Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.
Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.
Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa.
Sentähden ottakaa päällenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne pahana päivänä tehdä vastarintaa ja kaikki suoritettuanne pysyä pystyssä.
Seisokaa siis kupeet totuuteen vyötettyinä, ja olkoon pukunanne vanhurskauden haarniska,
ja kenkinä jaloissanne alttius rauhan evankeliumille.
Kaikessa ottakaa uskon kilpi, jolla voitte sammuttaa kaikki pahan palavat nuolet,
ja ottakaa vastaan pelastuksen kypäri ja Hengen miekka, joka on Jumalan sana.
Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä ja anomisessa kaikkien pyhien puolesta; Efe 6:10-18
- Tämänkö muistaisimme, emme taistele ihmisiä vastaan. Miten paljon on uskovienkin välillä riitaa, katkeruutta, kateutta.
Näin ei saa olla. Me tarvitemme toisiamme, ja meidän täytyy rakastaa toisiamme.
Tässä Jumala auttaa, jos itse emme kykene rakastamaan. Se on aivan ihana asia, kun ei ole ketään vastaan niin yhtikäs mitään negatiivista asiaa.
Annetaan Jumalan puhdistaa jos kelläkin on jotain toisia vastaan. Ei riitä, jos kokouksissa olemme "pakolla" ystävällisiä, mutta kotona ja työpaikalla, eli kokousten ulkopuolella, ollaan "susia" toisiamme kohtaan. Ei sekään auta, jos täällä foorumeilla esitetään hurskaita, mutta sähköposteissa ja muilla sektoreilla juorutaan tai muuten nimitellään kanssakulkijoita. Vaan rakastetaan toisiamme, täällä pimenevässä ajassa!!!
Jumala näkee kaikki, Hänen edessään olemme alastomia, eikä meidän tekomme jää Häneltä huomaamatta. Hänen eteensä me kerran vielä kokoonnumme, ja kukin saa mitä ansaitsee, mitä on täällä lihassa ollessaan tehnyt.
Annetaan elämämme jokainen sopukka, eli asiamme Jumalalle. Annetaan Hänen rakkautensa täyttää meidät, niin "vihamiehistäkin", niistä joita kohtaan on niitä negatiivisia asioita, tulee rakkaita Jumalan luomia ihmisiä. Annetaan anteeksi meitä vastaan rikkoneille, ja älkäämme itse rikkoko lähimmäistä, sanoilla eikä teoillamme.
Vaan siunataan, siunataan, siunataan.
Annetaan Jumalan vaikuttaa meissä tahtomista ja tekemistä, silloin saamme kokea miten lähimmäisemme ovat meille rakkaita, sisaria ja veljiä.
