Kirjoittaja Irene » 03.01.2017 09:34
Maan kansa harjoittaa väkivaltaa, riistää ja raastaa: kurjaa ja köyhää he sortavat, muukalaiselle tekevät väkivaltaa oikeudesta välittämättä.
Minä etsin heidän joukostansa miestä, joka korjaisi muurin ja seisoisi muurinaukossa minun edessäni maan puolesta, etten minä sitä hävittäisi, mutta en löytänyt.
Sentähden minä vuodatan heidän ylitsensä kiivauteni, hukutan heidät vihani tulella ja annan heidän vaelluksensa tulla heidän päänsä päälle, sanoo Herra, Herra." Hes 22:29-31
Mieti, etsiikö Herra vielä totisia palvelijoita. Heitä jotka seisovat muurinaukossa vartioimassa. Heitä jotka tutkivat Hänen Sanaansa, heitä jotka seuraavat Herraansa totisella sydämellä. Paljon on puolisydämisiä kulkijoita, joilla on toinen jalka lavealla tiellä, toisen luulee kulkevan kaitaa tietä.
Ei ole kuin yksi tie ja se on kaitatie. Emme voi kulkea maailman kaivoilla ammentamassa ja sitten luulla, että kyllä Isä kuulee, kun Hän on armahtavainen ja suuri armossaan. Sitä Hän kyllä onkin, mutta ei Hän syntiä siunaa, vaan kauhistus on synti Hänelle, Hän on uhrannut kalliin hinnan puolestamme, kun syntimme sovitettiin, meidän on pysyttävä erossa synnin riettailta kaivoilta.
Hän armahtaa suurintakin syntistä, joka tunnustaa ja hylkää syntinsä, koska Jeesus on sovituksen synneistämme tuonut. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että saisimme elää synnissä. Monesti tulee kiusaus eli ratkaisun paikka ja tehdään väärään armoon vedoten väärä ratkaisu. Eletään hällä väliä tyyliin, ajatellen väärää vapautta, luullen, että ollaan vapaita ristin tähden.
Kyllä me olemmekin vapaita, mutta siitä, ettemme elä enään synnissä. Synnistä olemme saaneet vapautuksen, emmekä ole enään synnin orjia, vaan Jeesus on meidän Vapahtajamme.
Matkamme käy päivä päivältä raskaammaksi. Maailmassa kuohuu, synti tehdään luvalliseksi, vartiopaikalla oleville nauretaan. Enään ei ole kaikilla uskovilla Jumalan Sana auktoriteettina, vaan lipsutaan Jumalan tahdosta. Suvaitsevaisuus on saanut vallan väärällä otteella.
Valvotaan rukouksessa ja kysytään Isän tahto elämämme suhteen. Seisotaan vartiopaikallamme ja rukoillaan elopellolle työmiehiä. Niitä tarvitaan nyt kipeästi , kylvämään, varoittamaan ja lohduttamaan. Aika käy vähiin. Kohta saamme nähdä Herramme kasvoista kasvoihin, meidän lunastuksen aikamme on saapuva, ja saamme jättää tämän kylmän ja pimeän maailman, kyynellaakson, siirtyä sinne missä ei ole enään tuskaa, ei ahdistusta. Sinne missä ei kyyneltäkään enää vuoda silmistämme, siellä ei ole enään kyynelten aika, vaan ilon ja riemun aika.
Johanneksen ilmestys 21:1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.