Kirjoittaja Irene » 02.07.2019 09:09
1. Tessalonikalaiskirje 2
2. Vaikka me, kuten tiedätte, ennen sitä olimme kärsineet Filippissä, jossa meitä oli pahoinpidelty, meillä oli kuitenkin Jumalan antamaa rohkeutta puhua teille evankeliumia, suurten vaikeuksien keskellä.
3. Kehoituspuheemme ei lähde eksymyksestä ja epäpuhtaasta mielestä, eikä se ole kavaluudessa esitettyä.
4. Kuten Jumala on pitänyt meitä kelpaavina siihen, että meille on uskottu evankeliumi, niin me puhumme, emme, ihmisiä mielistellen, vaan kelvataksemme Jumalalle, joka tutkii sydämemme.
10. Te olette meidän todistajamme, ja Jumala, kuinka me olimme teitä uskovia kohtaan pyhiä, oikeamielisiä ja nuhteettomia.
11. Samoin te tiedätte, kuinka me, kuin isä lapsiaan, kehoitimme ja rohkaisimme teitä itsekutakin.
12. Me kehoitimme, muistutimme ja terotimme teidän mieliinne, miten teidän tulee vaeltaa Jumalan tahdon mukaisesti, hänen, joka kutsuu teidät valtakuntaansa ja kirkkauteensa.
13. Siksi me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, otitte vastaan meiltä saamanne Jumalan sanan, ette ihmisten sanana, vaan, niin kuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa.
Jumalan kansan Pyhä Raamattu U.S
Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.