Fredrik Wislöff. Psalmien kirjasta otetuin tekstein.
Kirjoittaja Irene » 01.11.2013 17:12
Voimallinen on Hänen armonsa.
Fredrik Wislöff
1. marraskuuta.
Sinun omasi minä olen, pelasta minut. 119:94.
Onnellinen se, joka voi sanoa nämä sanat vilpittömästä sydämestä:
»Sinun omasi minä olen!»
Luottamus ja rauha hiipii sieluun, kun saan turvallisesti levätä siinä, että olen Jumalan omaisuutta.
Silloin käy rukouskin ihmeellisen rohkeasti.
Jos olen Jumalan oma, uskallan turvallisin mielin tuoda esiin, mitä minulla on sydämelläni, iloni ja hätäni.
Ja varsinkin raskaina aikoina on hyvä, että meillä on tälläinen rukousoikeus.
Varmastikaan emme vain kerran elämässämme tarvitse Jumalan pelastavaa kättä.
Sekin, joka on uskaltanut uskon hyppäyksen, voi silloin tällöin luiskahtaa, ja niin hän alkaa vajota.
Nousee hätähuuto.
»Sinun omasi minä olen, pelasta minut!»
Ja kohta Herra ojentaa kätensä.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5766
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 04.11.2013 08:56
4. marraskuuta.
Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle. 120:1
Omituista kyllä, sanotaan 120. psalmia »juhlamatkojen lauluksi» (norj. käännös).
Siinähän puhutaan hädästä ja vaikeuksista.
Erityisesti psalmilaulaja mainitsee ne vaikeudet, joihin hänet ovat saattaneet häijyjen, valheellisten ihmisten puuhat.
Semmoista on kerta kaikkiaan ihmiselämä.
Vaikka siinä on paljon valoisaa ja hyvääkin, niin että se hieman muistuttaa juhlamatkaa, ei vaikeuksia, pettymyksiä ja haavoja voi välttää.
Mutta kaikkeen tähän tietää Jumalan lapsi neuvon:
»Ahdistuksessani minä huudan Herraa, ja hän vastaa minulle.»
»Minä huudan - hän vastaa.»
Tämä on kristityn ihana kokemus.
Siitäkin, mikä on parhaillaan kestettävänäsi, on ulospääsy.
Sinulla on rukoilemisen oikeus.
Käytä sitä.
Herra ei nytkään petä sinua.
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5766
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Kirjoittaja Irene » 05.11.2013 11:21
5. marraskuuta.
Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. 120:2.
Tähän rukoukseen voi säilyttää kaksi eri ajatusta.
Ensinnäkin sen, joka varmaan täyttää psalmilaulajan oman sydämen: pelasta minut valheellisista, petollisista ihmisistä!
On hirveätä joutua pahojen ihmisten petollisen kielen uhriksi.
Monen elämää on tämä synkentänyt, monta katkeraa kyyneleitä on sen vuoksi itketty.
Mutta sellaisestakin hädästä Herra voi pelastaa lapsensa.
Hän voi antaa voimaa raskaan osan kantamiseen ja jättämään asian sydänten tutkijalle.
Totuus on lopulta pääsevä voitolle.
Mutta sen lisäksi tunnemme tarvetta anoa myös sitä, että itse pelastuisimme »petollisesta, valheellisesta kielestä».
Jos toiset valehtelevat, ei meillä ole siihen oikeutta.
Jos vaadimme ankarasti muilta todellisuutta, on meidän oltava yhtä ankarat itseämme kohtaan.
»Totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka.»
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
-
Irene
- Ylläpitäjä
-
- Viestit: 5766
- Liittynyt: 24.10.2013 09:02
Paluu Voimallinen on hänen armonsa
Paikallaolijat
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa