Pentti Heiskan Raamattutunnit Lahdessa 10. (osa 1) ja 11. (osa 2) 4. 1999
Osa 1
"Ennalleenasettaminen"-käsite
Ennalleenasettamissanoman lähtökohtana on Apt. 3: 19-21: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti (käännös) / pitää (oikea muoto) omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta."
"Ennalleenasettaminen"-sanaa ei ole Raamatussa (1933/1938) suomeksi kirjoitettuna, eikä myöskään ilmaisuja "seurakunnan ennalleen asettaminen" ja "asettaa seurakunta ennalleen". Monta kertaa me joudumme tunkeutumaan Sanan alkutekstisisältöön tarkemmin, ja niin sitten tällekin löytyy hyvin selkeä sisältö. Nämä sanat: "kaikki jälleen kohdallensa asetetaan" ovat alkutekstissä yksiselitteisesti "kaikki jälleen ennalleen asetetaan", palautetaan alkuperäiseen tilaan. Silloin tämä ja kaikki muutkin Uuden Testamentin puolella olevat tekstit, jotka käyttävät ilmaisua "kohdalleenasettaminen", "kaiken kohdalleenasettami- nen", avautuvat. Niihin kuuluu alkutekstissä ilmaisu "kaikki asetetaan ennalleen", palautetaan alkuperäiseen.
Tekstiä pitää vielä tarkistaa, jotta ymmärrämme sen oikein. Käännösversiossa on "taivaan piti omistamaan hänet niihin aikoihin asti..." (Apt. 3:21), mikä antaa käsityksen, että puhutaan Jeesuksen ensimmäisestä tulemisesta. Tosiasiallisesti siellä ei ole mennyttä aikamuotoa, vaan oikea käännös on "taivaan pitää omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen ennalleenasetetaan". Yhteen jakeeseen sisältyy Jumalan alkuperäisen luomisteon ja aivoituksen valtava täyttymys: kaiken palauttaminen ennalleen, alkuperäiseen tilaansa, mistä Jumala on ikänään ihmiselle mitään ilmoittanut profeettainsa kautta. Tässä opetetaan, että Jeesus ei tule ennenkuin ollaan kaiken ennalleenasettamisen ajassa.
Alkuperäinen luomisteko
Jumalan alkuperäisen ajatuksen, Jumalan luomisteon löydämme, kun noudatamme meidän Mestarimme ja Hänen apostoliensa opetusta ja alamme Mooseksesta ja kaikista profeetoista. Silloin me näemme, mikä on Jumalan ilmoitus ihmisille. Jumalahan on sanonut myös 5. Mooseksen kirjassa, että "mikä on ilmoitettu, se on meitä ja meidän lapsiamme varten" (29:29). Mikä on salassa, se on Jumalan. Me kaikki hyvin muistamme, kuinka Jumalan koko luomisteko on esitelty: "Ja Jumala sanoi: 'Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat. 'Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet'. Ja Jumala sanoi: 'Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi.' Ja tapahtui niin. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää" (1.Moos.10 :26-31).
Jumalan kädestä lähteneenä luomakunta oli kovasti toisenlainen. Ihmisessä oli Jumalan kuva ja luomakunnassa vallitsi harmonia, sopusointu. Sieltä oli poissa väkivalta, synti, sairaus, kuolema, kaikki tuska ja kärsimys. Siellä ei tehty pahaa. Mutta Jumalan ilmoitus erottaa luomisessa, samoin kuin ennalleenasettamisessa, kaksi päälinjaa: Jumala erottaa sen, mikä koskee ihmistä ja Jumalan seurakuntaa, ja sen mikä koskee luomakuntaa. Jumalan kuvana ihminen asetettiin kaiken muun luomakunnan yläpuolelle vallitsemaan, viljelemään ja varjelemaan sitä. Kun ajattelemme niitä pitkiä Jumalan seurakunnan vaiheita tässä Sanassa, jolloin Jumala on kohdellut ihmistä omanaan, kansanaan, seurakuntanaan, niin näemme sen, että näemme aina tämän siunatun asian: Jumalan yhteydessä vaeltava ihminen tahtoo tehdä Jumalan tahtoa. Mutta sitten ihminen lankeaa ja kääntää selkänsä Jumalalle. Seurakuntakin tekee näin, ja seuraa kirous.
Katsomme tätä Mooseksen kirjan ilmoitusta: "Ja Aadamille hän sanoi: 'Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi" (1. Moos. 3:17). Petoeläimetkin söivät ruohoa, ja kaiken elävän ravintona oli Jumalan luomat kasvikunnan tuotteet. Mutta koska luomakunnan valtiaaksi Jumalan asettama ihminen hylkäsi Jumalan, Sanan ja Jumalan tahdon ja lähti noudattamaan saatanan, sielujemme vihollisen tahtoa, niin ihmisen lankeemuksen seurauksena koko luomakunta joutui kiroukseen. Raamatussahan ei missään sanota sen tarkemmin, mistä alkoi se, että ihmiset alkoivat ja eläimet alkoivat - eläimet kirjaimellisesti ja ihminen vähän vertauskuvallisemmin - syömään toisiaan. Mutta me näemme ja tiedämme historiasta, että näin kävi. Löydämme vain majesteettisen ilmauksen: 'Kirottu olkoon maa sinun tähtesi'.
Uuden Liiton seurakunta luomistilassa
Kun Jumala synnytti Uuden Liiton seurakunnan, loi Sanallaan Pyhässä Hengessä ylhäältä uudestisyntyneen Jumalan kansan, jolle Hän taas antoi Henkensä, niin jälleen me näemme saman siunatun ominaisuuden Jumalan luomisteon jäljiltä. "Ja uskovaisten suuressa joukossa oli yksi sydän ja oli yksi sielu; eikä kenkään heistä sanonut omaksensa mitään siitä, mitä hänellä oli, vaan kaikki oli heillä yhteistä. Ja apostolit todistivat suurella voimalla Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja suuri armo oli heillä kaikilla." (Apt. 4:32-33).
Näemme todellisen pyhien yhteyden, yhden Kristuksen ruumiin, Jumalan Sanalla, Pyhällä Hengellä ylhäältä uudestisyntyneen kansan. Se toimii Jumalan kuvana siinä mielessä, että Herramme ja Mestarimme Jeesus on tämän seurakunnan pää ja seurakunta on Hänen ruumiinsa, ja tämä ruumis noudattaa pään ajatuksia. Kun Kristuksen ruumis on Jumalan tarkoittamassa tilassa, niin tämän ruumiin tekemisistä, vaelluksista, puheesta, sanoista, teoista me näemme sen, kuinka Kristus toimii maailmassa.
Hajotuksen kirous
Me tiedämme myös sen, että Jumalan lain jo esille tuomat periaatteet eivät koskaan väisty. Jumala sanoi seurakunnalleen Vanhassa Liitossa monta kertaa, ensin jo Mooseksen kautta ja myöhemmin profeettojen kautta: Jos te pysytte minussa, noudatatte minun tahtoani ja minun Sanaani, palvelette ehyellä sydämellä minua, ettekä palvele kivijumalia ettekä pakanoitten jumalia, niin koskaan te ette menetä sitä siunattua yhteyden ja Jumalan läsnäolon osaa, jonka Jumala on teille lahjoittanut; mutta niin pian kun te käyttäydytte sillä tavalla, että te heitätte minun Sanani selkänne taakse, ette käännä minulle kasvojanne vaan selkänne, niin seuraus on hajotuksen kirous.
Ihmisen taipumus kääntyä pois Jumalasta ilmenee hyvin varhain, kun Baabelin tornia rakennettiin. Silloin ei Vanhan Liiton seurakuntaakaan vielä ollut siinä muodossaan ollut kuin se alkaa Aabrahamista, lisakista ja Jaakobista ja ilmenee juutalaiskansana. 1. Moos. 11. luvussa näkyy tämä ihmisen lankeemus etsiä riippumattomuutta Jumalasta, synnyttää oma uskonnollinen järjestelmä, jota voi itse komentaa ja joka saadaan käyttäytymään niin kuin luonnollinen uskonnollisuus aivoittelee. "Ja he sanoivat: 'Tulkaa, rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, jonka huippu ulottuu taivaaseen, ja tehkäämme itsellemme nimi, ettemme hajaantuisi ..." (1. Moos.11: 4). Luonnostaan ihminen hakee turvan elementtejä, yhteyttä koossapitäviä ja tämän järjestelmän turvaa-antavaa luonnetta tajuamatta, että ei Jumala halua tätä. Jumala haluaa, että ihminen vaeltaa riippuvuudessa Häneen. Herra tuli katselemaan tätä ihmisten rakennushanketta ja Herra sekoitti näiden ihmisten kielen ja esti näin työn etenemisen. Sanotaan, että "Siitä tuli sen nimeksi Baabel, koska Herra siellä sekoitti kaiken maan kielen; ja sieltä Herra hajotti heidät yli kaiken maan." Tämä on Jumalan muuttumaton suhde siihen, jos ihminen ei elä riippuvuudessa Jumalaan, vaan rakentaa uskonnollisen järjestelmän, jota voivat itse komentaa. Missä ihmiset koettavat koota, ettemme hajaantuisi, sinne Jumala puhaltaa hajotuksen kirouksen. Näin Hän on toiminut Vanhan Liiton seurakunnassa läpi tämän Kirjan.
Jumalan ilmoitustodellisuus
Kun sain armon tulla pelastuksen tielle noin 20 vuotta sitten, niin minä olin hyvin tuskaisessa tunnossa Jumalan Sanan ja Herran edessä, siitä että näin jatkuvasti ympärilläni eri suunnilla leiriytyneenä kansaa, jonka ymmärsin Jumalan Hengestä syntyneeksi, siinä kuin minäkin. Saatoin löytää joillakin paikkakunnilla toistakin kymmentä tällaista ihmeellistä leirikuntaa. Jumalan Sanasta minä näin, että kaikki puolueet, eriseurat ja lahkot ovat lihan tekoja ja Jumalan tuomion alaisia, niin kuin Herra sanoo Paavalin kautta: "Ne jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa." (Gal. 5:21) Luettelo lihan teoista on toki paljon pidempikin.
Tuskaisesti kyseiin monta kertaa Herralta sitä, miten tämä on Hänen Sanassaan. Vanha saarnaaja oli kylvänyt minun sieluuni aivan vastasyntyneenä: "Kuule poika! Muista sitten, että toi elämä mitä tahansa eteen! niin tässä Kirjassa sinä löydät Jumalan vastauksen joka ainoaan asiaan, mitä ihminen tässä elämässä tarvitsee." Minä kätkin sydämeeni sanat, niin kuin Maria aikanaan. Minä tiesin ja minulla oli luja usko, että Sana on todella Jumalan totuus, Jumalan järjestys. Ei ole mitään merkittävää, olennaista asiaa täällä maailmassa, joka ei ole tänne Kirjaan aivan majesteettisen voimakkaasti kirjoitettu. Kysymys on vain siitä, saammeko me armon nähdä Jumala ilmoituksen.
Oli kulunut muutamia vuosia, ja näin että Jumalan maailmassa on yksi Kristuksen ruumis, Jumalan seurakunta. Joka ainoalla paikkakunnalla, jossa maantieteelliset yhteydet ja ihmismäärät mahdollistavat sen, että uskovat käytännön elämällä voivat jakaa Kristuksen ruumiin ja pyhien yhteyden todellisuutta, siellä he ovat Kristus-perustuksella yksi ruumis - eikä millään muulla. Mutta kuitenkaan minä en voinut nähdä, ja minun kokemukseni on, että tämä maailma on ollut ja on tänäkin päivänä täynnä ihmisiä, jotka eivät oikein näe, miten Jumala on tästä asiasta puhunut. Toivon, että näiden minun sanojeni yllä voisi olla Jumalan siunaus ja armo, niin että ne olisivat Jumalan ilmoituksen kanssa tasapainossa ja ne voisivat olla siunaukseksi.
Vuosia oli kulunut, ja jälleen kerran minä olin polvistuneena olohuoneen sohvan viereen pyytämään Herralta, että Hän näyttäisi minulle, missä Raamatussa on kuvattuna se, että Jumalan kansa on tällaisissa ihmeellisissä puolueissa, eriseuroissa, karsinoissa, lahkoissa hajallaan - ja kuitenkin heissä mitä ilmeisimmin on Hänen kansaansa. Heräsin joskus noin kolmen, puoli neljän aikoihin nukahdettuani sohvan viereen. Kun minä avasin silmäni, niin ensimmäiseksi minä kuulin hyvin selvällä ja päättäväisellä äänellä sanottavan sisimmässäni: "Katso minun kansaani Israelia! Enkö minä siinä ole puhunut kaikesta?" Seurasi hiljaisuus. Koin, että yhdessä ainoassa hetkessä kuin filminauhana minulle näytettiin valtava ilmoitustodellisuus, tapahtumien kulku pääpiirteissään, hengelliset lainalaisuudet, kuinka ne ovat ilmenneet Jumalan kansan vaiheissa ja kuinka tulee profeettojen mukaan lopussakin tapahtumaan. Voitte uskoa, että kiitin Jumalaa!
Profeetallinen ennalleenasettamisen sanoma on hieman kätkössä Apostolien tekojen ja evankeliumien kohdissa, kun puhutaan "kohdalleenasettamisesta" eikä "kaiken palauttamisesta alkuperäiseen ja ennalleen", "ennallistamisesta". Oikein ymmärrettynä se on suora Raamatun sana siitä, että näin tulee tapahtumaan. Ei ole arvuuttelun asia, käykö näin, vaan se on suorasanaisesti ja voimakkaasti ilmoitettu. Toinen vielä majesteettisempi tapa ilmaista se on Jumalan tapa ilmaista asiat Vanhan Liiton seurakunnan vaiheissa. Herran apostoli kirjoittaa ensimmäisessä kirjeessä Korinttolaisille: "Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista (sille mikä on tuleva Uudessa Liitossa) ja on kirjoitettu meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut" (10:11). Hebrealaiskirjeessä Pyhä Henki ilmoittaa myöskin sen luonteesta vielä täsmällisemmin: se on esikuvallista ja vertauskuvallista sillä tavalla, että siinä on tulevaisten varjo, ei itse asioiden olemusta. Näistä varjokuvista tulee Jumalan ilmoituksessa se kokonaisuus, josta näemme täydellisen profeetallisen kuvan siitä, kuinka tulee tapahtumaan Uuden Liiton aikakaudessa.
Vanhan Liiton seurakunta esikuvana
Epäjumalanpalveluksen tähden Vanhan Liiton seurakunta hajotettiin. Mutta Herra sanoo moneen kertaan profeettain kautta: "Hän joka Israelin hajotti, on sen kokoava!" (mm. Jer. 31:10) Hän muistaa myös maan, palauttaa juutalaiskansan ja maan, jonka Hän Moosekselle lupasi. Hän palauttaa sen pilkulleen, vaikka kaikki maailman pakanat ja kirkkokuntalaitos kirkuvat yhdessä: "Ei!" Herra sanoo, että Hän, joka on Israelin hajottanut, kokoaa sen päivien lopussa. Hän ei jätä heistä ainoatakaan sinne, mihin heidät on hajottanut ja Hän tuo heidät myös hengellisesti takaisin, sanoo Hesekiel-profeetta (39:28). Kun tämä tapahtuu, "silloin...minä muistan myös maan" (3. Moos. 26:42).
Uuden Liiton seurakunta sai täydellisen alun - niin kuin on saanut aina Jumalan teoissa. Jumala ottaa pimeydestä, pakanuudesta, niin kuin Hän otti Aabrahamin Kaidean Uurista, ja vanhurskauttaa ihmisen sydämen uskosta Jumalaan ja lähtee kuljettamaan kohti lupausten maata. Hän toimii aina samalla tavalla. Jumalalla ei ole temppuja, sakramentteja, "vippaskonsteja". Jumala puhuu uudestiluovan Sanan palvelijoittensa kautta ihmisille vastaanotettavaksi. Sanallaan Hän luo, Sanallaan Hän synnytti Pyhässä Hengessä Uuden Liiton seurakunnan ja kastatti heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen, seurakunnan Pään ja Herran nimeen, ja he olivat siunatussa yhden ruumiin tilassa. Mutta Herran apostolit sanoivat, että "pian heidän lähtönsä jälkeen tulee raatelevaisia susia, jotka eivät laumaa säästä". Varsin nopeasti toteutuu se, mitä Gal. 5. luvussa apostoli kirjoittaa, että sinne missä ihmisen lihan teko tulee, niin lihan hedelmät aiheuttavat, että tulevat eriseurat, puolueet ja lahkot. Korinttolaiskirjeessä hän myös vakuuttaa, että ei missään kohden yli sen, mitä on Jumalan Sanan tie. Siellä missä mennään Kirjoitusten ulkopuolelle, siellä alkaa asettuminen toinen toista vastaan pöyhkeillen!
Uuden Liiton seurakunta kulkee täsmälleen saman tien - ja on kulkenut aivan kirjaimellisen tarkasti, pilkulleen - kuin Vanhan Liiton esikuva antaa ymmärtää! Vanhan Liiton seurakunta lähti yksimielisenä Egyptistä, se kastetaan Punaisessa meressä Moosekseen ja lähtee erämaavaelluksen tietä kohti Jumalan lupausten maata täydellinen siunaus mukanaan. Mutta taas ihminen lankeaa, kääntää selkänsä Jumalalle, alkaa huutamaan Jumalan voidellulle ja voidelluille "Kuka sinut on asettanut meidän päämieheksemme? Valitkaamme johtaja ja palatkaamme Egyptiin. Siellä on ruokaa, siellä on juomaa. Kaikki tämä kärsimys ja vaiva tulee siitä järjettömyydestä, että lähdetään erämaahan, jossa ei voi syödä eikä juoda mitään, seuraamaan 'kahelia', joka vie meitä muka jonkin Jumalan lähettämänä johonkin Lupausten maahan. Tarvitsemme näkyvää turvaa, jumalan, jonka mielipiteet voimme itse määritellä!" Kun Vanhan Liiton välimies on vähän aikaa vuorella, Aaron tekee kansan tuomista aineksista "jumalan".
Kuningasten päivinä, Jumalan kansa on Israelissa, ja epäjumalanpalvelun ja jumalattomuuden tähden Jumala salli sen hajotettavan. Siellä on Jumalan profeetta Ahia, jolla on siunaava nimi. Sen hebreankielinen muoto merkitsee "Herra on veljeni". - Minä olen joskus katsellut Jumalan Kirjaa näinkin vähästä kyynelten läpi! Valtava on Jumalan Kirja! Antikristuksen henki koettaa hävittää täältä oikeat nimet, ettei näkyisi, että Raamattu on Jumalalta! Nimet pannaan sellaiseen muotoon, että niistä ei enää löydy merkitystä, jonka ne kuitenkin sisältävät! - Vajavaiselle ihmiselle, profeetta Ahialle, oli opetettu, että Jumalan nimeä ei saa edes sanoa, koska se on niin pyhä. Kuitenkin hänen nimensä on "JHWH on veljeni". Israel hajotettiin ja se hajosi kahteen osaan Pohjoiseen valtakuntaan, Samariaan Jerobeamin johdolla kymmenen sukukuntaa, ja Juudaan jäivät Juudan ja Benjaminin sukukunnat ja leeviläisiä. Mitä tämä efraimilainen Jerobeam tekee?: "Ja Jerobeam ajatteli sydämessänsä: 'Nyt valtakunta joutuu takaisin Daavidin suvulle. Jos tämä kansa menee ja uhraa teurasuhreja Herran temppelissä Jerusalemissa, niin tämän kansan sydän kääntyy jälleen heidän herransa Rehabeamin, Juudan kuninkaan, puolelle,. ja he tappavat minut ja palaavat takaisin Rehabeamin, Juudan kuninkaan, luo. Mietittyään asiaa kuningas teetti kaksi kultaista vasikkaa ja sanoi heille: 'Te olette jo tarpeeksi kauan kulkeneet Jerusalemissa. Katso, Israel, tässä on sinun Jumalasi, joka on johdattanut sinut Egyptin maasta'. Ja hän pystytti toisen Beeteliin, ja toisen hän asetti Daaniin. Ja tämä koitui synniksi. Ja kansa kulki sen toisen kuvan luo Daaniin saakka. Hän rakensi myös uhrikukkula-temppeleitä ja teki kaiken kansan keskuudesta papeiksi kaikenkaltaisia miehiä, jotka eivät olleet leeviläisiä. Ja Jerobeam laittoi juhlan 8. kuussa, kuukauden 15. päivänä, sen juhlan kaltaisen, jota vietetään Juudassa, ja nousi silloin itse alttarille; niin hän teki Beetelissä ja uhrasi niille vasikoille, jotka hän oli teettänyt. Ja tekemiänsä uhrikukkulapappeja hän asetti virkaan Beeteliin. Hän nousi sille alttarille, jonka oli teettänyt Beeteliin, 15. päivänä 8. kuuta, jonka kuukauden hän oli omasta päästään keksinyt. Hän laittoi silloinjuhlan israelilaisilleja nousi alttarille polttamaan uhreja" (1. Kun.12: 26-33). Jerobeam ei kääntynyt pahalta tieltään, vaan teki taas uhrikukkulapapeiksi kaikenkaltaisia miehiä kansan keskuudesta "kuka vain halusi, sen hän vihki papin virkaan ja niin siitä tuli uhrikukkulapappi" (1. Kun. 13:33). Tämä tuli synniksi Jerobeamin suvulle, joka tämän takia hävitettiin.
Vertaus Oholasta ja Oholibasta
Jumala puhuu paljon Vanhan Liiton kirjoituksissa Israelin ja Juudan suhteesta. Jerusalemissa, Juudassahan vallitsi se Jumalan asettama temppelipalvelus, jonka leeviläiset papit hoitivat. Hengellisesti haureellisen jaon seurauksena suuri pääosa meni ja perusti oman uskontojärjestelmänsä sen rinnalle.
Raamattu käyttää merkillisen ilmaisurikasta ja voimakasta opetuksen kieltä näissä asioissa. Hesekielin 23. luvussa Jumalan profeetta puhuu kahdesta sisaruksesta Oholasta ja Oholibasta, jotka ovat haureellisia sisaria. He ovat haureellisia, koska he harjoittavat kuvakielessä luonnollista haureutta. Kun luemme eteenpäin tarkemmin, niin huomaamme, että Jumala puhuukin siitä, että Hänen kansansa kaksi tytärtä harjoittavat kivijumalien palvelusta. Tyttäret kulkivat merkillistä tietä.
Vanhempi sisar, Ohola, kymmenen sukukunnan Israel, jota sanotaan myös Samariaksi ja Pohjoiseksi valtakunnaksi, palvoi Jerobeamin johdolla kultaisia vasikoita. Hoosea puhuu Efraimista tarkoittaen kaikkia kymmentä sukukuntaa, koska Jerobeam oli efraimilainen. Ohola tarkoittaa Raamatussa hebreankielellä "hänen telttansa". Kun ihminen pystyttää Jumalan seurakunnalle rinnakkaisen epäjumalanpalvelusjärjestelmän, Jumala nimittää tätä naiseksi, Oholaksi, joka on "Hänen telttansa" - ei Jumalan telttamaja. Ohola, meni pitkälle riettaudessa, baalinpalvonnassa kaikkine rituaalimenoineen. Nuorempi sisar Oholiba, jonka nimi siunaavasti tarkoittaa "telttatani on Hänessä", Juuda, Benjamin ja leeviläiset, jotka olivat oikeassa Jumalan asettamassa temppelipalveluksessa Juudassa, näki Oholan riettauden, mutta meni silti itse vielä pidemmälle. Aikanaan tuli Babyloniasta vihollinen, joka vei pakkosiirtolaisuuteen heidät kaikki Jumalan tuomiona.
Suuri pääosa lankeaa ulkonaiseen epäjumalanpalvelukseen ja pystyttää täysin inhimillisen, maallisen uskontojärjestelmän, niin kuin Jerobeam teki, ei kuitenkaan kokonaan tuulesta temmaten, vaan pystyttää sinne sen kaltaisen järjestelmän, jossa on niitä elementtejä, mitä on Juudassa olevassa Jumalan asettamassa, oikeassa jumalanpalveluksessa. Tämä näkyy elävälle osalle Jumalan seurakuntaa, mutta silti se menee itse jopa pidemmälle.
Vanhan Liiton seurakunnan vaiheet ovat uuden Liiton kansalle esikuvallista. Näemmekö mitään tuttua? Raamatun ilmoituksen ja ilmestyksen Jumalalle on annettu ihmisten maallisissa uskontojärjestelmissä kokonaan toisenlainen sisältö, kuin mitä Hän on. Pappeja valmistetaan kokonaan muulla tavalla kuin on Jumalan järjestys. Me luemme, että Pietari kirjoittaa sellaiselle kansalle, joka on uudestisyntynyt ylhäältä, ei katoavaisesta vaan katoamattomasta siemenestä, Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta (1. Piet. 1:23). Tälle kansalle sanotaan: "Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa..." (1. Piet.2: 9) - eikä vain mitään taustaroolia, piippuhyllyllä oloa varten, vaan - "...julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa." Siinä ei puhuta mitään sukupuolista, koulutuksesta, vihkimyksestä eikä sakramenteilla synnyttämisestä, vaan siinä puhutaan Uuden Liiton Pyhästä Kansasta, joka ennen ei ollut mikään kansa, vaan oli hajallaan, mutta joka nyt on Jumalan elävän ja pysyvän Sanan kautta synnytetty uudesti ylhäältä ja tehty Jumalan pyhäksi papistoksi. Tällaisen löydämme täältä Kirjasta. Uskon, että jokainen löytää myös nämä rinnakkaisjärjestelmät, joihin viittasin.
jatkuu...