Jutellaan Kesäkuu

[Irene]

Matt. 22:29
Jeesus vastasi ja sanoi heille: "Te eksytte, koska te ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa.

Ennen kaikkea luetaan Raamattua, joka on Jumalan tahdon ilmausta meille Hänen lapsilleen, jotta osaisimme erottaa oikean väärästä. Jotta tuntee kirjoituksia, ne täytyy lukea, eli tutkitaan Jumalan Sanaa.
Miksi matkustettaessa eksytään, koska ei tunneta reittiä. Kartasta saadaan oikea reitti selville!
Niin kaidalla tielläkin. Tutkitaan ohjeita, RAAMATTUA, jotta suunta pysyy selvillä. Ja pääsemme kotiin, emmekä jää taipaleelle.

Annetaan Pyhän Hengen ohjata ja johdattaa sitä tietä mitä Jumala tahtoo meidän kulkea.
Kun kuoletamme omat tahtomisemme Hänen Henkensä avulla, niin pääsemme perille, kun tahtomme on Jumalan tahdon mukainen.

Hyvää ja siunattua kesää!

[Irene]

Muutama vuosi taaksepäin, tapahtui yksi juttu mikä toi mieleeni Taivaan Isän huolen pidon.
Meillä oli kolme ja puolivuotias tytöntyttö joka tykkää olla mummulassa. Hän ei millään olisi tahtonut lähteä äitinsä luokse.
Ikävöi kyllä äitiään mummulassa ollessaan, mutta juuri silloin olisi tahtonut jatkaa oloaan mummulassa.
Ulko-oven takana kyynellet valui noroina poskille.
Yritimme selittää, että on pakko tehdä näin. Meillä on töitä maanantaina ja äidin hoiviin on mentävä.

Tämä tyttönen istui etupenkillä ja minä hänen takanaan takapenkillä. Katsoin taustapeilistä hänen murheellista ilmettään.
Silloin tuli mieleeni, voi kunpa voisin tuon murheen poistaa ja tehdä hänet iloiseksi. Koin että näin Jumalakin tahtoisi meihin nähden.
Hän tahtoisi poistaa meidän murheemme ja tehdä meidät iloiseksi. Me vaan emme aina anna Hänelle siihen tilaisuutta, joten Hänkään ei voi täten auttaa meitä.

Kun menemme murheinemme Hänen eteensä, ristin juurelle. Kerromme Hänelle murheemme ja jo poistuttuamme, me otamme ne murheet mukaamme, näin Hän ei pääse meitä auttamaan, kun itse sählään asioissani ja yritän omin voimin. Kiitoksen kanssa opettelen jättämään murheeni Jumalalle.
Kyllä Hän vastaa, kun aika on. Hän on kanssamme silloinkin kun odotamme vastausta. Hän on aina kanssamme.

"Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: "En minä sinua hylkää enkä sinua jätä"; niin että me turvallisin mielin sanomme: "Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?" Heb 13:5,6"

[Irene]

Oli tapana, että maaherra juhlan aikana päästi kansalle yhden vangin irti, kenenkä he tahtoivat.
Ja heillä oli silloin kuuluisa vanki, jota sanottiin Barabbaaksi.
Kun he nyt olivat koolla, sanoi Pilatus heille: "Kummanko tahdotte, että minä teille päästän, Barabbaanko vai Jeesuksen, jota sanotaan Kristukseksi?"
Sillä hän tiesi, että he kateudesta olivat antaneet hänet hänen käsiinsä.
Mutta kun hän istui tuomarinistuimella, lähetti hänen vaimonsa hänelle sanan: "Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä unessa paljon kärsinyt hänen tähtensä."
Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta, mutta surmauttamaan Jeesuksen.
Ja maaherra puhui heille ja sanoi: "Kummanko näistä kahdesta tahdotte, että minä teille päästän?" Niin he sanoivat: "Barabbaan."
Pilatus sanoi heille: "Mitä minun sitten on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi?" He sanoivat kaikki: "Ristiinnaulittakoon!"
Niin maaherra sanoi: "Mitä pahaa hän sitten on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin sanoen: "Ristiinnaulittakoon!"
Ja kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut, vaan että meteli yhä yltyi, otti hän vettä ja pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Viaton olen minä tämän miehen vereen. Katsokaa itse eteenne."
Niin kaikki kansa vastasi ja sanoi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle."
Silloin hän päästi heille Barabbaan, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. Matt 27:15-26

Miten siunattu tuo Raamatun kohta onkaan.
Jokainen meistä voi laittaa itsensä Barabbaan paikalle. Olimme vangittuna, ja meitä olisi kohdannut kadotus.
Mutta tuli Jeesus ja astui meidän paikallemme. Hänessä meille avautui "sellin" ovi, olemme vapaat, enään ei kadotus voi kohdata meitä.
Yksi on kärsinyt meidän edestämme ja Hänelle me kuulumme.
Hänen veressään me saamme omistaa kaikki syntimme anteeksi.
Olemme saaneet Jumalan lapseuden Jeesuksen ansiosta. Kiitos Isä sinun suunnattoman suuresta armostasi.

[Irene]

Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.
Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa; Luuk.12:34,35

Mikä meille on tärkeintä, maailman asiatko, vai Jeesus ja Hänen Sanansa.
Eikö kiinnitetä sydämemme Jumalan antamaan ainokaiseen Poikaan Jeesukseen Kristukseen. Näin me teemme mielellämme Hänen tahtonsa.
Kun kupeemme on Totuuteen vyötettynä, ei valheella ole mitään vaikutusta elämäämme.
Kun lamppumme on palamassa, ei pimeys ole meille pimeyttä, vaan me näemme Isän tahdon ja toteutamme Isän tahtoa elämässämme.

Olemme se "viides evankeliumi" jota maailma lukee. Ei he avaa Raamattua ja tutki sitä.
Mutta he tutkivat meitä, meidän hedelmät, miten elämme, ja mitä puhumme.
He tarkkaavat onko elämässämme syntiä, vai saako Jumalan Sana viitoittaa tiemme, niin, että Jeesus meissä pääsee loistamaan pimeydessä vaeltaville.
Olen saanut tuta, kun meitä seurataan. Näin tehkäämmme vaelluksemme sen mukaan mitä Sana opettaa.
Ja tässä me tarvitsemme Jeesusta enemmän kuin mitään muuta. Hänessä me olemme kaikki.
Hän on meidän kaikkemme.
Itsessämme, emme voi mitään tehdä, luovutetaan oma itsemme Hänen turvallisiin käsiin.

[Irene]

Luuk 2:41Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille.
42 Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan.
43 Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet.
44 He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta;
45 mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä.
46 Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä.
47 Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.
48 Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua."
49 Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?"
50 Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui.

Näinkö on lopunajan matkaajillakin? "He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ".Yhdessä lähdemme Jeesuksen kanssa liikkeelle, kun uudestisynnymme Jumalan lapseksi. Mutta matkan varrella tulee mutkia matkaan ja sitten, kun ei kuunnella Pyhän Hengen ääntä, Hänen kehoittaessaan tekemään parannusta.
Aletaan etsimään "puhujia" korvasyyhyyn, niin Jeesus jää matkasta. Ei Hän loputtomiin katso synnissä eläviä, vaan jää sinne missä Pyhää kunnioitetaan, "kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä..

Jeesus on siellä missä kunnioitetaan Jumalan Sanaa. Missä tehdään Hänen tahtonsa, missä Hänen puhettaan kuunnellaan ja sen mukaan ojentaudutaan.
"Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?"Myös "Matt 18:20 Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."

Jeesus itse sanoo seisovansa ulkopuolella ja koputtavan. Kuka kuulee Hänen äänensä ja avaa oven/tekee parannuksen, Hän käy hänen tykönsä ja on aterioitseva hänenn kanssaan.

Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani. Ilm 3:20

Jokainen meistä voi tehdä Hänen Sanansa mukaan eli.
Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta. 2Kor 13:5

[Irene]

2 Kor 2:14 Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa ja meidän kauttamme joka paikassa tuo ilmi hänen tuntemisensa tuoksun!
2:15 Sillä me olemme Kristuksen tuoksu Jumalalle sekä pelastuvien että kadotukseen joutuvien joukossa:
2:16 näille tosin kuoleman haju kuolemaksi, mutta noille elämän tuoksu elämäksi. Ja kuka on tällaiseen kelvollinen?
2:17 Sillä me emme ole niinkuin nuo monet, jotka myyskentelevät Jumalan sanaa; vaan puhtaasta mielestä, niinkuin Jumalan vaikutuksesta, Jumalan edessä, me Kristuksessa puhumme.

Jae 14, Kiitos kuuluu Jumalalle, työ on Hänen työtään. Me olemme astioita Hänen käytössään.
Miten me vaellamme, mitä sanomme,..omalla elämällämme me evankelioimme, Hänen käytössään.
Älkäämme laittako kapuloita rattaisiin Hänen työssään.
Rohkaistaan kanssakulkijoita ja lohdutetaan murheellisia.
Ollaan Kristuksen "tuoksuna" maailmassa.
Me Kristuksessa, Hänen käytössään, suostummeko?
Suostumme tietysti.

[Irene]

"Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi. Ilm 2:4"

Ensi rakkaus?
Etsitään ensirakkauden lähde, jos siitä olemme poikenneet. Ei parempaa voi löytää, mitä Jeesuksessa on annettu.
Hän on kaikki mitä tarvitsemme. Ilman Häntä ei olisi elämää, olisi vain "helisevä vaski ja kilisevä kulkunen.
Hän vuodattaa rakkautta jokaiseen janoavaan sydämeen, kun sitä Häneltä pyydämme.

Viivytään Herran edessä, rukouskammiossa. Hänen läsnäolossaan.

Luuk. 24:32
Ja he sanoivat toisillensa: "Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä ja selitti meille kirjoitukset?"

[Irene]

Matt 11:27 Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni, eikä kukaan muu tunne Poikaa kuin Isä, eikä Isää tunne kukaan muu kuin Poika ja se, kenelle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
11:28 Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon.
11:29 Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.
11:30 Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä."

Jeesus kehoittaa meitä "levähtämään". Omat turhat työt voimme jättää pois, ja keskittyä Hänen antamiin tehtäviin.
Niin monesti häärimme omissa ympyröissämme ja Jeesuksen antama tehtävä jää sivummalle.
Itse otamme hoitaaksemme ylimääräisiä toimia.
Annetaan Jeesuksen kuormittaa meidät, niin kuormamme on "keveä".
Kun kuuntelemme Paimenemme ääntä, niin turhat "juoksut" jäävät pois, ja näin voimme olla täydellä sydämellä Herran työssä, Hänen elopellollaan.
Maailman kaivot saa jäädä ammentamatta, siispä käykäämme Hänen Sanastansa aarteita etsimään ja Hänen läsnä oloonsa kuulemaan Häntä, ja vaikka vain olemaan Hänen edessään hiljaa.