Elämän Leipää/C.O.Rosenius Tammikuu

Sananl. 11:25
Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Tammikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 26.01.2014 19:51

    Kuva

TAMMIKUUN 26 PÄIVÄNÄ.
Olkoon kukin meistä lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaaksi itselleen jotta hän rakentuisi. Sillä ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi. Room. 15: 2-3.

"Ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi". Tässä on suuri esikuva meille kaikesta, mikä pyhää ja hyvää on. Kristus ja hänen elämänsä. Kristittynä omistat sen suuren armon, olet liitossa Kristuksen kanssa. Sinulla on hänessä elämän lohdutuksesi, vanhurskautesi ja toivosi. Hän on paras ystäväsi. Sen takia on sinulle rakasta ja tärkeätä vaeltaa niin kuin hän vaelsi. Elää ja tehdä niin kuin hän eli ja teki miten hän eli? Apostoli sanoo: "Hän ei elänyt itselleen mieliksi." Hän ei etsinyt omaa etuaan ja mukavuuttaan, vaan hän teki työtä meidän parhaaksemme, jopa meni kadotettujen syntisten tähden kuolemaan. Hän ei etsinyt omaa kunniaa. Hän ei tyytynyt itse olemaan viisas, vanhurskas ja ylistetty. Hän otti kantaakseen häpeän ja pilkan, jotta pääsisimme osallisiksi hänen viisaudestaan ja vanhurskaudestaan.

Tämän korkean, pyhän esikuvan asettaa apostoli silmiemme eteen kehottaen meitä tekemään niin kuin hän, kallis Herramme ja mestarimme, teki. "Ettemme eläisi itsellemme mieliksi, vaan lähimmäisemme mieliksi hänen parhaaksensa jotta hän rakentuisi" ja sen tähden "kantaisimme heikkojen heikkoutta." Kristuksen kuva syyttäköön meitä, kun lähimmäisemme vikoja, ymmärtämättömyyttä ja ahdasmielisyyttä arvostelemme. Varoittakoon se minua itserakkaana katselemasta omaa suurta valoani ja halveksimasta veljeäni.

Kristuksen nöyryyden ja rakkauden ihana, pyhä kuva herättäköön minut inhoamaan itseäni, jotta ajattelisin: "Voi, minkälainen kristitty olen. Itserakkaana, halveksien veljeäni, katselen hänen heikkouksiaan. Ja Herra Kristus, iankaikkinen täydellisyys, viisaus ja hyvyys, ei elänyt itselleen mieliksi, ei halveksinut meitä ajattelemattomia, häijyjä syntisiä, vaan teki kaikki auttaakseen meitä surkeudestamme."

Sinua loukkaa veljesi ymmärtämättömyys ja huono elämä. Olet valmis halveksimaan ja tuomitsemaan häntä ja pidät itsesi häntä parempana. Mutta katso mitä Kristus teki ja yhä tekee. Joka päivä saa hän katsella vikojamme ja mielettömyyttämme. Ja katso, miten kärsivällisesti armahtaen hän meitä hoitaa. Katso miten hän kohteli heikkoja opetuslapsiaan! Vaikka heidän elämänsä oli täynnä vikoja ja ymmärtämättömyyttä, niin hän ei halveksinut heitä. Koska he riippuivat hänessä kiinni, niin hän kantoi heidän heikkoutensa.

Heidän vikansa olivat moninaiset. He tahtoivat tulta taivaasta hävittämään Kristuksen vihollisia ja kerran varoittaa Pietari Herraansa menemästä kärsimään. He kiistelevät siitä, kuka heistä on suurin. Ja kun Jeesus joutui vihollistensa käsiin, pakenivat he, ja Pietari häpeällisesti kielsi hänet. He eivät ymmärtäneet puhetta hänen ylösnousemisestaan. Tuomas ei uskonut häntä ylösnousseeksi, ennen kuin sai pistää sormensa naulojen sijoihin.

Ja miten kohtelee Herra näitä ymmärtämättömiä, heikkoja opetuslapsia? Hän ei tuomitse heitä, ei myös halveksi heitä, ei jätä heitä, vaan hoitaa heitä heidän tarpeensa mukaan. Puhuttelee heitä ystävällisesti, rankaisee heitä lempeydellä, ojentaa heitä heidän ymmärtämättömyydessään muistuttaen heille, mitä hänestä oli sanottu kaikissa kirjoituksissa. Hän puhuttelee heitä kuin rakkaimpia lapsiaan ja ystäviään tahtoen antaa heille rauhan ja palauttaa heidän uskonsa. Hän tahtoo vahvistaa heitä.

Auttakoon Jumala meitä armossaan, että saavuttaisimme tämän korkean rakkauden, jota Kristus esimerkillään meille tahtoo opettaa! Älkäämme uskoko omaa henkeämme, vaan ottakaamme Kristus mestariksemme. Hänen mielenlaatunsa tulkoon omaksemme. Seuratkaamme häntä kaikessa.

Ihmisten heikkouksien ja vikojen arvosteleminen ei ole vaikeata, sitä uskottomat ja fariseuksetkin osaavat tehdä. Mutta armeliaana oleminen, nöyrä Ja rakastava heikkojen kuorman kantaminen ja heidän parhaansa etsiminen ovat niin jaloja ja korkeita arvoja, etteivät uskolliset kristitytkään, jotka joka päivä tarvitsevat armahtamista, kunnolla osaa niitä.

Emmeköhän viimein saa osaa Kristuksen armahtavasta luonteesta, koska joka päivä itse tarvitsemme armahtamista, kun synnintuntomme syvenee, ja koska synneistämme huolimatta Jumalan armovirta peittää meidät. Kun saat kokea Kristuksen lempeyttä ja elät pelkästä Jumalan armosta, niin muista, että hänen totinen tahtonsa on, että olet armelias lähimmäistäsi kohtaan.

Apostoli sanoo, että Kristuksen kaltainen mieli meissä ilmenee siinä, että emme elä itsellemme, vaan "kukin meistä olkoon lähimmäiselleen mieliksi hänen parhaakseen, jotta hän rakentuisi, sillä ei Kristuskaan elänyt itselleen mieliksi." Ei hän palvellut itseään, vaan meitä. ja joka päivä antaa hän armonsa peittää kaikki heikkoutemme. Antakoon hän meille armonsa, että hänen esimerkkiänsä voisimme noudattaa.

" Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua!" Mark. 8: 34.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Tammikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 27.01.2014 08:56

    Kuva

TAMMIKUUN 27 PÄIVÄNÄ.
Olkaa anteeksiantavaisia toinen toisillenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. Ef. 4:32.

Kaiken kristillisen yhdyselämän ehtona maan päällä on keskinäinen anteeksiantaminen. Luther sanoo: "Kristuksen valtakunta on anteeksiantamisen valtakunta." Me tiedämme että rakkaus on lain täyttymys. Paavali sanoo: "Joka toista rakastaa, se on lain täyttänyt. Sillä nämä: älä tee huorin, älä tapa, älä varasta, älä himoitse", ja mikä muu käsky tahansa, ne sisältyvät kaikki tähän sanaan: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sen takia on rakkaus lain täyttymys."

Rakkauteen kätkeytyy kristillinen elämä. Mutta mikä on pysyväisen rakkauden ehtona ihmisten kesken? Ehtona on alituinen anteeksiantaminen, joka niinikään on ehtona Jumalan ihmisen välisessä suhteessa. Lähimmäistemme, kotiväkemme, naapuriemme ja meidän välillä vallitsisi rauha ja rakkaus, jos ei heillä olisi niin harmittavia vikoja ja huonoja taipumuksia. Mutta heidän vikojensa tähden väsymme heihin, rakkaus kylmenee, emme suoraan sanoen jaksa heitä sietää ja niin käy meille työlääksi tehdä heille hyvää. Nuo valtavat esteet, nim. kaikki lähimmäisen virheet ja huonot taipumukset olisivat raivatut rakkauden tieltä, jos siihen käytettäisiin edellä mainitsemaamme erinomaista keinoa: anteeksiantamista. Muulla tavalla emme näistä esteistä pääse.

Sen tähden Kristus usein puhuu anteeksiantamisesta. Hän sanoo, että taivaan valtakunta on verrattava kuninkaaseen, joka antoi palvelijalleen kymmenentuhannen leiviskän velan anteeksi, mutta joka myös tahtoi, että tämä antaisi kanssapalvelijalleen sata denaria anteeksi. Ja kun hän opetti meille rukouksen, jota meidän tulee joka päivä rukoilla, käski hän meidän sanoa: "Ja anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme."

Tästä näemme, että Kristus erikoisen suurella painolla teroittaa mieliimme anteeksiantamisen tärkeyttä. Anteeksiantaminen antaa ihmiselle oikeuden lähestyä Jumalaa. Ja anteeksiantaminen on langenneessa tilassamme ainoa perustus hyvään sopuun ihmisten kesken. Johannes sanoo: "Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme niin kuin hän on antanut meille käskyn." Silloin on meillä rauha Jumalan ja veljien kanssa. Silloin on taivaan valtakunta lähestynyt meitä. Silloin on murheenlaaksossa paratiisi.

Päinvastoin, missä rakkautta ja anteeksiantamusta ei ole, vaan askarrellaan omissa synneissä, kaivetaan toisten viat ja eletään epäuskossa ja epäsovussa, siellä on helvetti maan päällä. Katso, mitkä jäytävät tuskat, pimeä sydän ja synkät kasvot, joista kuvastuu viha, kateus ja levottomuus. Sellaiset ihmisraukat ovat säälittäviä perkeleen marttyyrejä. Ja kaikki olisi kuitenkin anteeksiannolla autettavissa.

Vaikka lähimmäisesi olisi suuresti rikkonut sinua vastaan, vaikka hän olisi sinusta valehdellut, tai häväissyt sinua, niin ajattele, eiköhän Jumalalla ole tuhatta kertaa suurempia syntejä sinulle anteeksi annettava. Kristus sanoo, että lähimmäisesi rikkomukset sinua vastaan ovat sinun kaikkiin synteihisi verraten samassa suhteessa kuin sata denaria kymmeneentuhanteen leiviskään. Etkö siis tahtoisi veljellesi antaa anteeksi hänen rikkomuksiansa, Kun Jumala antaa kaikki suuret syntisi sinulle anteeksi. Jos et tahdo antaa lähimmäisellesi anteeksi, etkä tahdo unohtaa niitä sataa denaria, niin vaadi ne häneltä, laske kaikki hänen vikansa, vihaa häntä, mutta - maksa sitten kymmenentuhatta leiviskää Herrallesi, maksa se viimeiseen ropoon. Siten Herra tuomitsee! Anna, Jumala, syntini teeksi, niin kuin minäkin annan lähimmäiselleni anteeksi Toisin ei minulla ole lupa rukoilla, kun rukouksessa Jumala lähestyn.

Sanot ehkä: "Olen niin usein antanut veljelleni anteeksi mutta hän ei lakkaa rikkomasta minua vastaan, en e jaksa hänelle antaa anteeksi." Silloin Herra vastaa: "Minä olen vielä useammin antanut sinulle anteeksi, mutta sinä yhä rikot minua vastaan, minun täytyy myös väsyä anteeksi antamiseen." Ihmeellinen on vastaus, jonka Pietari sai kysymykseensä: "Herra, kuinka monta kertaa minun on annettava anteeksi veljelleni, joka rikkoo minua vastaan? Enintäänkö seitsemän kertaa?" - "Minä sanon sinulle: ei seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän", loppumattomasti. Tämä on sydämellesi lohdutus, sillä niin tahtoo Kristus myös sinulle antaa anteeksi, ei ainoasta seitsemän kertaa, vaan seitsemänkymmentä kertaa seitsemän, siis loppumattomiin. Sillä saman, minkä hän meiltä saat sen hän itsekin tekee. Eikö tämä herätä sinussa palavaa anteeksiantamisen halua? Muuta neuvoa ja muuta apua meillä täällä elämässä ole kuin lakkaamaton anteeksianto ja niin on Kristuksen valtakunta anteeksiantamisen valtakunta.

Rakas Jeesus, sinä, joka olet kalliilla verelläsi minut ostanut, ole pyhitykseni ja autuuteni! Sytytä sydämeeni rakkautesi liekki, niin että yli kaiken rakastan sinua ja lähimmäistäni niin kuin itseäni. Arnen.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Tammikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 28.01.2014 08:27

    Kuva

TAMMIKUUN 28 PÄIVÄNÄ.
Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, sillä hän lepäsi sinä päivänä kaikista teoistansa, jotka hän luonut ja tehnyt oli. 1 Moos. 2:3.

Kun nyt ryhdymme tutkimaan, mikä tarkoitus Herralla Jumalallamme oli säätäessään tämän käskyn ihmislapsille, niin näemme siinä Jumalan pohjatonta rakkautta ja uskollisuutta luotujaan kohtaan, hänen korkeata iankaikkisuus-neuvoansa omaan kuvaansa ja perijäänsä, ihmiseen nähden.

Ihminen luotiin iankaikkista elämää varten taivaassa. Täällä maan päällä tuli hänen kasvaa taivasta varten. Sen tähden hän, armorikas Isä, kasvattaakseen meitä iankaikkisuutta varten, on erottanut osan ajastamme, nim. seitsemännen päivän, tätä tarkoitusta varten. "Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen", jotta hänen kansansa valmistuakseen taivasta varten, aina sapattina, päivien loppuun saakka saisi kutsun ja herätyksen Jumalan palvontaan.

Ihmishengen ainoa tosi elämä on elämä Jumalassa, Jumalan kanssa, iankaikkinen elämä, joka jatkuu ja täydellisyyttä taivaassa. Tätä päämäärää ei saavuteta, jos ihmisen mieli vaipuu tähän maailmaan. Hänellä ei silloin ole halua eikä kykyä elää hengen elämää. Jotta meillä olisi tilaisuus hankkia sieluillemme ravintoa hengellisen elämämme kasvamiseksi, on Jumala uskollisesti meistä huolta pitäen antanut meille lepopäivän. Lepopäivät ovat sen tähden Jumalan lasten iäisyyspäiviä täällä maan päällä. Mutta ne sielut, joilla ei ole näitä iäisyyspäiviä, jotka eivät koskaan saa valmistusta taivasta varten, ne eivät liioin koskaan iankaikkisuudessa voi elää taivaallista elämää. Sapatti on iankaikkisen elämän esikuva ja esimaku, samalla kun se on valmistuksena siihen.

Hepr. 4:9:ssä sanoo apostoli: "Niin muodoin on Jumalan kansalla sapatinlepo vielä odotettavana." Kreikkalaisen tekstin mukaan tarkoittaa sapattilepo samaa kuin sapatin vietto. Sapatin päätarkoitus on valmistaa meitä iankaikkiseen elämään, mutta sitä paitsi lahjoittaa se meille muitakin etuja. Jumala ei ole ainoastaan kehottanut meitä huolehtimaan tästä sielumme tärkeimmästä asiasta, vaan hän on ajastamme erottanut määrätyn päivän sitä tarkoitusta varten. Hän ei vain ylimalkaisesti tullut langenneen maailmallismielisen luontomme avuksi, vaan sääti lepopäivän, ajatellen myös niiden parasta, jotka ovat toisen vallan alaisia. Lasten, palvelijain ja alustalaisten oikeutta Herra Jumala valvoi kieltäessään kolmannessa käskyssä isäntäväkeä lepopäivänä rasittamasta palvelijoitaan viikon jokapäiväisillä töillä ja siten estämästä heitä Jumalan sanan viljelemisestä.

Mikä hyvä teko tämä onkaan! Sillä jos ei Herra olisi asettanut tätä rajaa maallistuneelle mielellemme, niin olisi koko ihmiskunta ja eritoten palvelijat ja alustalaiset ruumiineen, sieluineen joutuneet mammonan palveluksen kovimpaan orjuuteen. Ylistetty olkoon taivaallisen Isän lempeys, joka kaikki niin hyvin teki!

Samaten olisi itseänsä jumaloiva munkkihengellisyys hylkäämällä maallisen kutsumuksensa ja yksinomaan, alituisesti eläen hartauden harjoituksissa, eksynyt oikealta tieltä. Estääkseen meitä joutumasta harhaan toiseen tai toiseen suuntaan, on Herra kolmannen käskyn kautta asettanut meille rajat, joiden piirissä sekä taivaallisen että maallisen kutsumuksemme huolenpito liikkuu. "Kuusi päivää tulee sinun työtä tehdä ja kaikki askareesi toimittaa, mutta seitsemäntenä päivänä on Herran, sinun Jumalasi sapatti."

Tätä ei ole niin ymmärrettävä, että me vain seitsemäntenä päivänä olisimme Herran ja hänen sanansa kanssa, vaan niin, että me sinä päivänä erikoisesti antautuisimme seurusteluun Herran kanssa, ja muina viikon päivinä hoidamme ajallisen kutsumuksemme tehtäviä. Mutta ettei Herra näinä viikon kuutena päivänä kiellä meitä lähestymästä häntä, osoittaa se, että hän sääti jokapäiväiset uhrihetket Jerusalemin temppeliin sekä myöskin vuosijuhlat.

Kun tiedämme, että laki, joka määräsi milloin ja millä tavalla jumalanpalveluksen piti tapahtua, oli kuvauksena Kristuksen hengellisestä valtakunnasta, on Herra näiden uhrien kautta, joita joka päivä oli toimitettava, tahtonut kehottaa meitä joka päivä lähestymään häntä sanassaan ja rukouksessa. Joku hetki arkipäivästäkin siis pyhitettäköön Herralle!

Kristus on lihaan tulemisellaan ja esimerkillään pyhittänyt kaikki uudentestamentin päivät seurusteluun Jumalan kanssa. Elävän kristityn tulee joka päivä rukouksessa seurustella Jumalansa kanssa ja myös ravita sieluaan hänen pyhällä sanallaan. Herra vapautti ihmiset määräämästä aikaa, joka yksinomaan omistettaisiin hengellisen elämän kartuttamiseksi, sekä asetti sitä varten määräajan niiden hyväksi, jotka ovat toisen vallan alaiset. Hän on sanonut kaikille, niin isäntäväelle kuin palvelijoille, että joka seitsemäs päivä on sapatti, pyhä lepo Herrassa. Ylistetty olkoon Jumalan uskollisuus tämänkin armorikkaan säädöksen tähden!

Me kiitämme sinua, rakas taivaallinen Isä, että olet antanut meille niin hyvin työ- kuin lepopäivätkin. Auta, että jokainen sapatti- ja juhlapäivä olisi meille iankaikkisen elämän esimakua. Anna myös meille rakkautta työhön. Ja koska arkipäivätkin ovat sinun armosi päiviä, niin auta, että oppisin joka päivä elämään salattua elämää Kristuksessa Jumalan sanan ja rukouksen kautta. Amen.


oma lisäys pikkasen tarkennan. Neljäs käsky. Muista pyhittää lepopäivä.
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Tammikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 29.01.2014 08:54

    Kuva

TAMMIKUUN 29 PÄIVÄNÄ.
Kaikki ja kaikissa on Kristus. Kol. 3: 11.

Mikä voimakas salaman isku onkaan tämä sille, joka on eksynyt itsevanhurskauden tielle! Ja mikä runsas opetuksen, lohdutuksen ja virvoituksen lähde hengellisessä hädässä ja ahdistuksessa oleville sieluille. Kaikki ja kaikissa Kristus

Tämä on kristityn vanhurskauden, pyhityksen, voiman ja armossa pysymisen salaisuus. Me näemme eräissä ihmisissä heidän puutteistaan ja heikkouksistaan huolimatta ihmeellisen rauhan, ilon ja rohkeuden. Sen aiheuttajana on "kaikki ja kaikissa Kristus." Tämä lause on lyhyt ja helppo oppia. Monella ei mielestään ole siinä enää mitään oppimista. Mutta kun meitä kohtaa hätä ja suru, niin huomaammekin olevamme, siinä hyvin taitamattomat.

Oikea kristitty eroaa kaikista muista hurskaista siinä, että Kristus on hänelle kaikkena kaikessa. Jotkut hurskaat ihmiset pitävät muita hengellisiä asioita Kristusta tärkeimpinä. Heidän ajatuksensa ja puheensa liikkuvat paljon enemmän niissä kuin Kristuksessa. Kristus itse sanoo tästä: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä te luulette, että teillä niissä on iankaikkinen elämä, ja ette tahdo tulla minun tyköni, jotta saisitte elämän." Se mikä on lähellä sydäntämme ilmenee helposti puheessamme. Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Sinä, joka luet tahi kuulet tämän, oletko niin rehellinen itseäsi kohtaan, että tutkit sydämessäsi, miten sinä suhtaudut Kristukseen?

Kaikki ja kaikessa Kristus sisältää opetuksen myös niille sieluille, jotka ovat lähellä Jumalan valtakuntaa, jopa niillekin, joilla on tosi uskallus Kristukseen, mutta eivät kuitenkaan tiedä, mitä he hänessä omistavat. Täydelleen ei kukaan voikaan sitä tietää. He tekevät itselleen paljon murheita, jotka, vaikka eivät tyyten häviäisikään, eivät niin raskauttaisi heidän elämäänsä, jos he tietäisivät, mitä omistavat Herrassaan Kristuksessa. Johannes sanoo niitä olevan, jotka "uskovat Jumalan Pojan nimeen, mutta eivät tiedä hänessä omistavansa iankaikkista elämää."

"En koskaan voi tulla pysyväiseksi armossa", huokaa joku. "Kuinka moni onkaan langennut. Kuinka monet moninaiset vaarat minua uhkaavat. Miten minun käynee, minun, joka olen niin heikko ja syntiin taipuvainen ja kun olen niin kevytmielinen ja vilpillinen!"

Toinen valittaa: "minä en koskaan voi päästä synnin orjuudesta. Näen kyllä pahan, mutta en voi vastustaa sitä. Olen koettanut uskoa, rukoilla, valvoa, taistella ja olen käsittänyt, etten koskaan voi saavuttaa oikeata, pysyväistä pyhitystä itsessäni, mutta jota kauemmin elän, sitä pahemmaksi tulen."

Kolmas huokaa: "Syntini ovat aina edessäni. En saa rauhaa. Jumalan armon ja anteeksi annon varmuutta ei minulla ole. Omatuntoni syyttää minua ja sitä paitsi, en koskaan voi tulla semmoiseksi kuin kristityn tulee olla."

Neljäs sanoo: "Minun tilani on vielä surkeampi. En edes tunne, kadu ja kauhistu syntejäni ja sieluntilaani. Olen kova, kuollut, kylmä ja piittaamaton."

Pääsyy näihin huoliin on se, että Kristus unohdetaan ja Kristusta halveksitaan. Ajatukset eivät liiku Kristuksessa, vaan hänet tehdään tyhjäksi. Heidän sisäinen elämänsä on sen laatuinen, kuin ei Kristusta, Vapahtajaa olisikaan, ei täydellistä vanhurskautta Jumalan edessä, ei kaikkivoipaa Auttajaa, eikä hyvää Paimenta. - Niin, he ovat semmoisessa tilassa, kuin jos olisivat jätetyt oman onnensa nojaan, ja kuin heidän pitäisi itse pelastaa itsensä, itse vanhurskauttaa itsensä Jumalan edessä, olla oma paimenensa, oma auttajansa, oma väkevyytensä, olla itselleen kaikkena kaikessa.

Katso, tämä ääretön epäuskon pimeys on kaiken pahan pohjana. ja kaikki olisi kuitenkin autettavissa ja parannettavissa, jos Kristus saisi olla sinulla kaikkena kaikessa, jota varten hän onkin Jumalan antama, "tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi."
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Tammikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 31.01.2014 21:55

    Kuva

TAMMIKUUN 31 PÄIVANÄ.
Ja kun hän (Puolustaja) tulee, niin hän näyttää maailma todeksi ... vanhurskauden, . . . vanhurskauden koska minä menen Isän tykö. Joh. 16: 8, 10

Mitä merkitsee "näyttää todeksi vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö? Puolustaja näyttää maailmalle todeksi vanhurskauden" - ja selityksenä seuraa: "Koska minä menen Isän tykö." Tämä on arvoituksellista ja salattua. Sen takia on meidän huolehdittava siitä, että oikein ymmärrämme rakkaan Herramme tarkoituksen. Vaikkapa nämä sanat olisivat minulle selvät ja tutut, niin saattaa niiden syvyyksissä kuitenkin löytyä kätkettynä minulle tuntematon aarre.

Tahdon vielä katsella Kristuksen kasvoja hänen näin puhuessaan, kuulla hänen itsensä sanovan: "Näyttää maailmalle todeksi vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö." Mitä tämä merkinnee? Onko joku rangaistava vanhurskauden tähden? Hämärältä tuntuu Herran selitys: "Koska minä menen Isän tykö." Mutta kuitenkin juuri nämä sanat, "koska minä menen Isän tykö", luovat valoa asiaan.

Mitä Kristuksen Isän luo meneminen on? Mitä muuta kuin hänen sovituskuolemansa. Kristus puhui tämän viimeisenä iltana ottaessaan jäähyväiset opetuslapsiltaan juuri ennen kärsimistään. Sen yhteydessä on meidän helppo ymmärtää näiden sanojen merkitys. "Koska minä menen Isän tykö" merkitsee: minä menen nyt täyttämään sen suuren tehtävän, jota varten olen maailmaan tullut. Menen vuodattamaan vereni maailman syntien sovitukseksi. Kuten hän samana iltana sanoi asettaessaan Herran ehtoollisen: "Minun vereni vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi." Toisin sanoen: oikeana ylimmäisenä pappina menen nyt tämän veren kanssa pyhimpään, joka ei ole käsin tehty - menen itse taivaaseen. Menen sovittamaan kaikki ihmiset Jumalan kanssa, menen heille hankkimaan "iankaikkisen lunastuksen" synnin kirouksesta. Hankin kaikille ihmisille iankaikkisen vanhurskauden, niin, hankin heille oikeuden iankaikkisesti olla Jumalan kasvojen edessä. Siis, kaikki, mitä maailman alusta luvattu on, sen menen täyttämään. Menen rikkipolkemaan käärmeen pään, menen syntiinlankeemuksen tuottamia vaurioita korjaamaan, menen järjestämään ihmisten kadonneen perintö- ja lapsenoikeuden Isän luona. "Hän näyttää maailmalle todeksi vanhurskauden" - "koska minä menen Isän tykö." Nyt ymmärrämme yhteyden näiden kahden lauseen välillä.

Tämä onkin Raamatun pääsisältö. Vanhassa testamentissa sanoo Jesaja: "Mutta Herra heitti meidän kaikkien synnit hänen päällensä. Tuntemisensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, monta vanhurskauttaa, ja hän kantaa heidän syntinsä." Eikö juuri sama Herra sano: "Hän kantaa heidän syntinsä. Hän on haavoitettu heidän pahojen tekojensa tähden, sen tähden hän monta vanhurskauttaa." Ja enkeli Gabriel sanoo Dan. 9:ssä, että kun Kristus surmataan, synnit peitetään, rikos sovitetaan, niin "iankaikkinen vanhurskaus tuodaan esiin."

Mutta kuinka paljon kirkkaammin paistaa vanhurskauden aurinko Uudessa testamentissa. Paavali sanoo: "Sen, joka ei synnistä tiennyt, hän meidän edestämme teki synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi." "Hän on meidän syntiemme tähden uhattu ja meidän vanhurskautemme tähden herätetty kuolleista." Kaikki nämä Raamatun otteet sisältävät juuri tämän: "Hän näyttää maailmalle todeksi vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö."

Kaikki nämä Raamatun sanat ovat kyliä meille puhuneet samaa kuin mitä Herra Kristus lausuu tuossa lyhyessä, hämärässä lauseessa. Nyt kun ymmärrämme, mitä hän tarkoittaa, on meidän ilo kuulla hänen korkealla voitonvarmalla äänellään selittävän: "Hän näyttää maailmalle todeksi vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö." Minä - minä menen Isän tykö - tämä on koko maailman vanhurskaus.

Ihmisten ainoa vanhurskaus, joka Jumalan edessä kelpaa, on, että vuodatan vereni heidän edestään ja että ylhäisenä pappina menen vereni kanssa Isän tykö. Mutta mitä vanhurskaus on? Vanhurskautta on se, että itsekukin tekee velvollisuutensa. Kristus sanoo, että semmoisen vanhurskauden saa maailma ainoastaan sen kautta, että hän menee Isän tykö.

Oi, armorikas Jumala! Oi, armorikas pelastus! Nyt ymmärrämme mitä rakas Herramme tarkoitti sanoessaan: "Minä pyhitän itseni heidän tähtensä." Totuudessa Kristus on toinen Aadam, sillä niin kuin tuon yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta ne monet ovat joutuneet syntisten asemaan, niin myöskin tuon yhden kuuliaisuuden kautta ne monet joutuvat vanhurskasten asemaan.

Tämä olkoon aina silmiemme edessä. Kristus on meille annettu ollaksensa meidän sijassamme. Hän on meidän, meidän semmoisena kuin hän oli, kaikkine hyvine töineen, kaikkine kärsimyksineen. Hän on välimiehemme ja takausmiehemme. Hän on toinen Aadam, joka puolestamme seisoi syytettynä lain ja Isänsä edessä. Meidän nimessämme hän kesti koetuksen. Meidän puolestamme hän teki sen, mitä meidän itsemme olisi pitänyt tehdä. Hänen kärsimyksensä vapauttivat meidät kärsimyksistä. Tämä on evankeliumin ydin ja aarre. Se on korkea, pyhä autuutemme salaisuus, joka ilmi käy näissä Kristuksen kalliissa sanoissa: "Hän (Puolustaja) näyttää maailmalle todeksi vanhurskauden, koska minä menen isän tykö."
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Re: Elämän Leipää/C.O.Rosenius Tammikuu

ViestiKirjoittaja Irene » 14.10.2014 09:47

Kuva
Kuva

Job 22:26 silloin on ilosi oleva Kaikkivaltiaassa, ja sinä nostat kasvosi Jumalan puoleen.
Avatar
Irene
Ylläpitäjä
 
Viestit: 5746
Liittynyt: 24.10.2013 09:02

Edellinen

Paluu Elämän Leipää/C.O.Rosenius

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa

cron