Rakkaus erämaasta
Psalmi 42:2 Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala.
3 Minun sieluni janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?
4 Kyyneleeni ovat minun ruokani päivin ja öin, kun minulle joka päivä sanotaan: Missä on sinun Jumalasi?
Psalmi 61:1 Veisuunjohtajalle; kielisoittimilla; Daavidin virsi.
2 Kuule, Jumala, minun huutoni, huomaa minun rukoukseni.
3 Maan ääristä minä sinua huudan, kun sydämeni nääntyy. Saata minut kalliolle, joka on minulle liian korkea.
4 Sillä sinä olet minun turvapaikkani, vahva torni vihollista vastaan.
Psalmi 63:Daavidin virsi, kun hän oli Juudan erämaassa.
2 Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa.
3 Niin minä katselin sinua pyhäkössä, nähdäkseni sinun voimasi ja kunniasi.
4 Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua.
Nämä ovat Daavidin sydämen tuntoja ja huutoja. Hän tunsi olevansa kuin takaa ajettu peura, joka hädissään pakenee vihollisiaan. Daavid sai pitkään paeta Saulia ja hänen joukkojaan kuljeskellen erämaassa. Näissä ahdistuksissa ovat syntyneet nämä Psalmin sanat ja monta muuta lisäksi.
Daavid huutaa: ”Kuule Jumala minun huutoni, huomaa rukoukseni. Näin huutaen hän oli suuressa hädässä ja hämmentynyt. Siinä tilassa hän ei löydä Jumalaa ja tuntee olevansa heikko, siksi hän huutaa. Hänen koko sisimpänsä huutaa Jumalalta apua.
Kun luemme näitä Daavidin sydämen tuntoja, huomaamme, näissä on paljon tuttua meillekin. Erämaan taipaleita kulkiessamme ja kuinka monta kertaa olemmekaan löytäneet itsemme siellä kulkemassa kuivan ja nääntyvän maan läpi. Sydän kipeänä ja ikävissään, silloin helpottaa, kun voi käyttää ääntä, mutta myös äänettömästä sydämen rukouksesta lähtee ääni, jonka Jumala kuulee.
Kuiva paikka ja kuiva sydän yhdessä synnyttävät suuremman kaipauksen Jumalan puoleen. Joskus jano ja kaipaus on niin kova, että itkuksi pistää. Tuo itku kertoo ihmisen olevan tosissaan, todella vakavissaan. Daavidkin sanoo, kuinka kyyneleet ovat hänen ruokansa päivin ja öin. Hänen sisimpänsä janoo Jumalaa, elävää Jumalaa. Hänellä on niin ikävä ja huokaa: ”Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen.”
Jeesuskin oli erämaassa, jossa saatana kiusasi häntä, mutta Jeesus kesti ja tuli voittajana pois erämaasta. Muistan kuinka itsekin olen ollut erämaassa. Minulla oli niin paha olo, ei missään ollut hyvä olla. Tein mitä tahansa, kaikki oli väärin, sanoin mitä vain, aina kaikki oli väärin sanottu. Ajatuksetkin oli vääri ajateltuja. Kun tätä kesti niin kauan, huomasin, ei minusta ole uskovaksi. Eräänä sunnuntai aamuna olin niin väsynyt kaikesta, heittäydyin sängyn päälle ja itkin. Itkien kerroin Jeesukselle: ”Ei tästä tule mitään, En minä osaa olla uskovainen, teen mitä tahansa, kaikki on väärin. Jeesus, minä rakastan sinua, mutta en jaksa tällaista elämää. Minun täytyy luopua sinusta. Siinä itkiessäni näin näyn: Näin suuren punaisen muovikassin, siinä oli valkoinen kuva päällä, mutta siitä ei saanut selvää, koska siinä kohtaa oli ryppy. Se oli niin täynnä, se aivan pullistui ja venyi joistakin kohdista. Ja minulle sanottiin: se on täynnä minun syntejäni. Minä ajattelin, niin, ei minulla muuta olekaan kuin syntejä. Sitten tuli uteliaisuus, mitä syntejä mun päälle on laitettu ja kurkkasin muovikassin sisälle. Hämmästyin tosi kovasti. Kassi oli aivan tyhjä ja niin häikäisevän valkoinen. En ole koskaan nähnyt sellaista valkeutta. Oli aivankuin olisi joku valo olisi ollut kassin pohjalla. Minä ymmärsin, minähän olen otollinen Jumalalle. Ylistys ja kiitos Jumalalle.
Nuo erämaa taipaleet ovat kuitenkin hedelmällisiä. Se kaipaus ja jano, mikä siellä syntyy, vievät Jumalan sydämelle asti. Jumala, joka on armosta rikas, ei voi olla armahtamatta lastaan ja Hän nostaa uupuneen ja janoisen lapsensa jälleen lähelleen ja voi, kuinka ihanalta tuntuu taas olla Jumalaa lähellä.
Silloin sielu ravitaan lihavuudella ja rasvalla. Kaikkein parhaista kuninkaallisen pitopöydän juhlaherkuista. Silloin on niin helppo kiittää ja ylistää Herraa. Sydän on täynnä ihmettelyä Hänen rakkauttaan kohtaan. Korkea Veisussa sanootaan: kuka tuolla tulee rakkaaseensa nojaten.Me huomaamme on terveellista olla joskus erämaassa, kun se saa sydämet syttymään rakkaudesta Herraan.