Jutellaan marraskuu/ joulukuu

[Irene]

Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri.
Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on.
Sillä "vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele;
mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen."
Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. Heb 10:35-39

Aloitetaan tämä marraskuun mitä mietit.
Tahdon tervehtiä ja rohkaista teitä kanssamatkaajat noilla Raamatun sanoilla. Varsinkin näillä
"Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi. " Kiitos Jeesus rakas kaikesta.
Opeta ja ohjaa meitä kulkemaan Sinun tahdossasi.

[Irene]

Jes 40:31 mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.

Odotammeko me Jeesusta.
Uskon vahvasti, että Jeesus ainakin odottaa meitä. Hän odottaa milloin saa tulla meidät noutamaan. Hän kehoitti valvomaan ja rukoilemaan.
Jossain vaiheessa me täältä kylmästä maailmasta poistumme ja saavumme kotiin Isän luokse. Saamme nähdä rakkaat edellä menijät, ja ennen kaikkea Jeesuksen Pelastajamme. Nytkin Hän on Henkensä kautta sydämissämme vahvistamassa meitä ja opastamassa kulkemaan Hänen tahdossaan.
Mutta näkemiseksi muuttuu uskomme, kun saamme tämän savimajan riisua yltämme. Oi mikä riemun hetki se onkaan, kun saamme nähdä kasvoista kasvoihin. Odotammeko sitä? Minä odotan.

Luuk 12:36 ja olkaa te niiden ihmisten kaltaiset, jotka herraansa odottavat, milloin hän palajaa häistä, että he hänen tullessaan ja kolkuttaessaan heti avaisivat hänelle.

Ps 69:7 Älä anna minussa häpeään joutua niiden, jotka odottavat sinua, Herra, Herra Sebaot. Älä salli minussa pettyä niiden, jotka etsivät sinua, Israelin Jumala.

Miten lohduttavaa onkaan lukea Jumalan antamaa sanaa. Siinä Hän rohkaisee meitä kulkemaan täällä odottavalla mielellä, ei peljäten ja arkaillen, vaan Herraamme turvaten, Hänen voimassaan me pääsemme perille.
Myös minä rukoilen Psalmin sanoin. Miten tarvitsenkaan sinua Jumalani. Vaikuta minussa, etten häpeää tuottaisi sinulle, auta, että nöyränä vaeltaisin kaidalla tiellä.

Ilm 22:20 Hän, joka näitä todistaa, sanoo: "Totisesti, minä tulen pian."
Amen, tule, Herra Jeesus!
22:21 Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.

[Irene]

Johannes 6
16 Mutta kun ilta tuli, menivät hänen opetuslapsensa alas järven rantaan,
17 astuivat venheeseen ja lähtivät menemään järven toiselle puolelle, Kapernaumiin. Ja oli jo tullut pimeä, eikä Jeesus ollut vielä saapunut heidän luokseen;
18 ja järvi aaltoili ankarasti kovan tuulen puhaltaessa.
19 Kun he olivat soutaneet noin viisikolmatta tai kolmekymmentä vakomittaa, näkivät he Jeesuksen kävelevän järven päällä ja tulevan lähelle venhettä; ja he peljästyivät.
20 Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää peljätkö".

Niin myös elämänmerellä aaltoaa ja myrskyt pauhaa. Täällä lopunajassa on pimeää ja moni pelkää mikä meitä kohtaa. Kun meitä kohtaa jokin murhe tai koettelemus, niin voimme turvallisin mielin muistaa Jeesuksen sanat,"Minä se olen; älkää peljätkö". Me olemme turvassa siinä meidän purressamme on myös Jeesus. Meitä ei kohtaa mikään Jumalan sitä sallimatta. Hän kurittaa meitä jokaista tarvittaessa. Muistetaan kuitenkin, että Hän rakastaa meitä ja kaikki tapahtuu meidän parhaaksi.

Sananl 8:32 Siis te, lapset, kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni!
33 Kuritusta kuulkaa, niin viisastutte; älkää sen antako mennä menojaan.
34 Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä!
35 Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.
36 Mutta joka menee minusta harhaan, saa vahingon sielullensa; kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa."

[Irene]

Miten osuva onkaan tuo Raamatun jae. Sitä sanotaan jossain poliisi tai etsivä ohjelmisssa,
"kaikki mitä sanotte voidaan käyttää todisteena teitä vastaan". Edellisessä kirjoituksessa sanoin Raamatun kohdassa jotain myrskystä.
No eilen "myrskysi" kyllä, mutta niin sen pitikin.
Monesti Jumala sallii tuotavan päivän valoon asioita, niitä pimeyden kätköjä, jotta ihmiset pääsiisi vapaaksi. Hän tasoittaa myrskyn, Hän ohjaa purttamme niin ettemme vahingoitu, vaan myrskyn tullessa, me puhdistumme, vapaudumme turhasta painolastista.
Jeesus saa olla ainakin minun purttani ohjaamassa, läpi kaikkien karikoiden ja aaltojen, ei minulla ole täällä ajassa enään mitään mihin kiinnittäisin sydämeni.
Puhdista minut Herra, ja anna suulleni vartija, etten turhaa sanaa suustani päästäisi.

[Irene]

Luukas 5
1 Kun kansa tunkeutui hänen ympärilleen kuulemaan Jumalan sanaa ja hän seisoi Gennesaretin järven rannalla,
2 niin hän näki järven rannassa kaksi venhettä; mutta kalastajat olivat niistä lähteneet ja huuhtoivat verkkojaan.
3 Ja hän astui toiseen niistä, joka oli Simonin, ja pyysi häntä viemään sen vähän matkaa maasta; ja hän istui ja opetti kansaa venheestä.
4 Mutta puhumasta lakattuaan hän sanoi Simonille: "Vie venhe syvälle ja heittäkää verkkonne apajalle".
5 Niin Simon vastasi ja sanoi hänelle: "Mestari, koko yön me olemme tehneet työtä emmekä ole mitään saaneet; mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".
6 Ja sen tehtyään he saivat kierretyksi suuren joukon kaloja, ja heidän verkkonsa repeilivät.

Väsytämmekö me itsemme moneti omilla töillämme luullen, että Herra on käskenyt tehdä niitä tehtäviä.
Alkoi tuo Raamatunkohta puhutteleen aamulla "mutta sinun käskystäsi minä heitän verkot".
Näin tuossa opetuksen, turhaa oli opetuslasten työ kun ominpäin touhutaan, mutta kun Herra kehoitti, niin saalista tuli paljon, enemmän varmaan kuin opetuslapset osasi odottaa.

Annetaan Jumalan ohjata meitä, niin työmme ei ole koskaan turhaa.

[Irene]

Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä.
Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt.
Sentähden minä vuodatan heidän ylitsensä kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra." Hes 22:29-31

Meidän sopii miettiä, etsiikö Herra vielä totisia palvelijoita. Heitä jotka seisovat muurinaukossa vartioimassa. Heitä jotka seuraavat Herraansa totisella sydämellä. Paljonko on puolisydämisiä kulkijoita, joilla on toinen jalka lavealla tiellä, luulee kulkevan kaitaa tietä.

Ei ole kuin yksi tie ja se on kaitatie. Emme voi kulkea maailman kaivoilla ammentamassa ja sitten luulla, että kyllä Isä kuulee, kun Hän on armahtavainen ja suuri armossaan. Sitä Hän kyllä onkin, mutta ei Hän syntiä siunaa, vaan kauhistus on synti Hänelle, ja meidän on pysyttävä erossa synnin riettailta kaivoilta.

Hän armahtaa suurintakin syntistä, koska Jeesus on sovituksen tuonut. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että saisimme elää synnissä. Monesti tulee kiusaus eli ratkaisun paikka ja tehdään väärään armoon vedoten väärä ratkaisu. Eletään hälläväliä tyyliin, ajatellen väärää vapautta, luullen, että ollaan vapaita ristin tähden. Kyllä me olemmekin vapaita, mutta siitä, ettemme elä enään synnissä. Synnistä olemme saaneet vapautuksen, emmekä ole enään synnin orjia, vaan Jeesus on meidän Vapahtajamme.

Matkamme käy päivä päivältä raskaammaksi. Maailmassa kuohuu, synti tehdään luvalliseksi, vartiopaikalla oleville nauretaan. Enään ei ole kaikilla uskovilla Jumalan Sana auktoriteettina, vaan lipsutaan Jumalan tahdosta. Suvaitsevaisuus on saanut vallan väärällä otteella.

Valvotaan rukouksessa ja kysytään Isän tahto elämämme suhteen. Seisotaan vartiopaikallamme ja rukoillaan elopellolle työmiehiä. Aika käy vähiin.

[Irene]

"Ja Herra sanoi Kainille: "Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!""
1. Moos. 4:6-7

"Eikö niin jos teet hyvin, voit nostaa katseesi". Näin on kun vaeltaa puhtaalla omallatunnolla. Voi nostaa katseensa, eikä synnillä ole otaa elämäämme. Jos kuitenkin olemme olleet tottelemattomia kiusauksien tullessa, niin ei katse tahdo nousta, ei ennenkuin on syntinsä tunnustanut ja hyljännyt, ja näin saanut armon puhdistua Jeesuksen veren kautta. Kiusauksien hetkessä on hyvä muistaa, että Jeesus on niiden yläpuolella ja Hänen veressään ne voitamme. Ei jäädä siihen hetkeen pyörimään ja näin sallita kiusauksen muuttua synniksi.

Jos me olemme rikkoneet jotain lähimmäistämme kohtaan, niin emme tahdo mielellämme kohdata tätä lähimmäistämme!, Me pakoilemme ja kartamme kohtaamistamme hänen kanssaan. Kunnes olemme sopineet lähimmäisemme kanssa. Vasta silloin on yhteys avoimta ja rehellistä, ja voimme kohdat toisen katseen karttamatta toisen katsetta.
Näin on Jumalankin kanssa, jos meillä on syntiä sydämessä, olemme olleet tottelemattomia, emme silloin voi lähestyä Herraa puhtaalla omallatunnolla.
Me laistamme yhteisiä rukous hetkiä, Sanan tutkimista, kunnes olemme puhdituneet pahoista teoistamme.