- Joskus joudutaan oleen niin syvissä vesissä, että tuntuu KUULEEKO Jumala.
Meille on hyväksi kun meitä kuritetaan, tosin sillä hetkellä ei tunnu siltä.
Isä tietää kuitenkin sen hetken kun olemme kipumme keskipisteessä, ei Hän siirrä katsettaan meistä pois, vaan Hän vartioi tarkkaan sitä hetkeä, eikä Hän salli meitä koeteltavan yli voimiemme.
Monesti sitä tuskan keskellä kysyy "miksi minä"? Kunpa silloin muistaisi, se on minun parhaakseni ja Isä hallitsee tilanteen, eikä Hän ole meitä hyljännyt.
Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin.
Laitan tähän helmikuun osion loppuun runon joka on hyvin puhutteleva ja rohkaiseva.
- SAVENVALAJAN HUONEESSA
Hän laskeutuu polkua alenevaa
laakson savisen pohjalle kulkee
ja lähestyy majaa harmaantuvaa;
joku oven avaa ja sulkee.
Hän saapuu luokse akkunan
ja sisälle kurkistaa.
Näkee pyörän, saven tahraaman;
joku astiaa valmistaa.
Se on savenvalaja huoneessaan,
vieras pöydälle nähdä saa,
kun savi harmaa dreijassaan
muotoonsa muovataan.
Katso tarkkaan ja opi sanat nää
mitä henkeesi kuiskataan.
Ei savesta harmainkaan siten jää,
että poies viskataan.
Ja jos astia pilalle menisikin,
niinkuin joskus mennä se voi,
niin löytää muodon se toisenkin,
joka saven pöydälle toi.
Niin samoin, samoin oi ihminen
täällä sinua muovataan.
Saa käsissä muodon jokainen,
joka pöydälle nostetaan.
Ja astia hauras ja halpa niin
on käsissä Mestarin,
ja siellä puhkeaa säveliin
astia heikoinkin.
Heikki Andelin
