat nimensä ja verensä alle ja rististä tuli Kristuksen seuraajien tavaramerkki.
On selvää, että kristityt kautta aikojen ovat kokeneet suu ria vaikeuksia ja ajautuneet keskinäisiin taisteluihin. Sielullisuus, lihallisuus, puhdasoppisuus ja synti ovat aiheuttaneet ammottavia aukkoja Kristus ruumiissa, seurakunnassa. Se on hyvin kärsineen näköinen. Olemme kulkeneet ontuen. Mutta Jumalan hyvyys ja etsivä rakkaus ovat taas uudelleen koonneet uskovia yhteen. Se on yksi seurakunnan elinvoiman salaisuuksista. Hajanainen ja riitaisa seurakunta on aina heikko, eikä kykene toimimaan ja taistelemaan Herran kunniaksi.
Varjele minua, Kristus aiheuttamasta repeämiä sinun seurakunnassasi. Kokoa yhteen hajallaan olevat Jumalan lapset, sillä on vain yksi lauma ja yksi Paimen.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 30.06.2014 07:39
30.6.
Joskus minua vaivaa kirkollisia ilmoituksia lukiessa, että seurakuntamme tärkeimmät uutiset ovat vainajat, vihityt ja kastetut. Elävät, aikuiset ja vastuunkantajat ovat poissa. Lienee niinkin, että olemme menettäneet työikäiset, parhaissa voimissaan olevat ihmiset seurakunnista vihollisille ja sen tähden ovat jäljelle jääneet vain vauvat ja vainajat? Mietin, että entäpä jos kuuluttaisimme nimeltä mainiten seurakunnissa uskoon tulleet ja uskosta luopuneet? Ainakin heitä muistettaisiin rukouksin.
Jumalan seurakunnan tärkein toiminta-alue ovat uskoon tulleiden ihmisten sielut. He muodostavat Kristus-ruumiin sydän-osan. Tämän päivän seurakunnissa ei uskovilla ole kuitenkaan aina lainkaan kotipaikkaoikeutta tai sitten he ovat se välttämätön paha, jolle ei voi mitään. Uskovat tuntuvat olevan siis kirkon kannalta kuin rikkaruohot. Mikään myrkky tai puhdistus ei hävitä niitä, ne vain siirtyvät kasvamaan toiseen paikkaan ja joskus tulevat ylös jopa kirkon lattiasta.
Jeesuksen seuraajat keskittyivät uskovien elämän kohentamiseen ja yhteisiin kokoontumisiin. ”Ja kun hän tahtoi mennä Akaiaan, niin veljet kehottivat häntä siihen ja kirjoittivat opetuslapsille, että nämä ottaisivat hänet vastaan. Ja sinne saavuttuaan hän armon kautta oli suureksi hyödyksi uskoon tulleille” Apt.18:27. He tiesivät, että missä on Jeesuksen seurakunta, siellä on Jeesuskin. Sinne he menivät opetuslasten joukkoon.
Jokainen kristitty voi olla armon kautta avuksi toisille uskoville ja niille ihmisille, jotka eivät vielä tunne Herraa. Armo auttaa kristittyä tuntemaan Vapahtajan, näkemään Jumalan silmin maailman ja suhtautumaan kunnioittaen toisiin uskoviin. Armo auttaa suhtautumaan eläviin ja jättää kuolleet oman onnensa nojaan. Armo keskittyy niihin, jotka vielä ovat armonajassa ja etsikossa, sekä antaa kuolleiden haudata kuolleensa. Armo ei kiinnitä mieltään turhiin tilastoihin vaan etsii ihmissydämiä, joissa Kristus voisi asua.
Anna minullekin, Herra armosi, että palvelisin sinua tulena ja verenä seurakunnassasi, uskovien keskellä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 01.11.2014 09:06
Jeesus on Herra
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5765
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Jeesus on Herra
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa