Istun tässä koneen ääressä ja yritän kirjoittaa, mitä sydämelleni kuuluu.
Tänä keväänä olen ollut niin haltioissani luonnosta. Olen seurannut ja ihmetellyt kasvien puhkeamista mustasta mullasta. Koko talven ovat olleet aivan kuin kuolleessa tilassa, kuitenkin siellä on elämä tallella, vaikka mitään ei näy. Kevään tullen ne puhkeavat esiin. Valon ja auringon voimasta. Ihmeellistä. Näin sen täytyy olla meidänkin sydämissä, kun Jumalan voima tulee sisimpään Jumalan uudet kukat puhkeavat esiin.
Olen pari kertaa päässyt Ruissalossa käymään. En yksin uskalla lähteä, selkäni ei kestäisi sitä reissua, mutta miniäni ja ystäväni Pirjon kanssa koimme aivan valtavia hetkiä ihmetellen Jumalan tekoja. Ensin nuo valkovuokot valloittivat minut. Olin aivan haltioissani. Ovat muuten lempikukkiani.
Sitten kasvitieteellisessä puutarhassa näin monenlaisia ihania ja kauniita kukkia, toinen toistaan kauniimpia. Mulla vain on nuo valkovuokot kaikkein mieleisimpiä. Monet voivat ihmetellä, kun on ruusuja y.m. upeita kukkia, miksi valkovuokot. Jumala on kai sen mun sisimpääni painanut.
Ensi viikolla pääsen taas Ruissaloon jos Herra suo, tyttärelläni on silloin loma ja hän lupasi mulle viedä minut sinne. Laitan tähän kuvia myöhemmin. Tyttäreni opettaa toisesta koneesta laittamaan tänne niitä kuvia, mitä sieltä saa.
Siunausta ja rakkautta elämäänne.
