Löysin vanhan vihon, johon olin kirjoittanut tällaisen ja päätin kirjoittaa sen tänne:
Abram
Mesopotamiassa oli paikka nimeltään Kaldean Uur. Siellä palveltiin epäjumalia. Abram=korkea isä asui siellä sukunsa kanssa. Abram oli epäjumalan palvelija, Jumala kutsui häntä seuraamaan Jumalaa. Apt. 7:2-4. 1. Moos. 11: 27-32 tässä on suvun juuret.
Kun Jumala ilmestyi Abramille, ei ollut tooraa ei Raamattua.
Silloin oli omantunnon aika. Omatunto todisti ihmiselle mikä on oikein mikä väärin. Omassatunnossa tuntui pahalta, kun teki väärin. Häpeä ja tuska ovat sen seuralaisia. Ihmisellä, jolla on paha olo sisimmässään, ei ole rauhaa sydämessään.. Hyvä omatunto taas suo sisäistä rauhaa. Room. 2:14-15. Jumala tuomitsi silloin sen mukaan, mitä ihminen on tietänyt.
Nyt tänä päivän kun meillä on Raamattu ja luemme sitä, omatunto rakentuu Raamatun mukaan. Raamatun Sana on niin ja Amen. Omatunto voidaan myösohjata väärin. Jumala varjelkoon meitä siitä.
Niin kuin luimme Jumala kutsui Abramia jo Mesopotamiassa Kaldean Uurissa. Tuo kutsu oli selvä ja sen tarkoituksena oli vaikuttaa Abramin sydämeen lähteä pois sukunsa luota. He lähtivät 1. Moos. 11:31.
He jäivät Harraniin asumaan. Jumala ei tarkoittanut, että Abram jäisi Harraniin. Luonnolliset siteet estivät Abramia seuraamasta Jumalan kutsua. Kunnes sitten Abramin isä, Terah kuoli. Kuolema katkaisi luonnolliset siteet, jotka liittivät Abramin hänen isäänsä. Jumala ilmestyi uudelleen. Nyt ei mikään estänyt häntä seuraamasta Jumalan kutsua.
Jumalan kutsu on henkilökohtainen. Jokainen joutuu kutsun eteen, tahtooko lähteä seuraamaan Herraa vai ei. Jos ei tahdo, itse on vastuussa, mitä siitä seuraa. Siitä ei voi Jumalaa syyttää. 1.Moos. 12:1-8. Kirkkauden Jumala kutsui Pyhällä kutsumuksella Abramia. Abram tunnusteli ja maisteli tuota sanaa. Siinä oli jotain erikoista, niin kuin aina Jumalan Sanassa. Siinä oli elämää. Tarkastakaamme mitä Jumala sanoi: Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista, siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Tämä on ehto, mitä sitten seuraa, siunaukset seuraavat sen jälkeen, kun täyttää tuon ehdon. Lähde maastasi
7 Jumalan siunauksen osaa.
1.Abramista on syntyvä suuri kansa.
2.Abram on saava henkilökohtaisen siunauksen, sekä aineellisen että hengellisen.
3. Abramin nimestä on tuleva suuri.
4. Abram on itse oleva siunaukseksi.
5. Abramia siunaavat saavat itse siunauksen osakseen.
6. Abramia kiroavat joutuvat itse kirotuiksi.
7. Kaikki maan sukukunnat tulevat siunatuiksi Abramissa. Gal. 3:16.
Abram säilytti tuon Jumalan Sanan sydämeensä. Siitä tuli hänelle rakas ja hän antoi sille korkean arvon. Omatunto Abramin sydämessä kehotti tottele ja lähde. Ei se ollut helppoa lihalle ja verelle, mutta Abram oli kuuliainen Jumalan sanalle.
Abram otti mukaansa vaimonsa ja velensä pojan Lootin, joka oli jäänyt isättömäksi, sekä kaiken omaisuutensa. Lähti tietämättä minne ja mihin. Heb. 11:8.
Kun Jeesus kutsui Pietaria ja muita miehiä, jotka olivat kalastajia ja koulunkäymättömiä: ”Tule ja seuraa minua”. Eivät nämä opetuslapset tienneet minne ja mihin heidän tiensä tulisi menemään. Eivät he myöskään tienneet, heidän olevan niin kuuluisia, että me tänä päivänä luemme ja tiedämme heistä.
Samoin Saulus Tarsolainen, ei tiennyt Paavali kuinka siunattu hänen elämänsä tulisi olemaan Kristuksen kärsimysten kautta. Kuinka hän opettaa Pyhän Hengen kautta tuntemaan Kristusta. Me tänä päivänä saamme oppia siitä.
Ei tiennyt Abram, kuinka mielenkiintoinen, kuinka värikäs, kuinka kauaskantoinen hänen elämänsä tulisi olemaan Jumalan yhteydessä. Niin kauaskantoinen, että se koskettaa meitäkin tänä päivänä, jotka uskomme Herraan Jeesukseen. Gal. 3:7-10, 14, 29.
Kun Jumala vetää ihmistä luoksensa. Hän kysyy: ”Tahdotko antaa elämäsi minulle?”
Kun vastaamme myöntävästi Hän antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Joh.1:12, 13. Sen seurauksena saamme Pyhän Hengen sisimpäämme, joka johdattaa meitä totuuteen ja vaikuttaa meissä kuuliaisuutta Jumalan sanalle.
Kulkiessaan Abram mutusteli tuota lupausta, jonka sai. Hän kulki seurueensa kanssa ja tulivat Kanaanin maahan aina Siikemin paikkakunnalle Mamren tammelle asti.
Silloin Herra ilmestyi Abramille. Kun Herra ilmestyy, se on hyvin arvokas tapahtuma. Abram sai arvokkaan lupauksen: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan.” Tuo lupaus oli tärkeä, kun Abramilla ei ollut omia lapsia ja Saarai oli hedelmätön. Jumalan ilmestyminen on pyhä tapahtuma, se jättää jäljen, jonka muistaa pitkään.
Niin Abram rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt. Siinä hän kunnioitti ja rukoili Jumalaa. Meidänkin pitää rakentaa rukousalttari ja huolehtia siitä. Jos on monta päivää rukoilematta, huomaa kuinka vaikea on saada yhteyttä syntymään Herran kanssa. Tuli älköön koskaan sammuko alttariltamme älköönkä polku sammaloituko sinne. Tuo yhteys Herraan on koko uskon elämämme siunaus ja salaisuus.
