Paini enkelin kanssa.
Iisakilla oli 2 poikaa, Eesau ja Jaakob. Iisak rakasti Eesauta ja Rebekka rakasti Jaakobia. Tuo tapa kasvattaa lapsia eriarvoisuuteen ja sillä on omat seurauksensa.
Iisak oli tullut vanhaksi ja halusi siunata vanhimman poikansa Eesaun, sillä hänelle kuului esikois-siunaus. Hän pyysi Eesauta valmistamaan mieliruokaansa ja senjälkeen siunaisi hänet.
Jaakob oli hiljainen, hänellä oli jano Jumalan siunausten perään. Me muistamme, kuinka Jaakob äitinsä yllytyksestä juoni siunauksen itselleen. Niin kuin kaikesta, mitä ihminen tekee, on seuraukset, niin tässäkin. Rebekka ei enää saanut nähdä rakasta poikaansa kuolemaansa asti.
Senjälkeen Jaakob sai lähteä pakomatkalle Eesaun vihaa ja tappouhkaa. Jaakob lähti Laabanin luokse, joka oli sukua heille. Matkalla hän joutui yöpymään taivasalla. Jaakob oli äitinsä hellimä, kuinka hän pelkäsikään tuota pitkä matkaa.
Hän otti kiven päänsä alle ja asettui nukkumaan. Hän näki unta tikapuista, jonka toinen pää ulottui taivaaseen. Jumalan enkelit kulkivat niitä myöten ylös ja alas. Herra seisoi hänen edessään. Kuinka ihmeellinen Herra onkaan. Hän näki Jaakobin ahdistuksen ja rohkaisi häntä.
Aamulla herätessä hän tiesi, että Herra oli totisesti siinä paikassa, siksi hän antoi paikan nimeksi Betel. Hän lupasi Jumalalle, jos Jumala siunaa häntä runsaasti ja hän saa palata kotiin, niin on Herra oleva hänen Jumalansa.
Kun hän saapuu Laabanin luo. Jaakob lupaa palvella Laabanin lampaita. Molemmat yrittävät hyötyä toisistaan. Laabanilla on 2 tytärtä, Leea ja Raakel. Jaakob rakastuu kauniiseen Raakeliin ja lupaa palvella Laabania 7 vuotta saadakseen Raakelin.
7 vuoden kuluttua, hääyön jälkeen, Jaakob huomaa saaneensa Leean. Niinkuin Jaakob petti Eesaun, niin Laaban petti Jaakobin. Jaakob sai maistaa omaa lääkettään. Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää. Jaakob palveli vielä 7 vuotta saadakseen Raakelin.
Jumala piti lupauksestaan huolta ja Jaakob rikastui. Hän sai paljon lapsia ja karjaa. Jaakob on rikas myös persoonaltaan. Me jokainen löydämme itseämme Jaakobissa. Jumala teki paljon työtä Jaakobissa, karsiessaan pois luonteen kieroutta ja ahneutta. Jumala on joskus kova kasvattaessaan omiaan. Joskus Hän taas kohtelee niin rakkaudella, että melkein sulaa siihen. Jumalan kurituskin on rakkautta. Jota Herra rakastaa, sitä Hän kurittaa; ja Hän ruoskii jokaista lasta, jonka Hän ottaa huomaansa. Jaakob sai kokea molempia. Jumala on väsymätön uurastaja meidän itsekunkin hyväksi, että Kristus saisi muodon meissä.
Kun Jaakob huomasi Laabanin muodon synkistyvän Jumalan siunatessa häntä runsaasti. Herra ilmestyi Jaakobille ja sanoi: “Palaja isiesi maahan ja sukusi luo. Minä olen sinun kanssasi.” Niin Jaakob lähtee joukkoineen kohti isiensä maata. Matkalla tultiin sanomaan Eesaun tulevan vastaan 400 miestä mukanaan. Jaakob pelästyy ja rukoilee Jumalaa auttamaan häntä. Jaakob lähettää paljon karjaa lepytyslahjaksi Eesaulle.
Sitten tultiin Jabbok virran rannalle. Keskellä yötä Jaakob nousi, otti vaimot ja lapset, kaiken mitä hänellä oli, vei ne kohtauspaikasta virran yli. Itse hän jäi toiselle puolelle yksinänsä. Silloin painiskeli muuan mies hänen kanssaan päivänkoittoon saakka. Jaakob ei ollut vielä sopinut petostaan Eesaun kanssa. Nyt hän joutui tämän asian kanssa kamppailemaan.
Yöllä asiat muuttuvat luonnottoman suuriksi. Ei turhaan sanota, yö on suuri herätyssaarnaaja. Jaakob joutui tiensä päähän. Hänellä ei ollut enää pakomahdollisuutta. Eesau oli jo tulossa sotilaittensa kanssa ja Jaakob oli pettänyt Eesaun ja pelkäsi vihaista veljeään.
Jabbok on tyhjentymispaikka. Jabbok on paikka, jossa Jumalan pyhyys, vanhurskaus ja tuomio kohtaavat synnin ja oman lihan. Jokainen olemme olleet siellä. Itse olen ollut monta kertaa. Se on sillä lailla, että minun lihassani ei asu mitään hyvää. Siksi olen joutunut niin monta kertaa Jabbokille. Jabbokilla ollaan yksin Jumalan pyhyyden kanssa.
Meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli. Jabbokilla joudumme totuuden eteen millaisia todellisuudessa olemme. Kuinka kurjia, raadollisia ja viheliäisiä olemme. Jumalan pyhyys paljastaa valheet, pahanpuhumiset, väärät motiivit ym. Totuus ja vääryys, valkeus ja pimeys taistelevat keskenään. Jaakob taisteli lujasti ja pitkään. Se on sillä lailla, että ihmisen on vaikea myöntää tehneensä väärin. Ihmisen luonto on kova.
Jaakobilla oli vielä paljon kovuutta olemuksessaan. Kun muuan mies ei meinannut saada voittoa, niin Hän löi Jaakobia lonkkaluuhun. Kun ihminen on taipumaton nöyrtymään, täytyy Jumalan lyödä tuohon voimakkaimpaan luuhun, lonkkaluuhun, ylpeyteen. Ylpeyden saadessa iskun, Jaakob nöyrtyy ja tulee heikoksi.
Jaakob tiesi tällä miehellä on siunaus ja piti lujasti kiinni sanoen: “En päästä sinua, ennekuin siunaat minua.” Miehen kysyessä, mikä on nimesi. Jaakob vastaa nöyrästi: “Petturi”. Meiltäkin kysytään Jabbokilla, mikä on nimesi? Parasta on silloin sanoa rehelliseti oman ”nimensä”. Jaakobin kysyessä miehen nimeä, miespä ei vastannut, vaan siunasi Jaakobin ja antoi uuden nimen, Israel. Voidaan sanoa, Jaakob sai uuden elämän ja uuden nimen.
Kun Jaakob tunnusti petturuutensa, AURINKO NOUSI, Kristus aurinko nousi. Jumala piti lupauksestaan huolta. Hän suuressa armossaan ja laupeudessaan käänsi Jaakobin katkerat hedelmät. Hän käänsi pahan hyväksi. Jaakob sai janoamansa siunauksen.
Jaakob ja Eesau tekivät sovinnon ja halasivat toisiaan. Niin mekin, kun nöyrrymme, tunnustamme syntimme, silloin veri puhdistaa meidät. Aurinko alkaa paistaa. Kristus aurinko paistaa koko terältään luoden valoa, lämpöä ja rakkautta. Tiedättekö, mitä hyvää Jabbokilla on? Sieltä tullaan nöyränä pois. Nöyryys on Jumalan siunaus. Jabbokilla löytyy sopusointu Jumalan kanssa.
