Raamatusta leipää ravinnoksi. Markku Günther

[Irene]

Jumalan lapsen ei tarvitse ponnistella tai taistella saadakseen SIUNAUKSIA. Jokainen siunaus, jokainen hyvä anti Jumalalta, saadaan yksin armosta (uskon kautta) ja siksi, että Hän rakastaa niin paljon luomaansa ihmistä! Jumalan lapsi saa astua uskossa vastaanottamaan kaiken, mitä Jumala on omillensa varannut. [1]

Jos tunnet olevasi kristittynä heikko, lihallinen ja maailmallinen, jos uskossa vaeltaminen on sinulle kompurointia ja jatkuvaa parannuksen tekemistä, ja olet ajatellut, että Jumala ei koskaan voi siunata sinun kaltaistasi, älä masennu. Jumala tahtoo tehdä sinulle tiettäväksi, mitä mieltä Hän on sinusta. [2]

Kuuntele; vaikka näkisit itsesi kuinka heikkona ja epäonnistuneena tahansa, mutta jos SYDÄMESSÄSI USKOT Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanasi ja SUULLASI TUNNUSTAT Hänet Herraksesi (huolimatta siitä, mitä sinä tai muut sinusta ajattelevat), sinun asemasi muuttuu välittömästi ”TUHOON TUOMITUSTA” VOITTAJAKSI! [3]

Sinun asemaasi Kristuksessa ei ratkaise mikään muu kuin se tosi asia, että saat yksin armosta, uskon kautta, seisoa Jumalan edessä sen lunastuksen perusteella, joka on Jeesuksessa Kristuksessa. Se on sinun siunattu paikkasi! Jeesuksen veren, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta sinulle lahjaksi annettu. [4]

Siinä asemassa - Kristuksessa - seisot Kaikkivaltiaan, pyhä Jumalan edessä, yhdessä muiden heikkojen ja epäonnistuneiden kanssa. Ja ehkä yllätyt, mutta siinä samassa rintamassa, samassa asemassa, seisovat myös Jumalan seurakunnan tukipylväät ja vahvimmat kristityt. Siispä sinä, joka ajattelit, ettet mitään ole: sinulle Jeesus on avannut suurimmat Jumalan siunaukset, yhtälailla kuin kaikille muillekin Jumalan lapsille, ilma mitään erotusta, sillä Jumala ei katso henkilöön. Tätä merkitsee ”OLLA KRISTUKSESSA”! [5]

”…me saamme jalon voiton hänen kauttansa,
joka meitä on rakastanut.
Sillä minä olen varma siitä,
ettei kuolema eikä elämä,
ei enkelit eikä henkivallat,
ei nykyiset eikä tulevaiset,
ei voimat,
ei korkeus eikä syvyys,
eikä mikään muu luotu
voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
– Room.8:37-39

[1= Ef.2:8-9, 2.Kor.9:8, 1:20, 4.Moos.23:19]
[2= Jer.29:11]
[3= Room.10:9-13, 2.Kor.2:14]
[4= Room.3:24, Ef.1:7]
[5= Ef.1:3, Gal.3:26-28, 2.Kor.1:20, Fil.4:6-7, 1.Piet.5:10]

Markku Günther

[Irene]

Usko ei ole tulevaisuuden tietämistä, vaan se on luja luottamus Häneen, jonka kädessä se on! [Hebr.11:1] Hän antaa tulevaisuuden ja toivon, jollaista ei kukaan toinen voi antaa. Hän lupaa, ettei kenelläkään ole valta ryöstää Hänen kädestään. Ja jos kuulet Hänen äänensä ja sitä noudatat, siunaus toisen jälkeen seuraa sinua ja olet siunattu tullessasi ja olet siunattu lähtiessäsi. [5.Moos.28:1-4] Kun elämä on Hänen kädessään, on kaikki päättyvä hyvin, sillä Hän lupaa:

”..minä annan heille iankaikkisen elämän,
ja he eivät ikinä huku,
eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.
Minun Isäni, joka on heidät minulle antanut,
on suurempi kaikkia,
eikä kukaan voi ryöstää heitä minun Isäni kädestä.”
– Joh.10:28-29

”Sillä minä tunnen ajatukseni,
jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra:
rauhan eikä turmion ajatukset;
minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.”
– Jer.29:11

Markku Günther

[Irene]

Herra Jeesus, pyydän Sinulta
VIISAUTTA tehdäkseni oikeita päätöksiä,
USKOLLISUUTTA pysyä osoittamallasi paikalla.
Ja kun Sinä avaat uutta,
anna VOIMAA irtautua menneestä
ja YMMÄRRYSTÄ siirtyä eteenpäin.

Herra sanoi kuningas Salomolle:
”Koska et anonut itsellesi pitkää ikää,
et rikkautta etkä vihamiestesi henkeä,
vaan anoit itsellesi ymmärrystä
kuullaksesi, MIKÄ OIKEIN ON, niin katso,
minä teen, niinkuin sanot:
minä annan sinulle viisaan
ja ymmärtäväisen sydämen…
Ja lisäksi minä annan sinulle, mitä et anonutkaan:
sekä rikkautta että kunniaa…
Ja jos sinä vaellat minun teitäni,
noudattaen minun säädöksiäni ja käskyjäni,
niinkuin sinun isäsi Daavid vaelsi,
niin minä suon sinulle pitkän iän."
– 1.Kun.3:11-14

”VAHVISTU siis … ARMOSSA,
joka on Kristuksessa Jeesuksessa…
Tarkkaa, mitä sanon;
Herra on antava sinulle ymmärrystä kaikkeen.”
– 2.Tim.2:1, 7

Markku Günther

[Irene]

Rakastu Raamattuun! Ei ole sattumaa - kuten ei mikään Raamatussa - että Psalmien kirjan ensimmäiseen lukuun, sen kolmeen ensimmäiseen jakeeseen on kirjoitettu:

”Autuas se mies,
joka ei vaella jumalattomien neuvon mukaan,
eikä astu syntisten teitä eikä istu,
missä pilkkaajat istuvat,
vaan rakastaa Herran lakia
ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt!
Hän on kuin vesipurojen ääreen istutettu puu,
joka antaa hedelmänsä ajallaan
ja jonka lehti ei lakastu;
ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy.”
– Ps.1:1-3

Eikä tämä ole menetysteologiaa, vaan Jumalan lupaus:

”Älköön tämä lain kirja sinun suustasi poistuko,
vaan tutkiskele sitä päivät ja yöt,
että tarkoin noudattaisit kaikkea,
mitä siihen on kirjoitettu,
sillä silloin sinä onnistut teilläsi
ja silloin sinä menestyt.”
– Joos.1:9
--> mutta huomaa, että tuossa sanotaan: ”että tarkoin noudattaisit kaikkea”. Eli pelkkä Raamatun opiskelu, - edes ulkoa osaaminen - ei vielä takaa mitään. Luetun sanan on saatava tulla ”lihaksi”. Silloin se hyödyttää sekä itseä, että muita.

Jumalan sana, Raamattu, ei ole tarkoitettu orjuuden kahleeksi tai painolastiksi elämään, vaan se on tarkoitettu siunaukseksi tekemään elämästä parempaa ja helpompaa! Lue sitä paljon. Tutki sitä. Noudata sitä. Puhu siitä. Jaa sitä. Iloitse siitä… Se on rakastavan Isän ja Jeesuksen Kristuksen suurenmoinen ilmoitus ja jokaiselle ihmiselle tarkoitettu!

”Jos te pidätte minun käskyni,
niin te pysytte minun rakkaudessani,
niinkuin minä olen pitänyt Isäni käskyt
ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Tämän minä olen teille puhunut,
että minun iloni olisi teissä
ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi”
– Joh.15:10-11

Markku Günther

[Irene]

Oletko joskus tullut ajatelleeksi, että MAA, jolla seisot, ei ole sinun? Vaikka kuinka sanoisit, että jo isäni ja isäni isät ovat omistaneet tämän maan, kuitenkin sinä tallaat toisen omistamalla maalla. Miten niin? Siksi, koska Jumala sanoo niin! Maa ja KAIKKI, mitä niissä on, on Herran. [1] Kun nyt ajattelen tätä tarkemmin, kaikessa rauhassa...

Ehkä joskus voisi askeltaa hieman varovaisemmin, kuin tunnustellen. Hidastaa vähän, kenties pysähtyä ja koskettaa vaikka sormenpäällä maata, erilailla. Ottaa kourallinen hiekkaa ja katsella tarkemmin. Kuinka helposti jää huomaamatta... Miljoonia jyväsiä. Kuka ne laskea taitaa? Jos yksi katoaa, kuka sen enää löytää? Jumala sen tietää, tarkasti, ehkä nimeltä ja jokaisen paikan niin kuin tähdet avaruudessa. [2]

Tiedätkö metsän? Kulje sen hiljaisuudessa ja kuuntele, mitä Jumala kuiskaa kun latvoissa tuulee. Ja katsele sammalta siellä, joka on hattuna kiven päällä. Silitä sitä; pehmeää ja samettista. Ihmeellistä. Vähän niin kuin rakkaus… Mutta Rakkaus on enemmän: kiinnittyen joka puolelta elävään kiveen – sinuun ja minuun - suojelee ja siunaa. Osallistuu. Ihana Jumalan Rakkaus. [3]

Nosta katseesi ja katsele kallioita; korkeita ja mahtavia. Ikuisiako? Ehei. Meille ehkä ajattomia, mutta ei Tekijälle. Mikä on ihminen? Ei koskaan kallio, vaan kuin kalliosta louhittu lohkare. Vähän niinkuin Pietari: rosoinen, hiomaton, siellä täällä teräviä särmiä. Kova kuin kivi, mutta jos osuu herkkään kohtaan: hyvin hauras, helposti mureneva ja loukkaantuu. Sellaisen Jumala loi rakkautensa kohteeksi. Ja antoi sitten Poikansa - elämälle Kallion; kestävän, ikuisen, jolle koko seurakuntansa rakentaa. [4]

Sataa. Maa juo janoonsa, multapaakut pehmenevät. Paljain jaloin lapsi leikkii kuralätäkössä ja vähän ohi. Kutittaa kun savi pursuaa varpaiden välistä. Se tekee kiekuroita, aina erilaisia. Niin juuri; savi. Se hyvin muovautuu sille, joka sen taidolla osaa. Savea on ihminen ja oh… kuin taideteoksia on Jumala tehnyt: niin kauniita, ihmeellisiä ja erilaisia. Sinäkin. Katso peiliin ja kiitä Jumalaa joka kerta. [5]

Tomua ja tuhkaa. Tuuli sen puhaltaa minne tahtoo. Nostaa korkeuksiin ja viskaa kauas, joskus vieraisiin maihin. Niin katoavaa, ettei sitä enää löydä. Aivan kuin ihminen: maan tomusta tehty ja niin häviävän pieni. Kun hän on poissa, ei häntä kohta muisteta. Mutta Jumala kyllä muistaa. Hän ei unohda koskaan, ei pienintäkään. Eikä kadota sitä yhtäkään, jota myrskyt ovat riepotelleet. Turvallista tietää.

Hän näkee hetken kun hius putoaa, kerää kyyneleet kämmenelleen… Ja vie omansa pois - kunkin vuorollaan - lapsensa kotiin. Jäähyväiset. Miksi itkeä enää silloin kun on jo itkenyt tänne tullessa? Herra, kaiken Luoja, lupaa: ”Itkien he tuleva, ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.” Matka jatkuu. Loputtomiinko? Ei, mutta jonkin aikaa. Taivas on kotimme; se määränpää, johon uskon kädet kurottavat ja henki jo nyt ulottuu… [6]

”Riisu kengät, sillä maa, jolla seisot on Herran; pyhää ja puhdasta maata… vaikka paljon et ymmärtää saata.”, laulaa kauniisti Pekka Simojoki. [7]

[1= 5.Moos.10:14, Ps.24:1, 1.Kor.10:26]
[2= Ps.147:4, Jes.40:26, Job.38:26]
[3= 1.Joh.4:8-11, Matt.28:20]
[4= Jes.51:1, Ps.40:3, Matt.16:18, 1.Piet.2:5]
[5= 1.Moos.1:27, Jer.18:6]
[6= 1.Moos.2:7, 18:27, Apt.17:26-27, Jer.31:9]
[7= Matt.24:14, 1.Piet.4:7, Ilm.22:13]

Markku Günther

[Irene]

Se, että Jumala näkee minut, on sanoinkuvaamaton SIUNAUS. Voin kulkea eteenpäin rauhallisin mielin, vaikka edessä olisi vaivaa ja ponnistuksia, sillä Jumala seuraa minun jokaista askeltani. En tarvitse omaa askelmittaria, minulla on Jumala, joka laskee kaiken, myös askeleeni. Ja Hän tietää jos poikkean oikealta tieltä tai jos yksikin hius putoaa päästäni. Minun turvani on Hänen taivaallinen voimansa. Vaikka edessä on tuntematon huominen, minun KAIKKI TULEVAISUUTENI on Hänen kädessään. Joskus en ymmärrä, mutta luotan, että Hän kyllä ymmärtää...

”Eikö hän näkisi minun teitäni
ja laskisi kaikkia minun askeleitani?”
– Job.31:4 [Matt.10:30]

Jos pelko yrittää viedä rauhani tai jalkani horjahtaa, silloin JEESUS muistuttaa minua: ”Olen sinun Turvakalliosi.” Hän ei pelkää eikä vapise koskaan. Olen Hänessä, Jeesuksessa, paremmassa turvassa kuin kallioluolassa ja kuitenkaan Hänessä ei ole yhtään pimeyttä. Hän on kaiken elämäni Valkeus!

”Hän yksin on minun kallioni,
minun apuni ja turvani: en minä horju.”
– Ps.62:7

On ihmeellistä ajatella, että en ainoastaan ole Jeesuksen kanssa, vaan ASUN HÄNESSÄ ja Hän ASUU MINUSSA! Vaikka vihollinen ympäröisi minut, olen Hänessä kuin vahva soturi. Mahtavimmat tornit tai vahvimmat muurit eivät voi suojella minua kaikelta, mutta Hän voi! Kyllä, Hän voi ja Hän niin tahtoo! [Joh.15:3, 17:26, Joel 3:10]

Olen turvassa, koska minun Herrani ja Kuninkaani on aina uskollinen. Hän ei ole vain Turvani, vaan Hän on myös minun siunattu Rauhani, ihana Toivoni, suurin Iloni, voimakkain Puolustajani ja KAIKKI MITÄ TARVITSEN! Kaiken tämän saan omistaa – itse asiassa se on: Hänet itsensä – Jumalan suuresta armosta!

”.. minun onneni on olla Jumalaa lähellä”
– Ps.73:26

Tahdothan sinäkin niin? Kukaan ei ole niin alhaalla, liian kaukana tai liian syntinen, ettei Jumalan rakkaus Kristuksessa ulottuisi häneen! Jumala lupaa lähesty niitä, jotka lähestyvät Häntä. Jumala lupaa pelastaa jokaisen joka sitä pyytää. Jumala lupaa siunata ja auttaa. Hän lupaa parantaa, johdattaa, opettaa… ja tuhansia muita hyviä asioita. Voit lukea ne kaikki Raamatusta… [Joh.1:12, 3:16-18, Fil.4:13]

”Istunpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät;
sinä ymmärrät minun ajatukseni kaukaa.
Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset,
ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut.
Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni,
jota sinä, Herra, et täysin tunne.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa
ja laskenut kätesi minun päälleni.
Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen,
ylen korkea käsittääkseni sen.”
– Ps.92:2-6

Markku Günther

[Irene]

Suomi ei tarvitse onnea. Se ei menesty onnella. SUOMI TARVITSEE ennen kaikkea JUMALAA! Jos Jumala on meidän kanssamme, onnellisuus tulee sen ohessa. On suurta Jumalan armoa, että olemme saaneet olla itsenäinen kansa 100 vuotta. Tässä maassa on ollut ihmisiä, jotka ovat rukoilleet ja Jumala on kuullut heitä. Siksi tämä kansa, tämä maa voi olla tänään vapaa sortajista.

SUOMI TARVITSEE RUKOILIJOITA! Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta tänään auttaa Herra... JOS me rukoilemme! Ja juuri tänään - ja tästä eteenpäin - Suomi tarvitsee rukoilijoita, jotka lakkaamatta huutavat sydämissään Jumalan puoleen ja pyytävät suojelemaan maatamme ja johdattamaan tämän kansan aidosti kristityksi kansaksi. Silloin voimme sanoja: ”Koska Jumala on kanssamme, kuka voi olla meitä vastaa?” [Room.8:31] Vastaus: vaikka koko maailma, mutta Jumala voittaa aina ja se, joka on Hänen kanssaan!

”Halleluja! Ylistäkää, te Herran palvelijat,
ylistäkää Herran nimeä.
Siunattu olkoon Herran nimi nyt ja iankaikkisesti.
Auringon noususta sen laskuun
saakka olkoon Herran nimi ylistetty.
Herra on korkea yli kaikkien pakanakansain,
yli taivasten kohoaa hänen kunniansa.
Kuka on niinkuin Herra, meidän Jumalamme,
joka korkealla asuu ja katsoo syvälle - taivaassa ja maassa?
Hän, joka tomusta nostaa alhaisen,
korottaa loasta köyhän
asettaaksensa hänet ruhtinasten rinnalle,
hänen kansansa ruhtinasten rinnalle,
joka antaa hedelmättömän asua kodissa,
iloisena lasten äitinä! Halleluja!

”Vaan etsikää ENSIN
Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa,
niin myös kaikki tämä teille annetaan.”
– Matt.6:33

Markku Günther

[Irene]

Joskus on tehtävä jotakin toisin, mutta TIETYT ASIAT EIVÄT MUUTU…

--> Joskus on astuttava kauemmas, että voi nähdä lähelle,
eikä saa huutaa jos tahtoo kuulla.
--> Joskus on pysähdyttävä, että voi mennä ehjänä eteenpäin,
ja joskus on istuttava heikkona alas, että voi voimassa nousta ylös.

--> Ensin on tyhjennettävä, jotta voi täyttää,
ja ensin on täytettävä, että voi käyttää,
sillä ei voi antaa jos ei ole ensin saanut.

--> Niin kuin tie aamuvaloon kulkee yön pimeyden kautta,
samoin on kuoltava hetkeksi, jotta voi elää ikuisesti.
--> Niin kuin et voi nähdä sateenkaarta ilman sadetta,
samoin jos et koskaan ole itkenyt, et tiedä, mitä oikea ilo on.

--> Joskus Jumala särkee, että voi tehdä uutta,
ja joskus Hän ottaa pois ajallista, että voi antaa iankaikkista.
--> Joskus Jumala sulkee oven, avatakseen uuden ja paremman,
ja joskus Hän painaa alaspäin, että voi olla nöyrä nousta ylöspäin.

On asioita, jotka eivät koskaan muutu: Jumala ja Hänen sanansa... aina meidän parhaaksemme! [Mal.3:6]

”Herran neuvo pysyy iankaikkisesti,
hänen sydämensä aivoitukset suvusta sukuun.”
– Ps.33:11

”Herra Sebaot on vannonut sanoen:
Totisesti, mitä minä olen ajatellut, se tapahtuu,
mitä minä olen päättänyt, se toteutuu:”
– Jes.14:24

Markku Günther

[Irene]

JOS VOIT kulkea hetken aikaa yhden heikon rinnalla tai tukea horjuvaa,
tai JOS VOIT kantaa vaikka pienen osan uupuneen kulkijan taakasta,
silloin päiväsi on hyvin käytetty.

JOS VOIT sytyttää toivonkipinän yhteen toivottomaan sydämeen,
tai JOS VOIT saada surullisen hymyilemään ja se vie pois pahan mielen,
silloin jonkun taakka on kevyempi, koska teit osasi.

JOS VOIT kylvää elämän sanan yhteen särkyneeseen sydämeen,
tai JOS VOIT kastella lohdutuksen pisaroilla jonkun murtunutta mieltä,
tai JOS VOIT istuttaa kokonaisen evankeliumin hengellisesti kuolleeseen,
silloin jonkun taivas aukeaa ja uusi elämä virkoaa kuin puu täynnä hedelmää.

Älä sano: ”Teen niin JOS voin!” Kyllä SINÄ VOIT… Polvistu kanssani ristin juurelle niin rukoillaan... Silloin usko hävittää epäilyn ja pelon, toivon valo poistaa pimeän synkkyyden ja Voittaja - Kristus - meissä tulee esiin. Tätä ja paljon enemmän on Kristus meissä!
Siksi voimme sanoa Paavalin tavoin:

” Kaikki MINÄ VOIN hänessä, joka minua vahvistaa.”
– Fil.4:13 [2.Kor.2:14, Kol.1:27]

Jeesuksen luo tuotiin poika, jossa oli mykkä henki. [Mark.9:14-30] Pojan isä sanoi Jeesukselle: ”…JOS sinä jotakin VOIT, niin armahda meitä ja auta meitä.” Silloin Jeesus sanoi isälle: ”JOS VOIT. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Aivan kuin Jeesus olisi tahtonut sanoa: ”Enkö minä muka voi mitä tahansa! Miksi epäilet? Missä on sinun uskosi?” Jeesus ei tullut ollakseen ”ehkä, mahdollisesti, luultavasti, kenties…” vaan joko ”on” tai ”ei”. Siksi meille sanotaan:

”.. niin monta kuin Jumalan lupausta on,
KAIKKI ne ovat hänessä "ON";
sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen",
Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.”
– 2.Kor.1:19-20

Jos kysyt: ”Voinko minäkin?” Jeesus vastaa: ”KYLLÄ, sinä voit… MINUN KANSSANI!” Siksi, ystäväni, älä milloinkaan menetä toivoasi ja luottamustasi Jeesukseen. Aseta kaikki asiasi (ja itsesi) kokonaan Hänen varaansa ja silloin sinä onnistut! Sillä Hän on sinun todellinen toivosi, voimasi, suojasi, viisautesi, puolustajasi, kruunusi, lohduttajasi, elämäsi, kaikkesi… ja sitten sinäkin sanot:

”Kaikki minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.”
– Fil.4:13

Markku Günther

[Irene]

Sinun PAHIMMAT PÄIVÄSI eivät ole koskaan niin pahoja, että olisit Jumalan armon ulottumattomissa. Ja sinun PARHAIMMAT PÄIVÄSI eivät ole koskaan niin hyviä, että et tarvitsisi Jumalan armoa!

”HERRAN ARMOA on, ettemme ole aivan hävinneet,
sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut:
se on JOKA AAMU UUSI,
ja suuri on hänen uskollisuutensa.”
– Valit.3:22-23

”Jumala on voimallinen
antamaan teille ylenpalttisesti KAIKKEA ARMOA,
ETTÄ teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi,
VOIDAKSENNE ylenpalttisesti TEHDÄ kaikkinaista HYVÄÄ”
– 2.Kor.9:8

Huomaatko, kuinka Jumalan armo kasvattaa meitä? [Tiit.2:11-12] Se johtaa armollisuuteen omassa elämässä käytännön tasolla. Tämä tarkoittaa laupeuden tekoja käytännössä. Ei siis vain sanoja. Sillä aivan kuten meidän Herramme, Hän ei koskaan tyydy vain sanomaan ”rakastan sinua”, vaan osoittaa sen käytännössä. Jeesus tahtoo, että Hänellä olisi todellisia seuraajia, jotka tekisivät, kuten Hän on esimerkin antanut. Ja onhan niinkin, että usko Jeesukseen, ilman tekoja, on kuollutta ja turhaa teeskentelyä, eikä mitään tai ketään hyödytä. [Jaak.2:17]

”Tätä armoa hän on ylenpalttisesti antanut meille
KAIKKINAISEKSI VIISAUDEKSI ja YMMÄRRYKSEKSI”
– Ef.1:8

Huomaatko, mitä Jumalan armo saa aikaan? Sinun viisautesi ja ymmärryksesi lisääntyvät. Se on kuin sinulle avattaisiin viisauden ja tiedon loputon aarteisto. [Kol.2:2b-3] Tärkeimpänä ymmärrät, että sinun pelastumisesi (Jumalan tuomioilta / päästäksesi taivaaseen) ja kaikki Jumalan armo on sidottu ja sinetöity yhteen ainoaan: Jeesukseen Kristukseen. Tämä armo oli kätkettynä lupauksiin ja profetioihin (VT), kunnes Jumalan Poika antoi henkensä ristin puulla. Tämän valtavan totuuden ymmärtäminen johtaa viisauteen, jossa sinusta tulee Hänen armonsa välittäjä eteenpäin muille ihmisille; sanoissa ja teoissa!

Tämä viisaus ei ole maallista tai ihmisiltä opittua viisautta (riivaajien [Jaak.3:13-15] viisautta). Tämä on Jumalalta tulevaa viisautta, jolloin saat Pyhän Hengen kautta rakkauden ja kyvyn tehdä oikeita asioita oikealla hetkellä. Viisaus tässä on tietoisuus MITÄ, MITEN, MISSÄ ja MILLOIN sanoa ja/tai tehdä Jumalan rakkaus tunnetuksi sanojen ja/tai tekojen kautta. Joskus on viisautta olla myös vaiti, mutta ennen kaikkea JUMALAN ARMO KASVATTAA Jumalan tuntemiseen ja armon ilmenemiseen omassa elämässä – ei siis vain sanoin vaan ennen muuta teoin, sillä sanoohan Raamattu:

”KUKA on viisas ja ymmärtäväinen teidän joukossanne?
TUOKOON hän NÄKYVIIN TEKONSA
hyvällä vaelluksellaan viisauden sävyisyydessä.”
– Jaak.3:13

”Ja hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet,
ja ARMOA ARMON PÄÄLLE.”
– Joh.1:16

Tämä tarkoittaa myös sitä, että on mahdollista kasvaa Jumalan armossa koko elämän ajan. Täydellinen voi olla vasta taivaassa. Tämä tarkoittaa: saat riittävästi armoa jokaisena päivänä, ollaksesi armollinen muille ja rakastaaksesi jokaista lähimmästäsi niin kuin itseäsi. En sano, että se on helppoa, mutta sanon: SE ON MAHDOLLISTA… Jeesuksen kanssa! Siksi Paavali - vahvana elävässä uskossa - sanoi:

”KAIKKI minä voin HÄNESSÄ, joka minua vahvistaa.”
(Kristuksessa = Hänen kanssaan) – Fil.4:13

Ja Jeesus, aivan kuin vahvistaakseen tämän, lupasi:
”KAIKKI ON MAHDOLLISTA sille, JOKA USKOO."
– Mark.9:23 [11:23-24, Luuk.17:6]

Raamattu ei kerro, että Jumalan lapsen tunnistaa siitä, että hän osaa rukoilla hyvin tai on ulkoa oppinut n.s. uskon tunnustuksia. Ei siitä, että osaa puhua ja saarnata Raamatusta tai tuntee sen hyvin. Raamattu kertoo aina kuitenkin meille totuuden. Sen mukaan:

”Siitä käy ilmi, ketkä ovat Jumalan lapsia
ja ketkä perkeleen lapsia.
Kuka ikinä ei TEE vanhurskautta,
hän ei ole Jumalasta,
ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta.
– 1.Joh.3:10 …tämä on selvää tekstiä, joka tarkoittaa Jumalan armon ja rakkauden kautta vaikuttavia TEKOJA, eikä vain puhetta. On kuitenkin tärkeä muistaa, että emme tee mitään ansaitaksemme jotakin: "Rakkaus… ei etsi omaansa”! [1.Kor.13:4-7]
Markku Günther