Rukouksia kuuleva Jumala

Kirjoituksia rohkaisemaan sekä lohduttamaan.

Rukouksia kuuleva Jumala

ViestiKirjoittaja Miranda-Irmeli » 18.02.2015 09:42

Kuva

Vaikka tämä pelastus on niin ihana ja riemukas, kun synnit on saatu anteeksi. Pitää muistaa, että tämä on myös uhritie. Tuo uhritie ei ole lihalle mukava. Se on kuitenkin Jumalan lapsen tie. Jumala ei kasvata omiaan vanukopassa, vaikka juuri uskoon tulleita ehkä jonkin aikaa kasvattaakin. 5 Moos. 8:5 sanoo: Tiedä siis sydämessäsi, että Herra, sinun Jumalasi kasvattaa sinua, niin kuin isä kasvattaa poikaansa.

Vaikka minä en kaikkea uskalla kertoa, mitä olen joutunut elämässäni kokemaan. Sen voin sanoa, on suurta Jumalan armoa, etten ole kokonaan hävinnyt. Jumala on suunnitellut minun polkuni edeltä. Hän on suunnitellut sinunkin polkusi kaikkine vaikeuksineen. Vaikeudet eivät ole maailman loppu. Ne ovat aarteita pimeyden kätköistä. Luetaan se vielä Raamatusta. Jes. 45:3 Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä, tietääksesi, että minä, Herra, olen se, joka sinut nimeltä kutsuin, minä, Israelin Jumala. Tässä me näemme, että vaikeudet ja myös kärsimykset sisältävät aarteita, ei tämän maailman aarteita, vaan aarteita meidän uudelle luomukselle.

Kärsimykset opettavat ymmärtämään myös toista kärsivää. Kerron tähän yhden ihanan tapauksen. Minulla on tapana iltaisin rukoilla Ainon kanssa. Toin Ainolle tiedoksi erään kärsivän, itkevän sisaren, jonka poika oli joutunut sairaalaan. Hän oli keltainen ja häntä tutkittiin. Hänellä todettiin maksan päällä syöpä. Ainon kanssa rukoilimme joka ilta hänen puolestaan. Viikon sairaalassa olon jälkeen sanoin tälle äidille: ”Pyydä jotakin veljeä häntä katsomaan ja vaikka rukoilemaan hänen puolestaan.” Niin sisar sai erään uskovan tätä poikaa katsomaan. Tämä veli meni päivällä noin kahden aikaan katsomaan sairasta. Hän jutteli ensin ja sitten kysyi: ”Haluatko antaa elämäsi Jeesukselle”. Tämä poika nyökkäsi ja veli alkoi rukoilemaan ja julisti synnin päästön. Seuraavana yönä tämä poika kuoli. Hän sai vielä ryövärin armon. Tästä tuli meille Ainon kanssa suuri riemu.

1 Piet. 1:6-9. 1:6 Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
1:7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
1:8 Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla,
1:9 sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

2 Tim. 2:15,Pyri osoittautumaan Jumalalle semmoiseksi, joka koetukset kestää, työntekijäksi, joka ei työtään häpeä, joka oikein jakelee totuuden sanaa. Hänen voimassaan tietenkin. Emme me niitä omassa voimassamme kestä. Kaikkein vaikeinta minulle on kestää, kun Jumalan oma, rakas ystävä raatelee. Se on varmaan sitä yliopisto koulua, jota joskus joutuu käymään. Jos kärsimys painaa vaaassa liian paljon, niin vaakaa tasapainotetaan lohdutuksella.

2 Kor. 1: 3-7. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.

Juudaan kirjeessä on kehoitus: Mutta te rakkani, rakentakaa itseänne pyhimmän uskonne perustukselle, rukoilkaa pyhässä Hengessä. Tässä niin kauniisti sanotaan, mutta te rakkaani. Minuun tuo ainakin tehoaa. Ja jatkaa vielä: ja pysyttäkää itsenne niin Jumalan rakkaudessa, odottaessanne meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen laupeutta iankaikkiseksi elämäksi.

Kärsimyksien kautta pääsemme pyhiin salaisuuksiin sisälle. Minäkään en olisi päässyt tähän asti ilman kärsimyksiä ja vaikeuksia. Tähän vielä rohkaisuksi: Room. 8: 35. Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta? Tuskako, vai ahdistus, vai vaino, vai nälkä, vai alastomuus, vai vaara, vai miekka? Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Kuva
Ps. 84:4
Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee: sinun alttarisi, Herra Sebaot, minun kuninkaani ja minun Jumalani.
Avatar
Miranda-Irmeli
 
Viestit: 136
Liittynyt: 03.01.2014 09:07

Paluu Maila sisaren kirjoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron