KORKEA VEISU 2
1. "Minä olen Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja."
Morsian tuntee itsensä onnelliseksi. Ylkä on tehnyt hänet onnelliseksi. Hän vertaa itseään Saaronin kukkaseen ja laaksojen liljaan Ylkänsä huolenpidon alaisena, saadessaan olla Hänen morsiamensa.
2. "Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä."
Lilja on täysin sopimaton orjantappurapensaan joukossa. Se on puhtaan valkoinen, kaunis kukkanen. Kun tuulee, niin tuuli repii liljan terälehtiä. Kun tuo kukka haavoittuu, niin sen tuoksu tulee voimakkaana esiin. Ylkä on onnellinen morsiamestaan, joka kärsii Hänen tähtensä. Paavali kirjoittaa Fil. 3: 10 Tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemisensa voiman ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta.
3. "Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä, niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä; minä halajan istua sen varjossa, ja sen hedelmä on minun suussani makea.
Omenapuu on puutarhan puu. Morsian vertaa Ylkäänsä omenapuuhun metsäpuitten keskellä. Hän on niin paljon jalompi muita puita. Metsäpuut eivät kanna hedelmiä, vaan ne kantavat siemeniä lajiensa mukaan, joista lisääntyvät. Omenapuu kantaa hedelmää, ja sen hedelmä on makea. Omenapuun alimmat oksat ovat matalalla. Morsian halajaa istua omenapuun varjossa. Mennäkseen istumaan omenapuun varjoon, hänen täytyy kumartua, nöyrtyä. Nöyrä haluaa istua Ylkänsä rintaa vasten ja vain olla Hänen kanssaan, seurustella kasvokkain Ylkänsä kanssa. Omenat ovat käden ulottuvilla ja ovat todella makeita. Hengen hedelmät tulevat pysymällä Hänessä. Meidän uskomme on myös Jumalan rakkauden hedelmää.
4. Hän on vienyt minut viinimajaan; rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
Morsiamen oltua pidemmän aikaa yhteydessä Ylkänsä kanssa, hänen rakkautensa syvenee. Morsian ei koskaan kyllänny Yljän rakkaudesta, vaan haluaa aina lisää. Rakkaus on Hänen lippunsa minun ylläni. Lippu osoittaa maan tunnusta. Yljän yksi nimi on Rakkaus isolla kirjaimella. Tuo nimi on morsiamen yllä, hän on Ylkänsä oma.
5. Vahvistakaa minua rypälekakuilla, virvoittakaa minua omenilla, sillä minä olen rakkaudesta sairas."
Morsian ei ole pitkään aikaa kuullut Ylkänsä ääntä ja haluaa kuulla Ylkänsä . rakkauden tunnustusta. Hän on ihan sairas sen puutteesta. Pyytää Ylkäänsä vahvistamaan uskoansa ja virvoittamaan rakkaudellaan.
6. Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä
halaa minua.
Yljän vasen käsi on morsiamen pään alla, varjellen ajatusmaailmaa ja mielen aluetta. Morsiamen ajatukset askartelevat Yljässä. Oikea käsi halaa ja samalla hoitaa ja hellii. Oikea käsi myös tukee.
7. Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.
Ylkä varoittaa Jerusalemin tyttäriä herättämästä rakkautta, ennen kuin se itse haluaa. Jerusalemin tyttäret ovat kuin Keedarin teltat, kuin Salomonin seinäverhot: Jeesuksen inhimillisen luonnon vertauskuvia ja kauneutta. Rakkaus on Jumalan teko ja Jumalasta.
8. Kuule! Rakkaani tulee! Katso, tuolla hän tulee hyppien vuorilla, kiitäen kukkuloilla.
Morsiamen herkkä korva kuulee, kun Ylkä tulee. Hän innostuneena huudahtaa Jerusalemin tyttärille: ”Kuule, rakkaani tulee. Katso, tuolla Hän tulee.” Hän kertoo kuinka Ylkä riemuissaan rientää morsiamen luo.
9. Rakkaani on gasellin kaltainen tai nuoren peuran. Katso, tuolla hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista.
Morsian kertoo Yljästään, kuinka Hän on gasellin kaltainen, yhtä valpas ja nopea, kuulee pienen rasahduksenkin. Pitää morsiamesta huolen, kuulee kaikki, mitä morsiamella on iloja ja suruja. Katso, tuolla Hän seisoo seinämme takana, katsellen ikkunasta sisään, kurkistellen ristikoista. Tuo seinä on jokin este, joka erottaa Yljän morsiamesta. Ylkä on kuitenkin lähellä ja katselee ikkunasta, ristikoiden raoista, mikä morsiamella on hätänä. Hän neuvoo, mitä morsiamen pitää tehdä, että seinä poistuu.
10. Rakkaani lausuu ja sanoo minulle: "Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
Ylkä houkuttelee morsiantaan, nouse sinä kaunoiseni: Hän pyytää niin rakkaasti, tule pois sieltä ristikoitten takaa . Hän haluaa, että morsian on vapaa, ei minkään lankeemuksen vankina.
11. Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
Ylkä kertoo ja houkuttelee sanoen: talvi on väistynyt, sateet menneet. Kylmyys on väistynyt. Tule, niin vapaus koittaa.
12. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
Kukkasetkin ovat puhjenneet, laulun aika on tullut. Yljällä on ollut ikävä morsiantaan ja hänen kiitostaan ja laulujaan. Kuule, metsäkyyhkysen ääni kuuluu jo. Kevät on tullut. Sydämen kevät on tullut.
13. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat. Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.
Nyt on aika nousta, hengellinen elämä kukoistaa ja tuoksut leviävät ympäristöön. Rakkauden tuoksut.
14. Kyyhkyseni, joka piilet kallionkoloissa, vuorenpengermillä anna minun nähdä kasvosi, anna minun kuulla äänesi, sillä suloinen on sinun äänesi ja ihanat ovat sinun kasvosi."
Ylkä kutsuu morsiantaan kyyhkyseksi, joka piileksii kallionkoloissa. Miksi hän piileksii, ehkä hän on peloissaan, ehkä tuntee huonommuuttaan itsessään ja ujostelee. Ylkä haluaa nähdä morsiamensa kasvot. Kasvot kertovat paljon. Pyytää kuulla ääntään, sillä suloinen on hänen äänensä. Suloinen ääni ja kasvot kertovat nöyryydestä.
15. Ottakaamme ketut kiinni, pienet ketut, jotka viinitarhoja turmelevat, sillä viinitarhamme ovat kukassa.
Ottakaamme yhdessä nuo pienet ketut kiinni. Ketut turmelevat viinitarhaa. Ne kaivavat käytäviä juuriin, niin ettei synny kukkia ja hedelmiä. Ylkä tahtoo yhdessä morsiamensa kanssa saada nuo synnit pois, niin morsian voi jälleen olla vapaa ja onnellinen. Morsian ei saa yksin noita ”kettuja” kiinni. Mitä ovat nämä pienet ketut? Ne ovat itsekkyyttä, ylpeyttä,kateutta, omahyväisyyttä ym. Ylkä haluaa auttaa morsiantaan tuhomaan ketut. Kun pienet ketut ovat poissa viiniköynnökset kantavat hyviä rypäleitä.
16. Rakkaani on minun, ja minä hänen - hänen, joka paimentaa liljojen keskellä.
Morsian haluaa antautua Yljälleen kokonaan. Morsian on Ylkäns silmissä kui valkoinen puhdas lilja ja haluaa ruokkia ja paimentaa liljaansa.
17. Kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat, kiertele, rakkaani, kuin gaselli, kuin nuori peura tuoksuisilla vuorilla.
Morsian odottaa Kristuksen paluuta, silloin varjot pakenevat. Hän Ylkämme saapuu pian. Hän ei unohda morsiantaan pedon valtaan.
