- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
Kirjoittaja Irene » 12.09.2014 07:06
12.9.
Olen yrittänyt opetella kasvien kasvattamista ja huomannut miten erilaisia ne ovatkaan. Miten erilaista hoitoa ne tarvitsevatkaan, aivan kuin ihmiset. Yksi tarvitsee paljon valoa, toinen paljon vettä, joku viihtyy hiekassa, toinen tarvitsee muhevan ja runsasravinteisen maan. Joku kukkii jatkuvasti, toinen aniharvoin.
Jumala hoitaa seurakuntaansa kuin puutarhaa. ”Mutta nyt minä ilmoitan teille, mitä teen viinitarhalleni: minä poistan siitä aidan, niin että se jää hävitettäväksi, särjen siitä muurin, niin että se jää tallattavaksi” Jes.5:5. Joskus Herra näyttää jättävän seurakuntansa aivan heitteille, aivan pahuuden valtaan. Tämän Jumala tekee synnin tähden, koska hänen omansa eivät halua tehdä parannusta pahuudestaan ja luopumuksestaan.
Aita kuvaa elämämme suojaa, jonka Jumala on asettanut turvaksemme. Vasta sen poistuminen herättää ihmiset. Ajoittain Jumala sallii omiensa tallaamisen, sotkemisen ja rusikoimisen. Olemme kuin mankelissa tai veneessä myrskyävällä merellä, jossa tuuli tarttuu meihin raivoavalla kourallaan. Meitä tuhotaan ja hävitetään, vainotaan ja alistetaan, painetaan maahan.
Kurjassa elämäntilanteessa ihminen kääntyy Herran puoleen. Jumala juurittaa meistä ylpeyden rikkaruohoa. Hän nyppii himon heinää luonnostamme. Herra tekee ajallisen rikkauden kukkaset vastenmieliseksi ja ihmiskunnian hedelmät oksettavaksi. Jeesus puhuu omantuntoon totuuden puhdistavia sanoja. Hän panee lain uhkaukset kyntämään paatuneita sydämiä.
Mutta Jumala ei unohda omiansa. Hän ei hylkää seurakuntaansa. Se on Jeesuksen verellä ostettu. Se on liian kallis uhrattavaksi ja hylättäväksi. Aikanaan hän juottaa kuivan maan elämän vedellä, siunauksen sateella. Aikanaan hän alkaa uudistaa puutarhaansa antaen herätyksen ajan.
Herra, olemme ansainneet vain kovan kohtelun ja hylkäämisen, rangaistuksen, mutta armahda meitä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 13.09.2014 09:01
13.9.
Puhuin erään ihmisen kanssa, joka oli vaikeasti vammainen. Hän sanoi olevansa tyytymätön sairautensa aiheuttamaan kurjuuteen. Juttelimme. Sanoin Jumalan jakaneen elämänkohtalot eritavoin ihmisille, voimme ottaa ne vastaan Jumalan kädestä. Muutosta saa anoa ja joskus jopa tapahtuukin niin – sekin on armoa. Mutta Jumala on kanssamme muuttumattomassakin elämäntilanteessa ja taivaassa kaikki on toisin.
Jos olisi mahdollista vaihtaa risti ja elämän koettelemukset toisen ihmisen kanssa, niin olisiko se sittenkään helpompaa? Ehkä sieltä tulisi tullessaan paljon tuntemattomia vaivoja ja ahdistuksia, joista emme tiedä mitään? Kenen elämä olisi vaihtamisen arvoinen tai mitä siinä on tavoittelemisen arvoista? Jos haluaisit maallista hyvää, se katoaa kohta? Jos taas haluaisit lisää Kristuksen hengellistä siunausta, saat myöskin kokea sen ohessa Kristuksen kärsimystä?
Herra on hyvä ja hän huolehtii meistä kuin äiti lapsistaan. Hänellä on kaikkiparantava käsi ja kaikkikuuleva korva. ”Katso, ei Herran käsi ole lyhennetty, niin ettei hän voi auttaa, ja ei hänen korvansa raskaat, ettei hän kuule” Jes.59:1 Herralla on myös kaikkinäkevä silmä. Hän on suuri, hänen valtansa on rajaton. Hän on kaikkialla, hän täyttää taivaan ja maan. Kuitenkin hän muistaa yhtä pientä ihmistä.
Jumala kuulee rukoukset ja vastaa niihin. Joskus hän vastaa niin kuin on pyydetty, joskus hän vastaa vaikenemalla, joskus hän antaa meidän odottaa. Joskus Herra antaa toisenlaisen vastauksen ja tuo oman vaihtoehtonsa ilmi.
Sairaan ihmisen tulisi katsoa Jeesukseen ja puhua hänelle; Kertoa hänelle kipunsa, murheensa ja sairautensa. Monet sairaat ovat kohdanneet vaivansa tähden Jeesuksen. Sairaallakin on Jumalan sana. On onnellista olla Jeesuksen sairas.
Herra, anna minun sopeutua aina tahtoosi, silloinkin, kun se kirvelee kuin avohaava. Auta minua.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 14.09.2014 11:21
14.9.
Haminalainen nainen kertoi 96-vuotiaan uskovan äitinsä kuolinvuoteellaan tienneen ja odottaneen taivaaseen lähtöään. Eräänä iltana hän oli sanonut: - Lähden kolmen aikaan. Niin tapahtui. Sukulaiset tulivat hänen luokseen kuoleman hetkellä. Lähdön aikaan hän katsoi eteensä ihastuneena ja sanoi: - Jeesus, tule lähemmäksi!.…. Voi, kuinka täällä on kaunista! Ja äiti lähti kotiin katsomaan Vapahtajaa ja taivaan kauneutta. Muut eivät nähneet mitään.
Vanhurskaan kuolema on ihana. Silloin usko muuttuu näkemiseksi. Kurja ihminen saa jättää kurjuuden kuorensa ja muuttaa vapauteen. Kristitty pääsee Jeesuksen luokse kiittämään Jumalaa. Hän on taivaassa. Hän näkee enkelit, luvatun maan, pelastetut sielut. Taakse on jäänyt sairaus, synti, perkele, itku, ahdistus, heikkous, maailma, kaikki katoava.
Mutta nyt ei taivas näy, vaan elämä on paremminkin sumuista, pimeää sadepäivää. ”Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” Matt.6:34 Vaivoja on riittämiin, ettei kannata tähyillä kovin kauas. On opittava elämään tämän päivän vaivojen kanssa.
Järjestelmälliselle ihmiselle huomisen kuittaaminen huolettomasti on vaikea. Se tekee avuttomaksi, hänen on vaikea vain olla ja ihmetellä kuinka asiat sujuvat. Tällaisen ihmisen on opittava luottamaan Jumalaan ja hänen johdatukseensa. Hänen on uskallettava antaa kaikki Herran käsiin näytti miltä näytti.
Muutamat kristityt ovat syntyneet murehtijoiksi. He murehtivat monia asioita, suuria asioita, pieniä asioita, ihmisiä, eläimiä, luontoa, saasteita, kärsimystä, maailmaa, kirkkoa, itseään. Heidän on opeteltava tulemaan murheineen Jeesuksen luo ja siirtämään murheensa Herran kannettavaksi.
Auta, Herra minua näkemään uskon silmin sinut ja sanasi salaisuuksia. Auta minut murheiden keskeltä luoksesi – uskossa tänäänkin.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 16.09.2014 08:22
16.9.
Olen joskus erehtynyt ajattelemaan, että seuraava avaamani ovi tuo tulleessaan menestystä. Olen ajatellut, että huominen on tätä päivää parempi. Olen tähyillyt kauas ja unohtanut olevani tässä. Mukavuudenhalu, itsekkyys, ylpeys ja muut heimoveljet, ovat saaneet minut joskus valtaansa niin, että usko on käynyt sumuiseksi.
Kristityn normaaliin päivään kuuluu, että hän ottaa kaikki Jumalan kädestä, sekä hyvän että pahan ja vielä rukoilee, että Jumalan tahto tapahtuisi aina ja kaikkialla. Se tie ei ole helppo eikä siihen ole tungosta. Se ei ole ajallisen onnen ja menestyksen tie. Sillä tiellä ei availla suosion ja kuuluisuuden ovia. Se on tappion, kärsimyksen, vaivan, tuskan, menetyksien, luopumisen ja itsestään tyhjentymisen tie.
Jumalan omat ovat lampaita, lammaslaumaa, joka kulkee täällä ajassa Hyvän Paimenen, Jeesuksen valvonnassa ja johdatuksessa. ”Ei, vaan sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää, meitä pidetään teuraslampaina” Ps.44:23. Jostain kumman syystä Jeesus sietää lampaidensa teurastamisen ja kiusaamisen, eikä korjaa tilannetta. Päinvastoin, hän kertoo omillensa käyneensä itsekin saman tien aikanaan läpi ja sanoo, ettei seuraajan käy yhtään paremmin.
Näistä näkymistä huolimatta kristitty on maailman onnellisin ihminen, koska hän on Jeesuksen oma ja niin myöskin pelastettu. Lammas on lammas, olipa se laitumella, pimeässä laaksossa, Paimenen sylissä tai suden suussa. Olemme Jeesuksen omia tilanteestamme huolimatta. Mikään menestys ei siis takaa sitä, että ihminen olisi Jumalan suosiossa; eikä mikään koettelemus kerro vielä sitä, että Jumala olisi hylännyt ihmisen. Jeesuksen oman on hyvä olla Jeesuksen luona. Hänessä ihminen löytää levon ja rauhan.
Varjele, Herra, menestyksen kaipuun tuomasta kiusauksesta. Tahdon tyytyä tahtoosi, olla teuraslammas.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 17.09.2014 11:21
17.9.
Olin lähetyspiirissä, jota pidimme eräässä kodissa Anjalankoskella. Katselimme kuvia Afrikasta. Eräs kuva esitti lähetyspioneeri Martti Rautasen hautaa Namibiassa. Hän oli kuollut 100 vuotta sitten. Talon pikkupoika tuli huoneeseen, katseli kiinnostuneena kuvaa ja sanoi kohta: - Joku on kuollut?… Mihin se on kuollut?… Varmaan aidsiin? Pojan kommentit naurattivat meitä aikuisia.
Lapsen maailma on liian usein aikuisten maailma, vailla rakkautta ja uskoa. Se on täynnä kauhua, jännitystä, painetta, levottomuutta ja aikuisten uutisia. Turvattomuus täyttää pienen ihmisen ja seurauksena on vinoutunut elämä, valheellinen ja kiero elämä, jumalaton elämä, ylisuorittamista, ylijännittämistä, ylivoimaista ja aikanaan kaaos, katastrofi, kuolema.
Ulkomaalaisvirta on vilkastunut Pohjoismaihin ja meille muuttaa jatkuvasti toisuskoisia ihmisiä. Nämä ihmiset tuovat tullessaan kulttuurinsa, epäjumalansa, moraalinsa ja lakinsa. He tuovat mukanaan myös lapsensa, jotka eivät kunnioita Jumalaa, joilla ei ole Jumalanpelkoa, eikä Vapahtajan uskoa. Suuremmissa kaupungeissa, joissa uuspakanuus on vallitsevaa, alkaakin meno olla kuin ennen aikaan Afrikan pimeimmässä viidakossa.
Jumalan sana opettaa aikuista uskovaa neuvomaan lastaan ahtaalle portille, kaidalle tielle, totuuden ja armon osallisuuteen. ”Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea” Snl.22:6. Kun tämä tehdään jo lapsena, on tällaisella ihmisellä kaikkein parhaat eväät tulevaisuuteen.
Oikea tie on Kristus-tie, se on ainoa tie, joka päättyy ikuiseen elämään, taivaaseen. On lapsen onni, jos hän saa jo pienestä pitäen oppia tuntemaan Jeesuksen Vapahtajanaan. Parasta olisi, jos toisuskoiset voisivat pelastua Jeesuksen kautta. Jos Jumala on lähettänyt heidät tänne kuulemaan evankeliumia, annetaan se heille.
Pelasta Jeesus toisuskoiset, epäjumalanpalvelijat ja valheen vallassa olevat ihmiset. Pelasta lapset ja totuta heidät tiellesi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 18.09.2014 10:53
18.9.
Asioin kaupungissa. Eräässä toimistotalossa oli ala-aulassa jaossa pientä lehteä, jonka nimi oli ”pakanasanomat”. Jo nimi oli niin huvittava, että päätin ottaa lehden mukaani ja tutkia sitä. Lehti osoittautui Vapaa-ajattelijoiden äänenkannattajaksi. Luin sen muutamat sivut ja huomasin, että joka sivulla puhuttiin Jumalasta ja uskonasioista. Vastustus oli varsin kesyä ja maltillista kritiikkiä kirkkoa ja uskovia kohtaan. Ajattelin, että pirun pitäisi ryhdistää joukkojaan, tuo oli vähintäänkin avutonta? Pojat olivat lähteneet hernepyssyillä sotaan. Kyllä oli heikkoa pakanuutta.
Mutta sitten luin Raamattua ja huomasin, että eivät ateistit ole koskaan olleet mikään merkittävä ryhmä Jumalan vastustajissa. Uskonnolliset ihmiset olivat paljon kovempi porukka. Aikoinaan kun eräs uskova sanoi heille totuuden, hän kuoli kivisateessa. ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin…. murhaajiksi te nyt olette tulleet” Apt.7:52. Se ei siis ole vain uskonnollisten ihmisten vaiva vaan sukuvika.
Uskonnolliset ihmiset tietävät asioista paljon, muttei tarpeeksi. He käsittelevät asioita, joita eivät tunne sisäisesti, kokemusperäisesti. He luulevat hallitsevansa asiat, koska tietävät niistä jotakin, mutta todellisuudessa he ovat auttamattomasti ulkopuolella. Heidän uskovaisuutensa on vain heidän aivoissaan. Jumala itse paljastaa uskonnollisuuden tuomalla elävän sanan Pyhässä Hengessä heidän kuultavakseen. Silloin voidaan sanoa: piru pääsee irti. He eivät hallitse enää lihaansa, joka on pirun liittolainen, eikä sydäntään, jossa asuu murhanhenki. Näin tuntemattomat ihmiset ovat vainonneet kautta aikojen Kristukseen uskovia.
Uskovan on kuitenkin seurattava Herraansa ja Jumalan sanan mukaan taivuttava elämässään. Hän rukoilee puolustajakseen Pyhää Henkeä, joka profeetallisesti johdattaa häntä ja ilmoittaa hänelle tulevat sekä varustaa armolahjoillaan. Uskova ei ole koskaan yksin – vastustajienkaan edessä; Kristus on omiensa kanssa joka päivä, kuolemankin kohdatessa.
Siunaa, Jeesus, kaikkia niitä jotka ovat vielä pimeyden kahleissa, jotka vastustavat sinua ja sanaasi, että pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan armon ja totuuden.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 19.09.2014 10:48
19.9.
Turussa tehtiin syyssiivousta Aurajoessa, sukeltajat nostivat rantaan kaikenlaista roskaa. Vedestä löytyi polkupyöriä, parkkimittari, tuoli, penkki, radio, pulloja, jne. Mitä lienevätkään ihmiset ajatelleen tehdessään tuollaista pitkin kesää? Millainen olisi Turun kaupunkikuva, jos jokainen asukas alkaisi heittää aina ohi kulkiessaan tavaraa Aurajokeen?
Mutta millaista on ihmisen salattu elämä? Mitä roskaa löytyneekään hänen sydämestään, kun vuosien törky nostetaan pintaan? Mitä ihminen selittääkään silloin Jumalan kasvojen edessä, kun hänen koko kurjuutensa nostetaan kerralla pöydälle ja levitetään katsottavaksi? Millä ihminen puolustaa itseään?
Jumala on suunnitellut perusteellisen puhdistusohjelman jokaiselle. Siihen kuuluu aika ajoin asioiden selvittäminen, synnin tunnustaminen ja parannus vääräksi tietämästään. ”Sillä ei ole mitään salattua, mikä ei tule ilmi, eikä kätkettyä, mikä ei tule tunnetuksi ja joudu päivän valoon” Luuk.8:17. Tässä Jumala käyttää taivaallista valoa, joka on sanomattoman kirkas.
Joskus käy niin, että ihminen joutuu Jumalan valoon ja sokaistuu täysin, tulee sokeaksi niin, että häntä on talutettava. Näin Jumala tekee saadakseen otteen ihmisestä. Hän tekee sokeaksi ja lähettää jonkun palvelijansa sokealle taluttajaksi. Näin on ollut toinen uskova toiselle kautta aikojen opettajana ja neuvojana, turvana ja apuna.
On saatanan petosta valehdella ihmiselle, että kannattaa piilottaa syntinsä Jumalalta. Samaan eksytykseen kuuluu sekin, että jokaisen on kannettava oma menneisyytensä tunkio, jätekasa ja ongelmajätteet. Pimeyden kätköt sitovat ihmisen saatanaan, pimeydessä lymyileminen on kuoleman esiaste. Jeesus on Pelastajamme. Hän on Vapahtajamme ja päivämme Valo.
Isä, tuo ihmiset valoon sellaisina kuin ovat, etteivät he syntiensä takia kerran hukkuisi ikuisesti.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 20.09.2014 08:41
20.9.
Sisareni soitti päivällä ja sanoi, että isäni oli mennyt tajuttomaksi sairaalassa. Hän oli saanut aivoverenvuodon runsas kuukausi aikaisemmin autolla ajaessaan, menettänyt ajoneuvon hallinnan ja törmännyt vastaantulevaan autoon. Siitä hänet oli viety ambulanssilla sairaalaan. Nyt hyvästä toipumisesta huolimatta hänen tilansa oli mennyt äkkiä huonoksi.
Lähdin ajamaan Turkuun, jossa isääni hoidettiin. Olin surullinen. Laitoin autoradioon kasetin, jota en ollut koskaan ennen kuunnellut. Olin ostanut sen hiljattain jostain kirpputorilta. Ensimmäisenä kuuluivat laulun sanat: - Taivaan Isä pitää huolta lapsistaan… ja heti perään - Kultakaupunkiin mun sydämeni kaipaa… Olin liikuttunut. Tunsin, että Jumala puhui minulle noiden laulujen kautta. Tiesin, että isääni valmistetaan nyt lähtöä varten. Tiesin, ettei hänellä ollut enää pitkä matka.
Sairaalassa istuin hänen riutuvan olemuksensa vieressä. Näin edessäni miehen, joka eli enää vain hiukan. Hänen hengityksensä oli raskasta. Isä ei reagoinut mihinkään kosketukseeni tai puheeseeni. Katselin häntä ja kiitin Jumalaa hänestä. Siunasin hänet ja jätin jäähyväiset.
Ajoin läpi syksyisen kaupungin katsomaan isän asuntoa, lapsuuden kotiani. Se vaikutti niin tyhjältä. Hän ei tulisi enää koskaan tänne. Emme enää puhuisi ajassa toisillemme. Eräs aikajakso oli loppumassa. ”Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne. Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille…” Ps.103:16-17.
Muutaman päivän kuluttua sisareni soitti aamulla aikaisin, isä oli kuollut yöllä sairaalassa. Hän ei ollut enää täällä kanssamme, en kuullut enää hänen ääntään, en keskustellut enää hänen kanssaan. Oli aika vain siivota hänen maalliset tavaransa pois ja antaa tilaa toisille asukkaille. Voi, miten suru olikaan suuri.
Herra ole minun lohduttajani surussa ja anna ikuisen elämän toivon tukea mieltäni.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 21.09.2014 10:25
21.9.
Oli veronpalautusten aika. Ihmisten tunne-elämä herkistyi pettymykseen tai riemuun. Joidenkin mielestä se oli rahapelin jännitys ja tunnelma. Mutta kysymys oli vain siitä, mitä oli jäänyt maksamatta tai mahdollisesti oli tullut maksettua liikaa. Joten ei valtio ollut mikään hyväntekijä maksaessaan takaisin veronmaksajan rahoja, joita se on pitänyt itsellään – tosin maksaen pientä korkoa.
Odotin palautuksia – niin kuin aina. Mutta posti toi kirjeen, jossa oli tiedustelu lisäansioista jollekin täysin tuntemattomalle yritykselle. Summa oli huomattavan suuri, reilusti enemmän kuin koko vuosiansioni. Soitin verotoimistoon ja ilmoitin, etten tiennyt mitään asiasta. Virkailija sanoi, että jos kiistän kanteen, voin saman tien repiä koko verokarhunkirjeen. Ihmettelin, että se kävi näin helposti. Myöhemmin en kuullut asiasta enää mitään.
Moni kristitty kantaa elämässään jälkiverovaatimusta, kun oma tunto, perkele ja maailma syyttävät häntä. ”Antakaa kaikille, mitä annettava on: kenelle vero, sille vero, kenelle tulli, sille tulli, kenelle pelko, sille pelko, kenelle kunnia, sille kunnia” Room.13:7. On tosi kurja olo, kun tuntee oman kehnoutensa ja entiset synnit kummittelevat ajatuksissa,. Tuntuu kuin olisi vanha emmentaljuusto, jota riivinraudan kanssa karhitaan pienemmäksi.
Epäusko ja Kristukseen luottamaton sydän tekevät kristityn epätoivoiseksi. Ei ihme jos herkkätuntoinen epäilee joskus taivaaseen pääsyäänkin. Suruton ja synnissä piehtaroiva maailmanihminen taas luulee pelastuvansa ilman parannusta. Yllätys tulee olemaan aikanaan melkoinen, kun hän huomaakin jääneensä taivaan ulkopuolelle. Nyt on oikea aika turvautua uskossa suureen Lunastajaamme Jeesukseen, ettei tule yllätyksiä. Hänen lunastusmaksunsa kattaa koko velkamme jälkiveroineen.
Huonot ajat ovat parhaita aikoja, sillä huonoina aikoina ihmisen luonto joutuu koville ja mahdollisesti taipuu Jumalan puoleen. Kurjuuden ja köyhyyden ajat ovat siunauksen aikoja, sillä ne tekevät ihmisistä riippuvaisia Jumalasta. Mitä epämieluisampi tämä maailma on ihmisille, sitä suurempi mahdollisuus seurakunnalla on saarnata Jumalan taivaasta ja sen tarpeellisuudesta. Vain murheelliset tarvitsevat lohdutusta. Verojen maksaminen opettaa myös omastaan luopumista, joka on kristitylle elintärkeä taito.
Jeesuksen luona velallinen vapautuu vaatimuksista ja taivaan verorästit yliviivataan.
Herra, maailmalle annan verot ja tullin, sinulle pelon ja kunnian. Sinun luonasi sieluni vapautuu velasta ja kuormista.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 23.09.2014 08:45
23.9.
Riitelimme Hilkan kanssa, se oli joku pieni, mitätön juttu kaapin paikasta. Mutta olimme asioista eri mieltä. Hetkessä kylmä sota muuttui kuumaksi ja pelissä oli miehen kunnia ja naisen tarmo, suvun kunnia, uskovaisuuden kaikki tieto ja kokemus sekä runsaasti sanoja ja tuimaa ilmettä. Myöhemmin sovimme, pyysimme anteeksi. Olimme saaneet taas yhden armonpäivän päätökseen, kiitos Jumalalle ja kaappi löysi paikkansa.
Jumalan sovinnonkäsi on ainoa toivomme ihmisinä. Jokainen uskovainen tarvitsee sovitusta, jokainen ihminen tarvitsee sovitusta. ”Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan” 2.Kor.5:19. Ihmiskunnan suurin ongelma on aina ollut synti. Jumalan Poika tuli avuksi siihen saumaan
Kristus tuli riidan ja sodan maailmaan, keskelle ihmisten vihan ja kurjuuden aiheuttamaa kaaosta. Hän oli hyvä, lempeä ja säälivä. Hänen armostaan ihmiset saivat terveyden ja uuden elämän. Kristus asetti kaiken ennalleen. Perkeleen pettämät löysivät yhteyden Jumalaan. Synnin valtaan joutuneet saivat anteeksi. Kuoleman pelossa kulkevat vapautuivat taakoistaan ja tulivat kuolemanvoittajan ystäviksi.
Kurja maailma ei tunne Herraa, mutta hän on ainoa, joka voi sen pelastaa. Ihmisviisaus, tekniikka, tieto, järjestelykyky, lihasvoima, tunteet tai voimakkain tahto eivät auta ihmistä tosipaikan tullen. Vain Jeesus voi auttaa ihmistä, vain Luoja voi auttaa luotua, vain Lunastaja voi auttaa lunastettua, vain ihmiseksi tullut Jumala voi auttaa jumalatonta.
Jumala on hyvä ja armahtaa katuvaa. Se on meidän onnemme. Kaiken pahuuden voi saada anteeksi. Silloin ihminen vapautuu myöskin pahuutensa tuomasta vastuusta, joka olisi eräänä päivänä hänen edessään tuomiolla. Nyt Jeesus otti tuomiomme kannettavaksemme ja pääsemme piiloon Jumalan selän taakse.
Kiitos, Jeesus, että jaksat kärsiä minua ja antaa anteeksi. Anna minulle anteeksiantava mieli kanssaihmisiä kohtaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5770
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Jeesus on Herra
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa