Oikean ja väärän opetuksen tunnistaminen
toukokuu 5, 2011 Tekijä Hannu
Kristillisessä kentässä on kaksi äärilaitaa.
Ensimmäinen ryhmä ovat ne, joiden puheessa toistuvat kyllä sanat Jumalan suuruudesta, mutta yhä enemmän sanat rakkaus, armo ja suvaitsevaisuus. Heille oikea oppi ei ole tärkeää, vaan jokaisella on oikeus uskoa miten tahtoo. Jumala on olemassa, mutta Raamattu ei heidän mielestään välttämättä ole Jumalan ilmoitusta. Jeesuksen opetuksesta otetaan vain se osa, joka tukee omaa tulkintaa Raamatusta. Jeesus nähdään vain historiallisena henkilönä, ei Jumalan poikana ja syntien sovittajana. Tätä suuntausta kutsutaan nimellä liberaali uskonnollisuus. Ryhmästä voidaan käyttää myös nimitystä arvoliberaalit.
Toisen ryhmän muodostavat ne, joille keskeistä ovat Pyhä Henki, kokemukset, ihmeet ja merkit. Odotetaan parantumisia, liotaan eli soukataan (soaking) Pyhässä Hengessä ja juovutaan Pyhästä Hengestä – eletään voitelussa. Puhutaan kyllä Jeesuksesta, mutta keskipisteenä on Pyhä Henki. Näitä ihmisiä voidaan kutsua äärikarismaattisiksi; toinen yleisesti käytetty nimitys tästä ilmiöstä on uuskarismaattisuus.
Mutta missä on julistus ristiinnaulitusta Jeesuksesta? Eikö se ole enää muotia? Eikö tämä aika kestä kuulla tätä kristinuskon ydinsanomaa? Yhteistä kummallekin edellä mainitulle äärilaidalle on, että julistus Jeesuksen sovitustyöstä puuttuu, tai se on hyvin ohutta. Jeesus ei olekaan enää keskipisteenä. Ja kun Jeesus ei ole keskiössä, sielunvihollinen saa helposti tilaa omille asioilleen, ja niin toiseksi tärkeimmät asiat nousevat etusijalle. Se, että puhuja huutaa ”Jeesuksen nimessä”, ei aina todista sitä, että toimitaan oikeassa hengessä. Jeesus itse sanoo: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:22-23). Tämän takia on tarpeellista arvioida opetusta ja sitä, mistä hengestä se on lähtöisin.
Koko Raamatun punaisena lankana on Jeesuksen sovitustyö. Siitä on lukuisia profetioita jo Vanhassa Testamentissa. Uusi Testamentti sitten kertoo tästä sovitustyöstä ja sen vaikutuksesta ihmiseen. Jumalan silmäterä on Jeesus, ja Pyhän Hengen tehtävänä on kirkastaa Jeesusta – Jeesus on kaiken keskipiste. Ja kuka tätä raittiisti pitää esillä, on raamatullinen julistaja. Julistaja ei ole ollenkaan huono, jos ei osaa puhua mistään muusta kuin Jeesuksesta!
Toki seurakunnassa voi olla hyvää opetusta ilman että aina pitäisi kertoa Jeesuksesta. Mutta jos haluat saada selvyyden seurakuntasi todellisesta tilasta, pyydä puhujaksi sellainen, joka puhuu yksinkertaista sanomaa ihmisen syntisyydestä ja Jeesuksen ristinkuolemasta syntiemme sovitukseksi. Lauluksi ehdota Golgatan veressä voima on. Usein tässä tulee raja vastaan – uudestisyntymätön, sen armon kadottanut tai muuten vain paholaisen sokeuttama ihminen kun ei siedä kuulla puhetta tällaisista asioista.
Vanha sanonta on, että ”kun usko loppuu, niin konstit alkavat”. Sen enempää liberaalikristityiltä kuin äärikarismaattisiltakaan ei ole usko loppumassa – kyse on vain siitä, mihin uskotaan.
https://ajankohtainen.wordpress.com/201 ... istaminen/
