JEESUKSEN ELÄMÄÄ.
26 Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret,
27 neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
28 Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
29 Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
30 Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
31 Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
33 ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."
34 Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?"
35 Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.
36 Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi;
37 sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 1:38 Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.
Maria tallensi kaiken sydämeensä, mitä kuuli enkeli Gabrielin hänelle sanovan ja tutkisteli niitä. Vaikka hän sai kestää paljon häpeää ja halveksuntaa ihmisten taholta, hän kesti muistellessaan Gabrielin sanoja tästä lapsesta. Kun Jeesus sitten syntyi Luuk. 2:1 Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.
2 Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana.
3 Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa.
4 Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua,
5 verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana.
6 Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli.
7 Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa.
8 Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa.
9 Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti.
10 Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
11 teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.
12 Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa."
13 Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat:
14 "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!"
15 Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti."
16 Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
17 Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta.
18 Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat.
19 Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä.
Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Se tuli näkyviin kun Jeesuksen vahemmat menivät joka vuosi Jerusalemiin ja Jeesus oli mukana. Vanhemmat olivat lähdössä kotiin, kun huomasivat Jeesuksen puuttuvan matkasta. He kääntyivät ja löysivät Jeesusksen temppelistä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. Jokainen, joka häntä kuuli, ymmärsi hänen puhuvan Jumalan viisautta. Jeesuksen varsinainen tehtävä alkoi 30 vuotiaana.
Kirjoitukset todistavat, että Jeesus tuskien mies oli noin kolmen ja puolen vuoden ajan vaeltanut paikasta toiseen. Täynnä uhrautuvaa rakkautta ja sääliä Hän saarnasi valtakunnan evankeliumia, paransi sairaita, puhdisti pitalisia, ajoi ulos riivaajia, herätti kuolleita ja ruokki kansanjoukkoja. Hän oli ihmisten ahdistama. Hän ei saanut lepoa päivällä eikä yöllä. Hän kesti kaiken rakkaudestä taivaalliseen Isään. Isä oli hänelle kaikki kaikessa.Golgatan työn lähestyessä, hän vietti elämänsä tuskallisimman yön Getsemanessa.
Siellä Hän rukoili kuoleman kauhut silmäinsä edessä. Hän oli niin täynnä tuskaa. että lankesi kasvoilleen maahan. Tuo asento jo kertoi paljon. Hänen edessään oli malja. Tuo oli hirvittävä malja. Siinä olivat kaikki minun valheeni, kaikki pahuuteni ja syntini. Siinä olivat myös sinun syntisi. Siinä oli koko maailman synnit. Jeesuksen puhtaaseen sydämeen täytyi tuntua kauhealta juoda tuo malja ja ottaa päälleen meidän pahat syntimme.
Hän alkoi kauhistua ja tulla tuskaan. Jeesus rukoili tuskissaan: "Isä, jos mahdollista,anna tämän maljan mennä ohi minun sitä juomatta." Sitten Hän muistaa Isän tahdon ja pyytää: "Ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin Sinä tahdot." Hän oikein taistelee, että voisi ottaa meidän synnit päälleen ja tehdä Isän tahdon. Opetuslapsetkaan eivät auttaneet häntä vaan nukkuivat.
Taistelu on niin kovaa, että Hänen hikensä oli niin kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. Hän tiesi myös, että Isä kääntäisi kasvonsa pois Pojastaan. Se oli varmasti kauheaa, sillä Isä oli Hänelle kaikki kaikessa. Tämä tieto lisäsi Hänen tuskaansa. Hän rukoili jälleen: "Isä, ota pois minulta tämä malja, mutta ei minun tahtoni, vaan Sinun tahtosi tapahtukoon." Isä seuraa Poikansa taistelua ja lähettää enkelin vahvistamaan Poikaansa.
Jeesuksen rukoustaistelussa on kolme osaa. Tämä on minun näkemykseni. Ensimmäisessä osassa Hän taistelee, että voisi tehdä Isän tahdon ja ottaa nuo kauheat synnit omiksi synneikseen, Näin saattaen meidät Isän eteen puhtaina. Se oli varmasti kauheaa viattomalle, joka varjeli itsensä kaikelta synniltä. Toisessa osassa taistelu oli raskain. Opetuslapsista ei ollut apua. Hän oli yksin. Hän tiesi, Juudas, yksi Hänen läheisistä tulisi kavaltamaan Herransa. Hän tiesi, Pietari, tulisi kieltämään Hänet. Hän tiesi, Isä, kääntäisi kasvonsa Hänestä ja kaikki pimeyden voimat tulisivat ympäröimään ja ilkkumaan Hänelle. Isän kääntyminen pois Hänestä oli se kaikkein vaikein ja raskain tieto. Sitä tuskaa kukaan ei voi arvata, mitä Hän koki. Enkelin antaman vahvistuksen jälkeen Jeesus rukoili yhä hartaammin.
Kolmannessa osassa oli jo voiton maku. Hän suostui Isän tahtoon ja kuoleman tuskiin. Kuitenkin sanon, kuolema oli Jeesukselle luonnottomampi kuin meille, jotka syntiemme tähden olemme kuoleman alaisia. Jeesuksen vakaumus oli, että Isän tahdon piti toteutuman ja maljan tulla juoduksi. Tämä taistelu loi pohjan, että Golgatan työ tulee tehdyksi. Tässä taistelussa Jeesus saavutti voiton seppeleen, joka on meille sanomattoman kallis. Taivas osuus Hänen kanssaan, joka on meitä rakastanut ja paljon, paljon muuta valtavaa hengellistä siunausta. Rukous on meidänkin aseemme. Sen kautta saamme Jumalalta avun ja voiton sekä kestämme taistelussa. Tämäan taistelun aikana Jeesus otettiin kiinni ja käykäämme katsomaan mitä tapahtui: Kuulustelujen jälkeen hänet tuomittiin kuolemaan ja ruoskittiin. Pyövelin ruoska heilui armotta Hänen lihaksiinsa.
Koska oli kysymys meidän sielumme pelastuksesta, älkäämme siis pelätkö kurkistaa sisälle Jumalan Karitsan teurashuoneeseen. Siellä hänet lyödään Golgatan uhripaaluun. Tuskiensa keskellä Jeesuksen oli jano. He täyttivät hapanviinillä sienen ja antoivat juoda, mutta Hän ei tahtonut juoda sitä. Kaikkein rakkain, mitä Hänellä oli peitti kasvonsa Poikansa tuskalta. Kaikki pimeyden voimat piirittivät Jeesusta ja pilkkasivat Häntä. .Katselkaamme sisäisillä silmillämme Meidän Uhrikaritsaamme ja miettikäämme: ”Miksi Jeesuksen jalo ruumis on noin likainen, veren tahraama, haavoja ja mustelmia täynnä? Miksi ovat Hänen rakastavat kasvonsa nyrkin iskujen runtelemat, Hänen huulensa turvonneet ja haljenneet? Miksi Häntä on täytynyt noin julmasti pahoinpidellä.
Ystäväni, puhuuko tämä sydämellesi, kuinka pohjattomasti Jeesus rakasti sinua. Hän antoi kaikkensa, että sinä saisit iankaikkisen elämän.
Ei tässä vielä kaikki, kun Jeesus huusi: ”Se on täytetty” ja antoi hengensä. Tuli maanjäristys ja kalliot halkesivat ja temppelin esirippu repesi ylhäältä alas asti. Näin mahtavasti taivas osoitti kunnioitustaan Jeesuksen antaessa hengensä. Jeesus käärittiin hyvänhajuisten yrttien kanssa liinavaatteeseen ja laskettiin hautaan. Hän lepäsi sapatin haudassa. Kolmantena päivänä Hän nousi ylös. Tämä on valtava ilosanoma meille, Jeesus voitti kuoleman ja saatanan toi meille vapauden. Meille on taivaan ovet avoinna kun otamme vastaan tuon Golgatan lahjan.