Niin, yksin Jumalalle kiitos. Sain Ahtii veljeni eilen siunata Jeesuksen omaksi.
Ahtin kohdalllakin ihmettelin, miten mä voin hänelle mitään sanoa. Hän oli tavallaan piilossa mun elämästäni. Asui suurimman osan elämästään Porissa. En oikeastaan tuntenut häntä, vaikka oli veljeni. Nyt meitä yksitoista lapsisesta sisarusparvesta on enää jäljellä Leena, Aili ja Teuvo sekä heidän perheensä, jotka eivät ole uskossa. Leena on tavallaan kova pala ja itsepäinen kuin mikä. Ailista en tiedä onko lintu vai kala. Teuvo taas askartelee noitten pimeitten voimien kanssa. Kerran soitti minulle täydessä kiukussa sanoen, etten saa enää koskaan rukoilla hänen puolestaan. Lupasin, mutta enhän mä pysty. Rukous on mun sisälläni.
Kirjoitan tähän lempilauluni sanat.
Nyt Jeesus on minulle Vapahtaja
ja Herrani ihmeellinen;
Hän kallion koloon mun sieluni vie
ja siell`virtaa siunauksen tie.
Kerto: Hän kallion koloon mun sieluni vie
pois varjoista janoisen maan.
Hän elämän antaa ja rakkautensa,
ja kätensä päälleni laittaa,
ja kätensä päälleni laittaa.
Nyt Jeesus on minulle Vapahtaja
ja kuormani ottaa Hän pois;
Kun väsyn Hän nstaa mun taas uudelleen,
on apunsa voimallinen.
Saan runsaimman siunauksen Vapahtajan
ja täyteyden ihmeellisen.
Niin innolla laulan mä Jumalalle,
kun lunasti mun tuomitun.
Luo Jeesuksen nousen mä kirkkauteensa,
ja pilvissä kohdata saan.
Mua kannattaa rakkaus täydellinen,
sen huudan mä miljoonille,
Fanny Crosby