Onko sydämessä pieniä kettuja ?

Täällä on pitempiä kirjoituksia, joitain on laaitettu jatkuu.. systeemillä

Onko sydämessä pieniä kettuja ?

ViestiKirjoittaja Irene » 11.01.2015 09:51

    Kuva

Onko sydämessä pieniä kettuja ?

Kirjoitan sinulle arvon ystäväni. Olen hiljaisuudessani huomannut, kuinka Jumalan sydän on surullinen, mistä? Siitä, mitä niin monen itseään Jeesukseen uskovaksi kutsuu, mitä heidän sydämessä tänään on. Tämä ei ole kirjoitus asketismin puolesta, mutta jotain tämä kertoo siitä, mitä sinun ja minun sydämeen ei voi kuulua, jos mielimme olla Jeesuksen omia. Tekstit ovat korkea veisu 2:15 ja Jaak. 4:4. Mietippä näitä kahta kohtaa, mitä ne sinulle puhuu. Nyt minä haastan sinut rakas lukija, siihen, pistäppä käsi sydämelle ja ole rehellinen itsellesi, kuinka on asian laita elämässäsi? Nyt haastan sinut ottaan kantaa asiaa. Mutta muista, nyt en voi kirjoittaa korkealta alustalta, niinkuin en muulloinkaan. Mutta tahdon sinut pysäyttää miettiin, mitkä asiat ja arvot sinun sydämesi täyttää? Muista, ihmistä voit sumuttaa, mutta et Jumalaa.

Niin, kun olen hiljaisuudessa miettinyt elämää ja mitä kaikkea se pitää sisällään, niin jotenkin vain nousee sydämeen ajatus, onko sydämessäni pieni kettu, joka sontii ja tuhoaa Jumalan antamaa puutarhaa sydämessäni. Vakava kysymys. Olemmeko tänään kiinnittänyt ajatuksemme ja sydämemme tämän ajan aarteisiin? Oletko niin sanotusti koukussa siihen, mitä sinulle on ajallisesti siunattu? Onko siitä tullut sinulle eräänlainen epäjumala jopa? Varastaako ne siunaukset sinulta senkin ajan, minkä Jumala haluaisi kanssasi viettää? Onko siunauksesi sinulle rakkaampi, kuin siunauksen antaja? Mieti. Ja kun puhutaan pienistä ketuista, ne ovat ne pienet, mutta liian suuret synnit sydämessä. Kun ajatuksemme tarttuu yhä enemmän tähän ajalliseen, silloin sydän tulee mukana. Ja silloin uskosta Jeesukseen tulee meille toisarvoiseksi, tiedän, että sanot, käyn joka pyhä seurakunnassa. Niin, mutta missä on sydämesi? Onko pienet ketut turmelemassa sydäntäsi? Nyt ole rehellinen, ei minulle, vaan itsellesi ja Jumalalle. Tiedätkö, maailmallisuus on vihollisuutta Jumala vastaan. Jos sinun tai minun sydän alkaa himoita omaisuutta, maailman kauneutta, asioita ja arvoja maailmasta, silloin olemme pelottavalla tiellä. Silloin olemme työntämässä Jumalan Sanan totuutta pois sydämestä. Onko kaikki tämä ajallinen meille niin rakasta? Minulle ei. Olen läksyni oppinut, mikään tämän maailman aarre ei voi tehdä minusta onnellista, ei raha, ei hienot autot, ei edes kuvan kaunis vaimo. Vain Jeesus Kristus voi tehdä minut onnelliseksi. Vain Hänessä on se, joka saa minun elämästä elämisen arvoisen. Vain Hän voi täyttää sen paikan sydämessäni, joka ollut aika ajoin tyhjä. Ei edes metsä, vaikka se on minulle tärkeä osa elämää, voi tehdä minusta onnellista. EI, VAAN JEESUS JA HÄNEN RAKKAUTENSA.

Tiedätkö, nuorena ukon alkuna mietin monesti, miten voin tunnistaa, mikä on Jumalan tahto elämässäni. Ja sain eräältä kokeneelta saarnamieheltä vinkin, kuinka voin sen tunnistaa. Nyt jaan sen sinullekkin; ”Jumalan tahto on, etten minä palaa enään sinne ja siihen tilaan, josta olen kerran kutsuttu ja pelastettu. Tämän maailman henki ei VOI ohjata elämääni. Se mikä minua kuljettaa poispäin Jumalan Sanasta, Hänen tahdostaan, pois Hänen yhteydestään, EI VOI OLLA JUMALAN TAHTO ELÄMÄSSÄNI.” Eikö ole viisas vastaus. 26 vuotta sitten, Jumala kutsui minut muutaman vuoden kestäneeltä harharetkeltäni takaisin yhteyteensä. Olin syvällä synnin syövereissä, viittä vaille linnaan lähdössä. Olin täys juoppo, huijari jne. Siitä maailmasta Jumala tahtoi minut nostaa ja nosti. Vaikka vuosia on takana pitkä liuta, aina ei ole vaellukseni ollut Jumalan tahdon mukaista, on tahtonut maailma työntää asioita minuunkin, jotka ovat saaneet sydämen liekin olemaan hiilloksella Jumalan suhteen. Mutta, koskaan ei Jumala ole näiden vuosien aikana minua jättänyt, vaan tavalla tai toisella vetänyt pois vaaravyöhykkeeltä. Eikös ole ihanaa elää Jumalan, Iänkaikkisen Jumalan armossa ja huolenpidossa. Vai onko sinusta joku muu parempi? Minusta ei, olen tänään onnellinen, kenessä, Jeesuksessa. Ei Jumala halua minun elämään sellaista, joka on vaaraksi. Ei Hän tahdo, että flagioin maailmasta asioita elämääni, uskottelen itselle, että eihän nämä nyt voi olla pahasta. MUTTA KUN VOI.

Oletko koskaan miettinyt tanssia? Olen ollut aikoinani kovapoika tanssiin, mutta oliko se siunaukseksi? Ei. Se vei minut maailmaan ja haureuteen. Onko maailmallinen musiikki minulle terveellistä? Ei, koska vie ajatukseni aikaan, jolloin itsekkin soitin, elämään, joka sai niin paljon tuhoa aikaan. Ja se ei ollut minulle siunaukseksi, vaan tuhoksi. Vai kuvitteletko, että olet niin vahva salliessasi elämääsi jotain maailmallista, että ajatuksesi ja elämäsi pysyy Jumalan tahdossa? Epäilen, tai sanon, et ole niin vahva. Kun sinä tai minä sallimme jotain tuollaista elämäämme, teidätkö, olemme jo oven avanneet pienille ketuille, jotka tulevat turmeleen meidän sydämen puutarhaa. Aina kun sallimme jotain sellaista sydämeemme päästä, joka on vaaraksi, mitä saatana voi käyttää omien tarkotusperien toteuttamiseen, olemme astuneet kuilun partaalle. Ja on vain ajan kysymys, milloin luiskahdamme sinne helvetilliseen synnin kuiluun, joka tuhoaa elämämme. Vai väitätkö, että ravintolassa ja tansseissa käynti ei vahingoita? Minä en väitä, vaan sanon sinulle suoraan, se ajaa sinua ennemmin tai myöhemmin Jumalasta pois päin. Puhun nyt syvällä kokemuksen rintaäänellä. Kuinka monet avioliitot on hajonneet maailmallisuuden vuoksi. Ja jos sinä kehtaat väittää, ettei se siitä johtunut, uskallan sanoa sinulle; valehtelet. Muista, tämä Jeesuksen viitoittama tie on kaita. En kirjoita sinulle lakia, vaan varoituksen. Sitten me ihmettelemme, miksi meidän elämä on kuivaa hengellisesti. Juuri näiden asioiden takia. Jumala ei jaa sinun ja minun sydäntä synnin kanssa.

Muista tämä. Joko sydämesämme asuu Jumalan tai synti. Ei ole harmaata välikaistaletta. Muista, en sano sitä, jos sinulle on siunattu ajallista hyvää, niin pidä se, mutta muista, silloinkun se alkaa olla sinulle ja ajallesi tärkeämpi kuin Jumala, se on muuttunut sinulle epäjumalaksi. Ja itse kun olen askeettikko luonne, koen sen siunaukseksi itselleni. En tarkoita, että sinä heti maanantaina pistät kaiken sileeksi, en, mutta nyt herätän sinua ajattelemaan, millainen merkitys sinulle on ajallinen hyvä? Mitä, jos sinulle Jumala sanoisi, myy kaikki ja anna se vaikka esim. lähetystyöhön, kykenisitkö? Pistäppä nyt käsi sydämelle. Lueppa Jeesuksen kuvaus Luuk. 12:16-21. Aika mielenkiintoinen paikka vai? Niin rakas ystäväni, miten on, jokohan on selittelyjen aika meillä ohi, vaan tahdotko jatkaa vielä itsesi pettämistä? Muista, kerran teet tiliä Jumalan edessä, silloin sinulta kysytään, mites aikas käytit? Mutta, muista, tie Ristille on edelleen avoin, sinä, joka olet saanut haavan, tule armahtajan, Herran Jeesuksen luokse, tule, ja koe, kuinka haavoitetut kädet tahtoo parantaa sinut. Saat silloin uskoa kaikki syntisi anteeksi, ja saat aloittaa uudelleen kaiken.

Terv. Ääni korvesta
Jaakko Korpijulistaja Rantanen
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Paluu Pitkähköt kirjoitukset.

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron