- sydämeni ajatuksia päivittäiseen uskonelämään
Turkka Aaltonen
Kirjoittaja Irene » 11.10.2014 09:06
11.10.
Katselin aamutaivasta, kun se ruskotti, sinersi ja punersi. Se oli tavattoman kaunis juuri silloin, kun aurinko oli nousemassa. Linnut lensivät pellon yllä, tuuli oli tauonnut ja vettä tippui pisaroina puiden oksilta. Mieleni oli kiitollinen, Jumalani oli antanut ihanan aamun. Samalla ajattelin myös kaikkea muuta, mitä olen saanut lahjaksi Herralta: kodin, perheen, ruoan, vaatteet, työn, aineellisen hyvän, ystävät, seurakunnan, armolahjat, terveyden…. Kiitos Jeesus, kaikesta!
Joskus puurtaessani kovin saatan erehtyä kristittynäkin luulemaan, että lopputulos olisi kiinni suuresta vaivannäöstäni. Olen kyllä mielelläni palvellut Jumalaa, mutta kuitenkin saanut kaiken hänen kädestään lahjana. Olen saanut ymmärryksen, taidon, viisauden, tiedon, tunteet, tahdon, muistin – kaiken.
Oikeastaan, me ihmiset asioimme koko ajan Jumalan omalla, hänen omaisuudellaan. Herra on uskonut meille erilaista aineellista, henkistä ja hengellistä hyvää, jota voimme käyttää omaksi ja toisten hyväksi. Tästä käyttämisestä Vapahtaja kerran ottaa meidät tilille. Ahkeroikaamme siis Herran kunniaksi. Annamme sen, mitä meillä on, annamme sitä, mitä toivomme joskus omistavamme.
Jumalan lahjojen edessä uskova tuntee oman mitättömyytensä, vaatimattomuutensa ja näkee, että hänen saamansa asema on pelkästään Jumalan ansiota. ”Sillä mitä olen minä, ja mitä on minun kansani, kyetäksemme antamaan tällaisia vapaaehtoisia lahjoja? Vaan kaikki tulee sinulta, ja omasta kädestäsi olemme sen sinulle antaneet” 1.Aik.29:14. Kuitenkin lahjamme ovat vapaaehtoisia, niihin ei liity mitään pakkoa. Ken ei voi sydämestään antaa, älköön antako ollenkaan. Mutta antamiseen liittyy myöskin siunaus; antajallekin riittää, ei lopu antaessaan.
Uskovan sydämen silmät löytävät tavaran ja ajallisuuden keskeltä näkymättömän Jeesuksen. Hän haluaa katsoa Herraan, luottaa Herraan, rukoilla Herraa, odottaa Herraa ja kiittää Herraa.
Kiitos, Herra lahjoistasi kaikista, myöskin uuden aamun hetkistä. Opeta minua käyttämään tahtosi mukaan se, minkä olet minulle antanut.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 12.10.2014 10:55
12.10.
Rahan arvo on muuttunut rutkasti elämäni aikana. Poikana kuljin linja-autossa, jolloin matka kodista kaupunkiin maksoi 15 penniä. Kaupasta sai hillomunkin 10–12 pennillä ja nallekarkit maksoivat pennin kappale. Ei siis ihme, että kaikki tavara maksoi pennin tarkkuudella. Rahaa ei paljon näkynyt, mutta sitä vähäistäkin pidettiin visusti ja oltiin säästäväisiä.
Rahaa ei ollut nuoruudessani niin runsaasti liikkeellä yhteiskunnassa kuin nykyään, mutta ihmiset olivat sosiaalisempia ja vieraanvaraisempia. Ystävyys oli arvokas asia. Siihen aikaan mentiin kylään juttelemaan asioista. Nyt rahasta on tullut epäjumala, joka vieroittaa ihmiset toisistaan ja synnyttää valtavia ristiriitoja. Monet aikalaisistamme ovat rahan koukussa.
Jumalan viisaus ilmeni aikoinaan lamakautena, joka vei kansalaiset kysymään apua Jumalan mieheltä. ”Kun raha oli loppunut Egyptin maasta ja Kanaanin maasta, tulivat kaikki egyptiläiset Joosefin luo, sanoen: ’Anna meille leipää. Miksi me kuolisimme sinun silmiesi edessä? Sillä raha on loppunut’” 1.Moos.47:15. Jumalan miehellä oli leipää, hän antoi sitä pyytäjille, hän antoi heille elämän.
Kristus on jokaiselle ihmiselle elämän leipä. Mutta hän ei tarjoa tätä leipää ennen kuin ihminen on nälkäinen, ennen kuin rahat ovat loppuneet. Rikas, itseriittoisa ihminen ei tarvitse Jumalan Poikaa vapahtajakseen. Silloin on herätyksen aika, kun ihmiset tulevat sankoin joukoin Kristuksen luokse apua etsimään.
Jumala on luvannut antaa hyvyyttään rahatta ja hinnatta. Siksi väärän mammonan täytyy tehdä konkurssi ihmisten elämässä, ennen kuin oikea mammona kelpaa. Taivaalliset ovat todellisia aarteita, raha katoaa hetkessä. Joskus vetoamme kolehtipuheissa sanoen: - Antakaa nyt, sillä taivaassa rahaa ei tarvita ja helvetissä se palaa!
Varjele, Herra sydämeni kiinnittymästä rahaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 13.10.2014 07:52
13.10.
Olen ilmeisesti aina uskonut, että Jumala on olemassa ja siksi minusta olisi helposti voinut tulla muotojumalinen ihminen. Olisin ajatellut muiden tavoin olevani niin hyvä ja moraalinen, että kelpaan kristityksi. Mutta Jumalan kohtaaminen teki minusta syntisen ja huonon. En ollut enää entiseni, hän murskasi minut täysin. Tuosta rikotusta astiasta hän alkoi sitten koota uutta astiaa käyttöönsä ja tässä sitä ollaan.
Jumalan tuntemisen kulmakivi on Jeesus Kristus, Jumalan Poika, meidän Vapahtajamme. Ilman Jeesusta ei ole mitään todellista kristillisyyttä. ”Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi” 1.Kor.1:30.
1. Jeesuksessa ihminen saa viisauden, joka ohjaa hänet totuuden tielle ja pelastukseen, etsimään ja löytämään. Kun sitten ihminen pelastuu hän huomaa pelastuneensa hullutuksen kautta. Sillä Jeesuksen ristin kuolema on tälle maailmalle hullutus.
2. Jumala kuitenkin vanhurskautta ihmisen Jeesuksen Golgatan työn kautta. Se on lahja, joka lyö kasvoille kaikkea teko-oppia, ansioajattelua ja luuloa ihmisen omasta hyvyydestä. Jumalalta ei voi ostaa mitään, sillä me olemme niin köyhiä, etteivät varamme riitä edes pieneen armoon hänen pöydältään.
3. Jeesus on tullut uskovalle pyhitykseksi, joka tarkoittaa koko ihmisen olemuksen erottamista Jumalan palvelukseen niin kuin Jeesuskin oli kokonaan erotettu Isänsä palvelukseen. Pyhitys tarkoittaa uskon kasvua, luottamusta Jeesukseen, vapautta menneisyyden taakoista, synneistä ja virheistä. Jeesuksen kautta uskova saa puhtauden ja vapauden eilisestään.
4. Vielä Jeesus on tullut uskovalle lunastukseksi. Se merkitsee, että hänet on ostettu vapaaksi turmiovalloista, synnistä, kuolemasta ja perkeleestä, maailman orjuudesta, ihmisten mielipiteitten kahleista, minän kehnoudesta. Lopuksi lunastus merkitsee täydellistä vapautumista, kun uskovan päivien mitta tulee täyteen ja muuttoa Jeesuksen luokse ilman muuttokuormaa.
Kiitos, Jeesus kaikesta, mitä olet minulle. Ylistys, kunnia, kirkkaus, valta ja voima olkoon sinun, oi Jumalan Karitsa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 14.10.2014 09:33
14.10.
Vaimoni oli työporukan mukana retkellä. He kävivät Fazerin tehtaalla tutustumassa tuotantoon. Heille sanottiin, että makeisia saa syödä aivan vapaasti koko tehdaskierroksen aikana. Niinpä he söivätkin. Myöhemmin talo tarjosi vielä kahvit ryhmälle. Tarjoilun yhteydessä oli vielä tarjolla runsaasti erilaisia makeisia, mutta kukaan ei halunnut enää hyvää.
Aikansa herkut maistuvat, sitten ne rupeavat tympimään ja ihminen kaipaa jotain suolaista – silli olisi poikaa. ”Kylläinen polkee hunajaakin, nälkäiselle on kaikki karvaskin makeata” Snl.27:7. Runsas sokeri on täyttävää ja lihottavaa ruokaa, mutta pieninä annoksina mukava lisä tavallisessa ruoassa. kun vatsa on täysi, ei mahdu enää lisää, ennen kuin tulee uusi nälkä.
Hunajalla on vertauskuvallisesti ilmaistu Raamatussa Jumalan armoa. Se on makeaa ja sitä saa ilman vaivaa mehiläisten tuomana. Mutta armollakin on omat ongelmansa ja se johtuu meistä ihmisistä. Olemme niin turmeltuneet, ettemme osaa käyttää Jumalan tahdon mukaan armoa, vaan hukkaamme sen kuin tuhlaajapoika. Se tarkoittaa, että emme arvosta Taivaallisen Isän lahjaa. Liiallinen armo tekee meidät myöskin välinpitämättömiksi ja laiskoiksi, koska Jumala on tarkoittanut armonsa parantamaan meitä synneistämme ja siksi armoa tarvitsee vain syntinen ja lääkettä vain sairas.
Kun siis armoa tarjotaan ihmiselle, joka ei ole tullut syylliseksi ja syntiseksi, joka ei ole nähnyt vielä itseään Jumalan valossa, kurjana ja viheliäisenä, jopa mahdottomana, hän polkee sen jalkoihinsa. Ihmistä ruokkii maailman rakkaus, lihanhimo, perkeleelliset kokemukset, ylpeys, itsekkyys, ihmisviisaus, valta ja varallisuus. Ne tekevät ihmisestä pullean ja kylläisen niin, että hän voi sanoa ei Jumalan armolle.
Herra, tee minut nälkäiseksi sinun tuntemisessasi, ruoki ja juota minua ruokapöydässäsi. Anna minulle syntiselle armosi makeaa hunajaa.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 15.10.2014 09:07
15.10.
Tapasin vieraan miehen, joka kertoi tuntevansa minut. Hän oli lukenut joitakin kirjojani ja sanoi nähneensä minut kaukaa. Juttelimme tovin. Hän sanoi saaneensa rukousaiheeksi Herralta minut ja perheeni. Olin liikuttuneen kiitollinen ja rohkaistuneena erosimme toisistamme. Myöhemmin en enää muistanut hänen nimeään tai ulkomuotoaan, hän taisi olla enkeli?
Olemme uskovinakin usein varsin heikoilla, horjumme ja epäilemme, kompuroimme ja teemme virheitä, olemme inhimillisiä ja unohdamme Herran. ”Kun minä ajattelen: ’Minun jalkani horjuu’, niin sinun armosi, Herra, minua tukee. Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni” Ps.94:18-19. Herran armo tukee uskovan askeleita, hän on joka hetki kanssamme. Herra ei jätä eikä hylkää omiaan.
Joskus Jumala lähettää tiellemme ihmisiä, joita emme tunne. Nämä ihmiset ovat kuin Jumalan enkeleitä, jotka tuovat viestiä taivaasta. Jos kuuntelemme tarkasti, saamme yllättävää lohdutusta ja rohkaisua, joka kantaa taas pitkän matkaa eteenpäin.
Sydän on kristityn elämän keskus, siksi siitä käydään jatkuvasti kovaa taistelua. Viholliset yrittävät täyttää sen murheilla, ikävillä ajatuksilla ja synneillä. Jeesus taas tahtoo puhdistaa, sydämen ja tuoda sinne rauhansa ja varjeluksensa. Murhetta tulee kaikesta, mitä näemme ja kuulemme. Huonot valinnat tuovat murhetta, kurjat lähimmäiset tuovat murhetta, epäonnistumiset tuovat murhetta.
Jeesus lohdutta omaansa. Hänen lohdutuksensa tuo iloa. Vapahtaja on paras ystävämme, sillä vain hänen tulonsa lohduttaa niin, että mieli yhtyy Jumalan kanssa. Hänen vaikutuksensa ja läsnäolonsa sanassaan on elämän rikkaus.
Rakas Vapahtaja, tue minua murheen päivänä, kun jalkani horjuu. Anna minulle armosi. Lähetä, elämääni rohkaisijoita ja lohduttajia, mutta opeta minua myöskin ottamaan nuhteen sana vastaan.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 16.10.2014 07:55
16.10.
Olympialaiset täyttivät uutislähetykset muutaman viikon -ajan. Onneksi päälähetysten aika ajoittui yölle. Normaalisti tämän tyyppiset kisat vievät kuulijat hengellisistä tilaisuuksista. Seurakuntamme suuri Missiokin siirrettiin viikolla olympiakisojen takia. Jeesus joutui odottamaan, kun maailma piti kisojaan. Mutta niin se on ollut jo Kaanaan häistä asti. Jeesus voi olla mukana, mutta ei saa olla juhlan päävieras.
”Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään” 1.Kor.1:26-27.
Uskovien porukka ei ole mitään erikoisen terävää ja lahjakasta, tavallisia tallaajia vaan, välttävällä koulutodistuksella varustettuja ja osalla on takanaan rikosrekisteri. Muutamat ovat lukutaidottomia. Aikoinaan eräskin vanha uskova nainen osti kirjoittamani kirjan, vaikkei osannut lukea. Se on Jumalan lasten ystävyyttä.
Jumalan omien ei tarvitse myöskään edustaa inhimillistä voimaa, sillä Jeesus on meidän voimamme. Sukujemme juurista ei ole mitään tietoa – ehkä se on parempikin? Kerrotaan, että eräs mies maksoi tutkijalle 500:- sukututkimuksesta ja vielä toisen 500:- siitä, että tutkija vaikeni löydöistään. Kaikki ihmiset eivät tiedä vanhempiansakaan, moni on hylätty lapsena. Emme tule Herran luo erinomaisuutemme tähden, vaan syntiemme vuoksi.
Tämän kaiken Jumala tekee vain siitä syystä, että saattaisi viisaat ihmiset häpeään. Jumalan edessä kaiken voimakkaan ja suuren on kaaduttava ja jouduttava mitättömäksi ja häpeän alaiseksi. Jumala ottaa todistajikseen yksinkertaiset kansanihmiset, heidän kauttaan hän kuuluttaa ilosanomaa tähän maailmaan; ja jotka uskovat, ne pelastuvat. Vaatimattomat antavat kunnian Jumalalle.
Voisimme ottaa seurakunnan tunnuslauseeksi vanhan iskelmän teeman: ”harva meistä on rautaa.”
Pidä minut aina, Herra, kutsumustietoisena, että näkisin olevani juuri niin mitätön, kuin sanasi sanoo minusta.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 17.10.2014 10:51
17.10.
Jokainen kristillisen seurakunnan jäsen, joka haluaa toimia yhteisössään, joutuu sopeutumaan vallitsevaan tilanteeseen. Kristitty joutuu sopeutumaan erilaisiin ihmisiin, aikatauluun, perinteeseen, vanhanaikaisuuteen, uudistumiseen ja odotukseen. Tässä kaikessa hän tarvitsee Jumalan erityistä armoa ja voimaa, että vanha ihminen voisi kuolla hänessä ja Kristus elää uskon kautta.
Oikea kristillisyys elää alati sopeutumisen vaivassa. On hillittävä omaa itsekkyyttään ja omia tavoitteitaan ja joskus peräti luovuttava niistä. Uskova joutuu harkitsemaan mielipiteitään ja tunteenilmaisujaan. Onnistuminen on hyvin vaihtelevaa, olemme kuin lapsia, joista toiset oppivat helpommin toiset kovan työn tuloksena.
Jumala ei ole luvannut uskoville helppoja oloja. ”…sillä minä olen oppinut oloihini tyytymään. Osaan elää niukkuudessa, osaan myös elää runsaudessa; kaikkeen ja kaikenlaisiin oloihin minä olen tottunut; sekä olemaan ravittuna että näkemään nälkää, elämään sekä runsaudessa että puutteessa” Fil.4:11-12. Joskus on suostuttava puutteeseen ja mukauduttava tilanteen vaatimalla tavalla.
Jos uskova ei suostu sopeutumaan, hänen täytyy olla erityisen kova tyyppi, varsinainen kanto kaskessa. Sopeutumattomuuteen tottuneet vetoavat yleensä pyhiin arvoihin ja luovuttamattomiin asioihin. Kynnyskysymyksiä voivat olla sianlihan syöminen, ruokaviini, sapatin vietto, naispappeus, seurakuntakäsite, tosiuskovaisuus tai uusi raamatunkäännös.
Jonkun on kuitenkin aina sopeuduttava yhteisen edun tähden, sillä muuten tulee ruumiita ja mustia silmiä ja särkyneitä mieliä. ”Niin tehkää minun iloni täydelliseksi siten, että olette samaa mieltä, että teillä on sama rakkaus, että olette sopuisat ja yksimieliset” Fil.2:2. Joustavuus ja rakkaudellinen asenne on Kristuksen mieli, jolla rakennetaan paljon. Kristittyjen pitää vakavasti opetella tulemaan toistensa kanssa toimeen, se ei ole edes mikään hurskas toive, vaan Herran käsky.
Armahda, Kristus, minua lihallista kristittyä ja opeta minua joustamaan sinun hyväksesi.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 18.10.2014 09:14
18.10.
Kristillisissä tilaisuuksissa on yleistä, että ihmiset tuovat löytökukkarot ja pankkikortit, ym. löytötavarana noudettavaksi. Näillä kristityillä on sangen herkkä tunto Herran sanan ääressä. Sekin herkkyys saattaa vaihdella aika ajoin. Mutta ne, jotka ovat suhtautuneet vakavasti Jumalan sanaan, ovat joskus tulleet tuon sanan kautta herkistetyksi, herätykseen, uskoon, mielenmuutokseen. Sana on puhutellut, sana on siunannut, sanassa on ollut voima, joka on vaikuttanut heidän elämäänsä.
Kuitenkin näemme, että muutamat vaalivat Jumalan sanaa aivan erityisessä arvossa, ettei yksikään sana menisi hukkaan. ”Herra oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan… Ja Herra ilmestyi edelleenkin Siilossa; sillä Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta. Ja Samuelin sana tuli koko Israelille” 1.Sam.3:19,21. Yhden palvelijan uskollisuuden kautta koko seurakunta tuli siunatuksi.
Jumalan ilmestystietous ja armolahjat ovat aina sidotut hänen sanaansa. Sana on niin pyhä. Vaikka olisi millaisia ilmestyksiä, profetioita tai näkyjä, ne ovat aina Jumalan sanan alapuolella. Parhaimmillaan ne voivat viedä ihmistä tuntemaan Herran sanaa syvemmin. Mutta se, joka ei pääse sanaan kiinni, ei juurru siihen, ei opi sitä, ei ymmärrä sitä, eikä voi rakentua myöskään uskossa. Sillä usko on aina sidottu Jumalan sanaan. Jos ei ole sanaa ei ole uskoakaan.
Jumalalla on ollut kautta aikojen tapana puhua joissakin paikoissa erityisesti, esimerkiksi hänelle pyhitetyissä huoneissa. Mutta joissakin vaatimattomissa taloissa ja asunnoissa Herra on myös puhunut vakavasti ja elävästi. Hän on valinnut palvelijansa oman kutsumuksensa mukaan. Hänelle kelpaa vain sellainen, joka ottaa hänen sanansa vakavasti eikä turhaan kumartele maailmaa tai ihmisiä.
Kiitos, Jeesus, että sanasi on edelleen niin ja aamen, eikä se muutu aikojen mukaan, eikä katoa koskaan. Ilmesty minulle sanasi kautta.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 19.10.2014 13:19
19.10.
Eräs tuntemani nainen oli herätyksen tilassa ja näki unessa avoimen oven ja siinä oli lukkona virsikirja, joka oli avoinna numerosta 327. Kun nainen meni seuraavana pyhänä kirkkoon, laulettiin siellä juuri tuo virsi. Sen sanoma vaikutti häneen syvästi, Jumala puhui sen kautta: ”Iloitse sielu, Herrassa ja ole turvattuna. Hän auttaa aina vaivoissa, ei suo sun hukkua. Tie kukkainen tai ruusuinen ei ole aina meillä. Mut' Jumalaan ken luottaa vaan, käy aina voiton teitä.”
Yksi sana, joka lähtee Jumalan suusta, pelastaa ihmissielun. Ihmisen ymmärrys vain on monta kertaa aivan kuin suljettu hengellisille asioille. Siksi tarvitaan sydämen avautumista, joka onkin Jumalan ihme. Jumala voi puhua unien ja ilmestysten kautta, hän käyttää armolahjojaan, elämän kohtaloita, mutta erittäinkin Jumalan sanaa.
Yhden ihmisen pelastuminen on hänelle tärkeää, vaikka hänen koko muu elämänsä menisi hukkaan. ”Ja hän sanoi: ’Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.’ Niin Jeesus sanoi hänelle: ’Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä pitää sinun oleman minun kanssani paratiisissa.’” Luuk.23:42. Tähän pelastukseen Herra tarvitsee vain yhden sanan, se on niin voimallinen.
Moni ihminen haluaisi, että Jumala muistaisi häntä, mutta ei ole valmis todelliseen parannukseen elämässään. Ihminen ottaisi hyödyn kun avustuksen kansaneläkelaitoksesta, mutta ei minkäänlaista vaivaa eikä vastuuta. Sydämen muuttuminen on monelle kauhistus, joka tietää varmaa kuolemaa. Siksi ensimmäisen ryövärin osa maistuu paremmalle kuin toisen. Puheet epämääräisestä paratiisista ja pelastuksesta sopivat kyllä yksinkertaisille ja hulluille, muttei kunnon rosvolle eikä siveille luterilaisille.
Jeesus on ovi Jumalan valtakuntaan; ja on ihmisen suuri hetki, kun hän näkee tämän oven olevan auki itseään varten. Ei kun kiireesti sisään ja elämän tielle. Kuitenkin ristin ryövärikin joutui tuon armon sanan kuultuaan syvään pimeyteen ja koetukseen, sillä häntä ei otettu ristiltä alas. Hän kuoli hitaan ja tuskallisen kuoleman, joka päättyi sääriluiden murskaamiseen ja veren hukkaan. Ulkoisesti hänen elämänsä meni vain huonompaan suuntaan, huolimatta Vapahtajan lupauksista. Pelastus onkin uskossa, joka on luottamusta näkymättömään, kuolleeseen ja ylösnousseeseen Jeesukseen.
Kiitos, Herra turvasta, jonka annat sinuun luottavalle, kiitos ettet anna minun hukkua vaivoissani. Kiitos, että saan olla voiton tiellä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 20.10.2014 09:04
20.10.
Onnellisen päivän kohokohta on syödä hyvin tehtyä ruokaa, juuri valmistettua, herkullista ja hyvässä seurassa. Hyvinvointivaltion asukkaana meillä on mahdollisuus valita, mitä syömme. Kiitämme Jumalaa ruoasta, sillä se tulee häneltä. Huomaan, että syön säännöllisesti ja hyvin silloin, kun mieleni on tasapainossa. Kun taas on murheita ja vastoinkäymistä syön liikaa tai en ollenkaan.
Hyvinvointi turruttaa mielen ja ihminen alkaa ajatella kaiken olevan itsestään selvyys. Jos menisimme ajassa taaksepäin 100 vuotta ja voisimme vaihtaa osamme sen ajan ihmisten kanssa,
yllättyisimme. Olisi nälkää, sotia, kulkutauteja, vaatimatonta elämää. Ei olisi huumeita, autoja, puhelimia, tietokoneita, keskuslämmitystä, marketteja, saasteita. Mutta Jumala olisi sama, Jumalan sana muuttumaton. Samalla tavoin ihmiset tulisivat uskoon. Samat epäuskon kamppailut vaivaisivat heitä.
Uskoon tulo oli suuri juhla eräässä pienessä kreikkalaisessa kodissa aikoinaan ja sitä vietettiin ruokaillen yhdessä. ”Ja hän vei heidät ylös asuntoonsa, laittoi heille aterian ja riemuitsi siitä, että hän ja koko hänen perheensä oli tullut Jumalaan uskovaksi” Apt.16:34. Keskellä yötä pidetty juhla on kova koetus perheelle ja naapureille, mutta pelastuneen iloa ei tunnu pysäyttävän mikään?
Ruoka on Jumalan lahjaa, tarkoitettu nautittavaksi ja katoamaan. Kuitenkin paraskin ruoka on vain varjo siitä, mitä syömme kerran Jumalan pöydässä Karitsan hääaterialla taivaassa. Nämä maan raaka-aineet ovat vain kirouksenalaisia tuotteita, joissa on tauteja ja bakteereja, mutta kerran pääsemme tässäkin täydellisyyteen.
Kiitos, Herra ruoasta, jokapäiväisestä leivästä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5746
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Jeesus on Herra
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa