Psalmi 22

Kirjoituksia rohkaisemaan sekä lohduttamaan.

Psalmi 22

ViestiKirjoittaja Maila » 09.09.2015 06:34

Kuva
Psalmi 22.
Lainaan saarnaajien kuningas Spurgeonin tekstiä tähän alkupuheeseen: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?
Tämä oli Golgatan hämmästyttävä huuto: Eeli, Eeli, lama sabaktani? Juutalaiset pilkkasivat, mutta enkelit ylistivät, kun Jeesus huusi tämän katkeran kysymyksen. Katsomme suurta Vapahtajaamme puuhun naulattuna, äärimmäisessä tuskassa, ja mitä näemme? Katsokaamme pyhällä ihmetyksellä salaman välähdyksiä keskellä hirvittävää pimeyttä tuona keskipäivän keskiyönä.

Miksi olet hyljännyt minut? Miksi. Hänessä itsessään ei ollut syytä, miksi hänet sitten hyljättiin? Sinä. Voin ymmärtää, että petollinen Juudas ja pelokas Pietari hylkäsivät minut, mutta sinä, Jumalani, uskollinen ystäväni, kuinka sinä voit jättää minut? Tämä on kaikkein pahinta, pahempaa kuin kaikki muu yhteensä. Helvetin raivoisissa liekeissä on ero Jumalasta.

Hyljännyt. Jos sinä olisit kurittanut minua, olisin voinut sen kestää, sillä kasvosi olisivat kuitenkin loistaneet, mutta hyljätä minut kokonaan! Miksi? Minut. Sinun viattoman, kuuliaisen, kärsivän Poikasi. Jos katsomme itseämme katumuksen kautta, ja Jeesusta ristillä uskon kautta, ymmärrämme parhaiten vastauksen. Jeesus hyljättiin, koska meidän syntimme olivat erottaneet meidät Jumalastamme.

Jae 7:stä Spurgeon kirjoittaa: Mutta minä olen mato, enkä ihminen. Kuinka kirkkauden Herra saattoi joutua niin syvään alennustilaan, ettei Hän ollut ainoastaan alhaisempi kuin enkelit, vaan jopa ihmistäkin alempi? Kuinka suuresti ”MINÄ OLEN”, ja minä olen mato eroavatkaan toisistaan! Kuitenkin Herralla Jeesuksella oli tämänkaltainen kaksoisolemus Hänen vuotaessaan verta ristinpuulla.

Hän tunsi olevansa kuin avuton, voimaton, maahan poljettu mato, joka ei tee vastarintaa tullessaan murskatuksi, ja jota tallaajat eivät edes huomaa, halveksivat ainoastaan. Hän valitsi luoduista heikoimman, joka on pelkkää lihaa, ja joka tallattuna ainoastaan kiemurtelee ja värisee, kyeten ainoastaan kärsimään. Hyvin Spurgeon on osannut kuvata Herramme kärsimyksiä.

Tämä on todellinen vertauskuva Hänestä, joka meidän tähtemme kärsi ristillä, meidän synnit, rangaistukset, tuomiot ja sairaudet kantaen omassa ruumiissaan. Sitä oikein ihmettelee: kuinka valtava verta vuotavan Vapahtajan rakkaus onkaan. Tämän Psalmin alkuosa on Vapahtajamme tuskaa ja kärsimystä ja loppuosa on kiitosta ja ylistystä.

25 Sillä hän ei halveksi kurjan kärsimystä, ei katso sitä ylen, eikä kätke häneltä kasvojansa, vaan kuulee hänen avuksihuutonsa.
26 Sinusta on minun ylistyslauluni suuressa seurakunnassa minä täytän lupaukseni häntä pelkääväisten edessä.
27 Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi ne, jotka etsivät Herraa, ylistävät häntä. Teidän sydämenne on elävä iankaikkisesti.
28 Kaikki maan ääret muistavat tämän ja palajavat Herran tykö kaikki pakanain sukukunnat kumartavat häntä
29 sillä Herran on kuninkuus, ja hän on hallitseva pakanoita.

Nöyrät saavat syödä ja tulevat ravituiksi ne, jotka etsivät Herraa. Ihmeellistä, Hengellisesti köyhät löytävät Jeesuksessa juhla-aterian ja tulevat ravituiksi.
Eikä rikkailtakaan kielletä hyvää. Hekin saavat syödä, maistaa armoa ja Vapahtajan rakkautta.

Ajatelkaa tätä kaikkea, kuinka valtava hinta meistä on maksettu. Tällaiset kärsimykset ja paljon muuta, mitä en ole tässä tuonut esille. Jumalan Pojan kärsimykset ja kuolema, aivan huikea hinta Kuinka paljon meidän pitäisikään sydämestämme kiittää, sillä Hän on kaiken kiitoksen ja ylistyksen arvoinen.
Maila
 
Viestit: 286
Liittynyt: 16.01.2015 12:11

Paluu Maila sisaren kirjoitukset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron