David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

MATKALAUKKUNI ON PAKATTU

Tämä aika ei ole helppoon elämään asettumista varten. Meidän pitää olla koko ajan valmiustilassa. ”Siihen aikaan minä tutkin lampuilla Jerusalemin ja rankaisen ne miehet, jotka rauhassa makaavat pohjasakkansa päällä ja sanovat sydämessään: "Ei Herra tee hyvää eikä pahaa"(Sefanja1:12). ”Pohjasakkansa päällä makaavat” merkitsee, ettei heitä mikään liikuta. ”Pohjasakat” ovat viinin tynnyrin pohjalle muodostunutta saosta. Monet uskovat eivät ole halunneet ottaa huomioon Pyhän Hengen kehotuksia. Nyt he istuvat mukavasti, rentoutuneena ja antaen saastan kokoontua heidän sydämiinsä. Jotkut ovat lähteneet seurakunnastamme, Times Square Church’istä, koska se on heistä liian väkevä. He ovat lähteneet etsimään paikkaa, jossa ei häiritä. He sanovat: ”En kestä paineita, kovaa saarnaa. Te kutsutte liikaa sydämen tutkisteluun”.

Sanonpa sinulle, todellinen Pyhän Hengen seurakunta on Jumalan kynttilä, joka etsii läpi kaupungin, tekee sen epämiellyttäväksi paikaksi niille, jotka ovat asettuneet lepäämään pohjasakkansa päällä. Jumala sana nimittää sitä ”astiasta astiaan tyhjentämiseksi” Jer.48:11- 112:ssa: ”Surutonna on Mooab ollut nuoruudestaan asti ja levännyt rauhassa sakkansa päällä; ei sitä ole tyhjennetty astiasta astiaan, eikä se ole pakkosiirtolaisuuteen vaeltanut. Sen tähden siihen on jäänyt sen oma maku, eikä sen haju ole muuttunut.” Nämä ihmiset ovat kieltäytyneet sitoutumasta. He olivat mieluummin rauhassa ja häiritsemättömässä menestyksessä, kieltäytyen tutkimisesta, synnintunnosta tai häirinnästä.

Jos tietäisimme, kuinka lähellä Herran tulemus on, kuinka lähellä vihaiset tuomiot, me kiittäisimme kaikesta Jumalan häirinnästä. Me vuodattaisimme sydämemme jokaisessa kokouksessa, pääsisimme irti viimeisimmästäkin sakan pisarasta. Kiittäisimme Jumalaa evankeliumin palvelijoista, jotka kehottavat meitä jatkuvasti vaeltamaan vanhurskaudessa ja vuodattavat sieluihimme syyllistävän, läpitunkevan totuuden sanan. Tuomiopäivänä olemme ikuisesti kiitollisia Jumalalle, että pasuunasaarnat herättivät meidät ja veivät meidät parannuksen paikalle ja oikeaan Jumalan pelkoon.

Minun matkalaukkuni on pakattu! Olen valmis ja ikävöin nähdä Jeesuksen kasvoista kasvoihin.

[Irene]

VALVOKAA JA OLKAA RAITTIIT

Jumala kutsuu kansaansa valvomaan ja olemaan raittii, kun tuhon päivä lähenee. ”Älkäämme siis nukkuko niin kuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit”(1 Tess.5:6). Paavali kehottaa veljiä: ”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niin kuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia (1 Tess.5:4-5). Hän siis sanoo: ”Mitä tämän maailman surkeaan pimeyteen ja kauheaan tuhoon tulee, se on uuden päivän koitto teille, jotka valvotte ja olette raittiit.”

Yhtä varmasti kuin emme ole tämän maailman lapsia, yhtä varmasti meitä ei ole tarkoitettu pimeyteen ja tuhoon. ”Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta” (1 Tess.5:9).

Lisääntyvät synnytyskivut merkitsevät jotakin aivan ihanaa Kristuksen morsiamelle. Olemme yhtä kriisiä lähempänä kotia. Lähtölaskenta on maailmalle tuhoon, mutta meille kirkkauteen. He joutuvat kohtaamaan vihan, mutta meillä on odotettavissa ylösnousemus! Kun he itkevät ja kiristelevät hampaitaan, me iloitsemme ja huudamme riemusta! Pilkkopimeyden, tämän tuhoyön lapset ovat juovuksissa ja nukkuvat: ”Sillä ne, jotka nukkuvat, ne yöllä nukkuvat, ja jotka juovat itsensä juovuksiin, ne yöllä juovuksissa ovat”(1 Tess.5:7). ”Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit”(1 Tess.5:8). Tässä on kyse kaikenlaisesta maailmallisesta juopumuksesta. ”Juopumus” merkitsee ”ihmisen hengen kiihottamista hurmioon”. Tämä on meille voimallinen varoitus apostoli Paavalilta. Hän varoittaa meitä juopumasta maallisista asioista tuhon aattona; itse asiassa, juopumasta mistään muusta kuin Kristuksesta.

”Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niin kuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Vastustakaa häntä lujina uskossa”(1 Piet.5:8-9). Meidän pitää olla varuillamme hänen tuloonsa asti ja pysyä ahkerina kaikessa. Ennen kaikkea meidän tulee olla raittiit ja valvoa. Sana ”raitis” tässä merkitsee ”ymmärtävä, varovainen”. Toisin sanoen, älkää antako minkään vallata sydäntänne. Älkää antautuko mihinkään liian innokkaasti, sitoutuneesti tai liikaa kietoutuneena tämän maailman asioihin.

Ole varuillasi! Juuri nyt saatat juoda paholaisen harhautusviiniä, kiireen viiniä. Raamattu varoittaa paholaisen yrityksistä eksyttää, jos mahdollista valitutkin. Olen usein ihmetellyt, miten se olisi mahdollista. Uskon, ettei se tapahdu aviorikoksen, ylpeyden tai pahojen tapojen kautta. Se on sitä, että päästämme sydämeemme jonkin aivan turhanpäiväisen asian, joka sitten vie meiltä kaiken ajan näköjään laillisissa asioissa.

[Irene]

MENOSSA SYNNYTYSSALIIN

”Kun he sanovat: ’Nyt on rauha, ei hätää mitään’, silloin yllättää heidät yhtäkkiä turmio, niin kuin synnytyskipu raskaan vaimon, eivätkä he pääse pakoon”(1Tess.5:3).

Tämä on Jumalan innoittamaa sanaa, ja jokainen sana on tarkkaan harkittu. Tuho on tulossa yhtäkkiä niin kuin synnytyskivut lapsensynnyttäjänaiselle. Tässä nainen tarkoittaa kadotettua, pahaa, jumalatonta yhteisöä, ja tuomiot tulevat niin kuin synnytyskivut. Kun syntymänhetki lähestyy, kivut lisääntyvät määrältään ja useudeltaan. Ensin niitä tulee tunnin välein, sitten puolen tunnin, sitten kymmenen minuutin välein. Nainen viedään sairaalaan ja kivut lisääntyvät. Yhtäkkiä tulee kokoaikaisia kipuja, sitten synnytys. Sen hengellinen sovellus on, että lopullinen tuho alkaa kivuliailla varoituksilla, jotka sitten enenevät ja tulevat useammin.

Uskon, että Amerikka on jo menossa synnytyssaliin. Kun sadat amerikkalaiset merisotilaat saivat äkisti surmansa Beirutissa, Libanonissa, ilman edeltä käyvää varoitusta, katsoimme avuttomina sivusta! Muutama vuosi myöhemmin Amerikan avaruussukkula Challenger räjähti taivaalla. Maailma katseli kauhuissaan, kun seitsemän astronauttia putosi maahan. Taas olimme avuttomia.

Hätääntyneet lääkärit julistivat AIDS:in Amerikan vitsaukseksi, ja sen leviäminen oli kauhistavaa. Huumeet ovat räjähtäneet yhteiskuntamme päälle, toinen vitsaus. Huumeiden väärinkäyttö on levinnyt kuin mustasurma aikoinaan! Paavali varoittaa meitä, että tämä kaikki tulee vain lisääntymään, ja Jumala nyt nopeuttaa huolien ja murheiden askeleita.

Pyhä Henki myös puhaltaa pasuunaan kovempaa, ja se kuulostaa uhkaavalta. Emme koskaan ennen ole saaneet niin monta varoitusta. Ei koskaan ennen ole ollut enemmän vartijoita huutamassa muurilta. Oikeastaan, varoituksia on tullut niin paljon, että Jumalan kansasta ei moni ole korvaansa lotkauttanut. Yhteiskuntamme on synnytystuskissa, tuomio on tulossa, ja ihmiset kääntyvät epäjumalien ja lelujen puoleen. Jeesus käski meitä iloitsemaan kaikkien näiden tapahtuessa, koska se merkitsee, että vapautuksemme on lähellä.

”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä" (Luuk.21:28).

[Irene]

“SANO, ETTEI SE OLE NIIN”

Eräänä aamuna seurakunta heräsi kauheaan skandaaliin. Me kaikki punastuimme kuullessamme, että eräs evankeliumin pastori oli tuhlannut miljoonia dollareita hienoihin autoihin, upeisiin koruihin, ylellisiin taloihin, kalliisiin viineihin! Jumalattomat nauroivat ja pilkkasivat, ja Jeesuksen nimestä tuli vitsailun ja satiirin aihe. Sitten maailmalle kerrottiin, että kansakunnan ykkössynninjulistaja oli saatu kiinni synnistä! Taaskin Jumalan ihmiset huusivat: ”Sanokaa, ettei se ole niin”. Me katselimme monien seurakuntien kamalaa pienenemistä. Kaiken sen keskellä, kuulimme nämä tervehdyttävät sanat, jotka ovat niin totta: ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta”(1 Piet.4:17).

Miksi seurakunta järkyttyi niin kovasti? Meitä oli varoitettu siitä, että tuomio on ovella, ja sen pitää ensin alkaa Jumalan huoneesta. ”Sillä aika on tuomion alkaa Jumalan huoneesta; mutta jos se alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset? Ja ’jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?’ "(1 Piet.4:17 -18). Jumalan tuomio omassa huoneessaan on niin äkillinen ja pelottava, että ihmisten korvat soivat, kun he kuulevat siitä. Kun Jumala tuomitsi Eelin suvun, hän sanoi: "Katso, minä teen Israelissa sellaisen teon, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat. … minä tuomitsen hänen sukunsa ikuisiksi ajoiksi sen rikoksen tähden, kun hän tiesi poikiensa pilkkaavan Jumalaa eikä pitänyt heitä kurissa”(1 Sam.3:11 ja 13).

Kun Jumala tuomitsi Israelin ja Manassen suvun korruption tähden, hän sanoi: ”Katso, minä annan sellaisen onnettomuuden kohdata Jerusalemia ja Juudaa, että joka sen kuulee, sen molemmat korvat soivat”(2 Kun.21:12). Jumala kertoi myös Jeremialle, että sellaiset tuomiot lankeavat pian Israelin huoneelle, että ”jokaisen korvat soivat, joka sen kuulee”(Jer.19:3). Hepreankielessä ”korvien soiminen” merkitsee, että korvat kuulevat kovaa meteliä ja punastuvat häpeästä. Jopa pahojen ihmisten korvat punottavat.

Jos Jumala aiheuttaa korvien soimisen tässä kansakunnassa sen kautta, mitä näemme ja kuulemme hänen tuomioistaan seurakuntaa kohtaan, minkälainen kauhistava tuomio lankeaakaan tämän yhteiskunnan ylle? Tämän kansan media on iloinnut uskonnon vääntämisestä urheiluksi. He ovat saaneet koko kansakunnan epäilemään kaikkea pyhää saarnaa ja tehneet kaikista julistajista huoria ja pellejä. Ihmiset nostavat lasinsa juodakseen: ”Malja kaikille helvetin tulen julistajille”. Kaikki se kuitenkin muuttuu yli yön! Jumala panee maailman korvat soimaan, koska yhtäkkiä tulee tuho! Äkillinen kuolema! Me taas voimme nostaa katseemme ylös ja iloita, koska tiedämme, että meidän vapautuksemme on lähellä(ks. Luuk.21:28).

[Irene]

YLILUONNOLLINEN JÄRISYTTÄMINEN

Hebrealaiskirjeen mukaan ainoa syy Jeesuksella on vuodattaa Pyhän Henkensä näinä viimeisinä päivinä järisyttämään Jumalan huonetta. Kaikki epäpyhä, saastainen tai lihallinen järkkyy, se lakaistaan, pyyhitään pois.

Toimistoomme tulee sydäntä särkeviä kirjeitä huolestuneilta pyhiltä, jotka murehtivat sitä, mitä näkevät tapahtuvan omissa seurakunnissaan. Jatkuvasti vaaditaan ”uusia töitä” ja joka päivä kuullaan kauheuksista, lihallisista teoista, typeristä käytännöistä. Eräs henkilö kirjoittaa, että hänen seurakunnassaan pidetään viikoittain punkrock konsertteja, joissa esiintyjät näyttävät ja toimivat kuin maalliset, paholaisen vaikutuksessa olevat ryhmät. Toiset taas kirjoittavat tyhjistä, kuivista, suvaitsevista saarnoista.

Kerronpa sinulle, että tämä kaikki on muuttumassa. Herra puhuu voimallisesti, paljastaen kaiken, mikä on väärää. Miten järisyttäminen ja paljastaminen tapahtuvat? Ne tapahtuvat ihmisen, Jeesuksen kautta! Hän vannoo puhuvansa kaikille, jotka elävät synnissä, tottelemattomina, sidottuina asioihin, jotka hänen sanansa kieltää. Hänen äänensä kuuluu niin selvästi, että siitä ei voi erehtyä.

Ensin hän puhuu hellästi jokaiselle luopuneelle, joka on lähtenyt omille teilleen, sanoen: ”Miksi et kuunnellut, kun pyysin sinua palaamaan? Miksi kutsuni katumukseen ja parannukseen on kaikunut kuuroille korville? Tule nyt luokseni, ennen kuin elämäsi järkkyy aivan perustuksiaan myöten”.

Jeesus puhuu myös hurskaille miehille ja naisille, jotka etsivät totuutta, puhtautta ja pyhyyttä. Juuri nyt hän nostaa esiin ihmisiä, joiden sydän on jo kohdannut hänen järisyttävän, synnin tuntoon johtavan sanansa. Heidät suljetaan kahden Herran kanssa, ja Hän antaa heille voiman puhua hänen puolestaan.

Niinpä, miten Herra puhuu sinulle? Otatko vastaan hänen järisyttävän sanansa ja annat sen toimia sydämessäsi? Vai elätkö kaksinaiselämää, edelleen hellien irstautta, aviorikoksia, vihaa, katkeruutta? Jos väität, ”Jeesus on minun Herrani”, ja silti elät salaisessa synnissäsi voit olla varma kuulevasi hänen sanovan: ”Miksi et ole palannut minun armooni? Miksi hylkäät sen uudestaan ja uudestaan? Olet kuullut rakastavan kutsuni ja maistanut minun rakkauttani ja pitkämielisyttäni, ja kuitenkin kuljet omaa tietäsi. Miksi?”

Hyvä uutinen on tämä: yliluonnollinen järisyttäminen, Jumalan huoneen puhdistaminen niin kansana kuin seurakuntana päättyy järkkymättömään perustaan. Se tuottaa pyhän, puhdistetun seurakunnan, joka kerskuu pyhien jäännöksestä, jotka vaeltavat Jumalan pelossa ja Kristuksen vanhurskaudessa.

[Irene]

DIOS HACE EL CONTEO

Monista uskovista on tullut hedelmättömiä, kun he ovat istuneet kuolleissa seurakunnissa kuuntelemassa pastoria, jolla ei ole voitelua Jumalalta. Prosessin aikana he ovat nälkiintyneet hengellisesti, kun ei ole ollut hengellistä auktoriteettia. Perheet kärsivät: lapset luopuvat uskosta, avioliitot purkautuvat. Tämän päivän seurakunnissa on synnytetty monia Ismaeleita. Ismael edustaa ”lihaa” ja monet uskovat ovat lihaan sidottuja, jotka kuitenkin väittävät olevansa vanhurskauden perillisiä.

Jumala tulee puhdistamaan ja parantamaan lapsensa oman sydämensä mukaan ja antaa heidät sitten takaisin seurakunnalle. ”Riemuitse, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt, huuda ilosta ja riemahda, sinä, joka et ole synnytyskivuissa ollut. Sillä hyljätyllä on lapsia enemmän kuin aviovaimolla, sanoo Herra”(Jes.54:1). Jumala ei puhu vain Ismaelin huoneen tyhjentämisestä ja ihmisten antamisesta oikeamielisille. On kyse paljon syvemmästä asiasta kuin ihmisjoukoista, numeroista ja menestyksestä. Jumala tekee laskelmat, ei ihminen. ”Olisinko minä puhdas, jos minulla olisi väärä vaaka ja kukkarossa petolliset punnuskivet?”(Miika 6:11).

”Herra luettelee, kirjoittaessaan kirjaan kansat: ’Tämäkin on syntynyt siellä’ "(Ps.87:6). Tarkastele uskovien kokoontumisia. He saattavat laulaa äänekkäästi ylistystä kohotetuin käsin, mutta Jumala ei mielisty suuriin joukkoihin. Rokkibändit vetävät suuria ihmisjoukkoja, mutta ei siellä Jumalaa ylistetä. Hän tietää, kuka on pyhä ja ketkä itkevät syntiensä tähden.

Viimeinen herätys tulee siksi, että Jumala säälii omaa nimeään. Hän pyhittää nimensä koko maailman edessä. Haluan jakaa sinulle Hesekielin suuren ennustuksen: ”Niin minun tuli sääli pyhää nimeäni, jonka Israelin heimo saastutti pakanakansain seassa, minne tulivatkin. Sen tähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä. Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan”(Hes.36:21 - 23).

[Irene]

KIRKKAUDEN LEIMAHDUKSESTA SYNTYNEET

Uuden Testamentin seurakunta syntyi kirkkauden leimahduksesta. Pyhä Henki tuli alas sen ylle tulessa, ja ensimmäiset uskovat puhuivat kielillä ja profetoivat. He kokivat järisyttävän hetken ja ihmisjoukot pelastuivat. Jumalan pelko lankesi heidän päälleen ja kaikkien heidät nähneiden päälle. Vankilat eivät pystyneet pidättämään heitä, eivätkä myrskyt upottamaan. Oli merkkejä ja ihmeitä. Rohkeat evankelistat menivät kaikkialle saarnaamaan Sanaa. Kun heidän kulkunsa estettiin, he jatkoivat iloitsemista. Kun heitä kivitettiin, hirtettiin, poltettiin tai ristiinnaulittiin, he vain jatkoivat laulaen ja ylistäen Jumalaa. Se oli voitokas seurakunta, ei pelkoa paholaisesta, välinpitämättöminä epäjumalista, ei heitä liikuttanut rutto eikä vaino. Se oli verellä pesty seurakunta, joka eli ja kuoli voitosta käsin.

Minkälainen tämän hetken seurakunta tulee olemaan? Kuinka seurakunta selviää viimeisestä hetkestään? Onko se lihava, menestyvä, itseään etsivä seurakunta vai onko se kourallinen todellisia uskovia, jotka kestävät, vaikka näkevät kuoleman ja luopumuksen syövän sitä kuin syöpä? Jättääkö kylmyys sen heikoksi, pilkatuksi ja voimattomaksi? Poistuuko seurakunta tästä ajasta täynnä teeskentelyä, saastaisin käsin ja epäpuhtain sydämin uhraten suuriäänisellä ylistyksellä, palvonnalla ja rukouskokouksilla vierasta tulta?

Varmasti tulee suuri lankeemus ja uskosta luopuminen. Kaikkialla tullaan näkemään hengellistä haureutta. Koska synti rehottaa, rakkaus kylmenee monissa sydämissä. Tulee pettäjiä, jotka opettavat demonien oppeja. Korvasyyhyynsä ihmiset kokoontuvat kuulemaan pehmeää julistusta. Petokset käyvät niin pahoiksi, että jopa valittujakin koetellaan vakavasti.

Jeesuksen Kristuksen seurakunta ei kuitenkaan lähde valittamaan tai ontumaan. Se lähtee voittoisana, sanomattomalla ilolla, kulkien rauhan virrassa. Se lähtee vapautettuna kaikista siteistä, jalka paholaisen niskan päällä. Kiusaajan voima murtuu. Uskovat ovat pyhiä ja kukistavat maahan epäjumalat. He ovat aivan yhtä väkeviä Herrassa kuin ensimmäiset kristityt.

”Ja on tapahtuva viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, että minä vuodatan Henkeni kaiken lihan päälle”(Ap.t.2:17).

[Irene]

ONKO HERRALLE MIKÄÄN LIIAN VAIKEATA?

Muistat varmaan 1 Mooseksen kirjan kertomuksen siitä, kuinka Jumala ilmestyi Aabrahamille. Patriarkka istui telttansa ovella päivän kuumimpana aikana, kun yhtäkkiä kolme miestä ilmestyi hänen eteensä seisomaan puun alle. Aabraham meni ulos tapaamaan heitä, valmisti hyvän aterian ja keskusteli heidän kanssaan.

Heidän puhellessaan Herra kysyi Aabrahamilta, missä hänen vaimonsa Saara oli. Sitten Jumala sanoi jotakin uskomatonta: "Minä palaan luoksesi tulevana vuonna tähän aikaan, ja katso, vaimollasi Saaralla on silloin oleva poika"(1 Moos.18:10).

Sillä aikaa Saara oli teltan sisäpuolella seuraten heidän keskusteluaan ja, kun hän kuuli tämän, hän nauroi ajatukselle. ”Mahdotonta”, hän ajatteli. Hän oli jo aikaa sitten ohittanut lapsensaamisiän, ja Aabrahamkin oli liian vanha siittämään lapsia.

Kun Jumala kuuli Saaran naurun, hän sanoi: "Miksi Saara nauroi ajatellen: 'Synnyttäisinkö minä todella, minä, joka olen näin vanha?' Onko mikään Herralle mahdotonta? " (1 Moos.18:13 -14).

Kirjoitan tätä tänään, koska Jumala tekee saman kysymyksen omille lapsilleen näinä aikoina: ”Onko Herralle mikään mahdotonta? Jokaisen meistä pitää kohdata vaikeat elämäntilanteensa. Niiden kaikkien keskellä Jumala kysyy: ”Luuletko ongelmasi olevan liian suuren Minun selvittää? Uskotko, että voin tehdä sen, vaikka ajattelet sen olevan mahdotonta?” Jeesus sanoo meille: ”Mikä ihmisille on mahdotonta, se on Jumalalle mahdollista"(Luuk.18:27). Uskotko tämän Herran sanan? Hyväksytkö ajatuksen, että hän voi tehdä mahdottoman mahdolliseksi avioliitossasi, perheessäsi, työpaikallasi, tulevaisuudessasi?

Me olemme nopeita kertomaan toisille, että hän voi. Kun näemme rakkaittemme kärsivän vaikeita aikoja, niin sanomme heille: ”Koeta kestää ja katso ylöspäin. Älä lakkaa luottamasta Herraan. Hän on mahdottomuuden Jumala!”

Silti epäilen, luotammeko itsekään näihin totuuksiin. Saara, joka epäili Herraa, olisi kuitenkin tarjonnut ystävilleen samaa ohjetta. Kuvittele, että hän olisi kuullut uskovasta pariskunnasta samanlaisessa tilanteessa, uskollisista ihmisistä, jotka halusivat saada lapsen, mutta olivat liian vanhoja siihen. Vähän kerrassaan he menettivät luottamuksensa unelmaan.

Jos olisit kysynyt Saaralta, mitä hän olisi sanonut heille, todennäköinen vastaus olisi ollut: ”Käske heidän vain kestää. He eivät voi antaa toivonsa unelmastaan luhistua. He palvelevat Jumalaa, joka tekee mahdottomia ja Hän voi järjestää tämän aisan heille.”

Kuitenkin Saaran oli mahdotonta uskoa tätä itselleen. Monet uskovat ovat tänään samanlaisia. Me julistamme rohkeasti Jumalan voimaa toisille, mutta emme usko hänen sanaansa omalle kohdallemme.

[Irene]

VAIN PERHETTÄ VARTEN

“Mutta silloin Joosef keskeytti äkkiä puheensa, sillä nähdessään veljensä hän tuli sydämessään liikutetuksi ja etsi tilaisuutta itkeäkseen”(1 Moos.43:30). Tämä on kuva Vapahtajamme sydämestä.

Sen jälkeen kun Joosefista oli tullut Egyptin valtias, hänen veljensä olivat hänen talossaan, söivät ja joivat hänen läsnä ollessaan. ”Ja tarjottiin erikseen hänelle ja erikseen heille ja erikseen egyptiläisille, jotka aterioivat hänen kanssaan” (1 Moos.43:32). Nämä miehet iloitsivat Joosefin läsnäolosta, vaikka eivät olleet oikein vielä taintuneet kokemastaan, eivät tunteneet häntä hyvin, eivätkä olleet saaneet ilmestystä rakkaudesta ja armosta.

Me voimme olla ylistäviä ihmisiä, jotka syömme ja juomme Herran läsnäolossa, mutta emme ole saaneet vielä ilmestystä hänen loppumattomasta rakkaudestaan. Vielä jää tunne siitä, ettemme ole rakastettuja. Näin on niiden, jotka tulevat Jumalan huoneeseen laulamaan, ylistämään ja kiittämään ja sitten menevät kotiin siihen vanhaan valheeseen: ”Jumala ei näytä minulle yhtään todistetta siitä, että hän rakastaa minua. Rukouksiini ei tule vastausta. Hän ei todellakaan välitä minusta samalla lailla kuin muista.”

Joosefin veljet joutuivat ottamaan lopullisen askeleen, ennen kuin heille voitiin antaa rakkauden täysi ilmestys. Sellaisen ilmestyksen saavat ne, joilla on särjetty sydän ja murtunut mieli. ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. (Ps.51:17). Joosefin veljien sydän ei ollut vielä murtunut.

Joosef käski palvelijansa panemaan yksityisen hopeamaljansa Benjaminin, nuorimman veljen säkkiin, kun veljet valmistautuivat palaamaan Kanaanin maahan. He olivat tuskin päässeet matkan alkuun, kun Joosefin miehen saavuttivat heidät ja syyttivät heitä maljan varastamisesta. Veljet olivat varmoja viattomuudestaan ja sanoivat: ” Se palvelijoistasi, jolta se löydetään, kuolkoon; ja me muut tulemme herramme orjiksi." (1 Moos.44:9). He eivät enää riidelleet, eivät olleet enää ylpeitä. Nöyryytettyinä ja särkyneinä he palasivat Joosefin palatsiin.

Sitten tuli valtava Jumalan rakkauden ilmestys. ”Silloin Joosef ei voinut kauemmin hillitä itseään … Hän huusi: ’Antakaa kaikkien mennä pois minun luotani!’ Niin ei ollut ketään saapuvilla, kun Joosef ilmaisi itsensä veljilleen”(1 Moos.45:1).

Tästä rakkauden ilmestyksestä maailma ei tiedä mitään. Jumala asuu nöyrien ja niiden luona, joilla on särkynyt sydän. Hän iloitsee perheestään. Lepää hänen rakkaudessaan sinua varten!

[Irene]

KAKSINKERTAINEN ANNOS

Ihmettelemme ehkä, miksi Elia halusi Elisan seuraavan häntä Beeteliin(ks.2 Kun.2:1-4). Ei se varmaan ollut aivan sentimentaalinen matka Elialle, viimeinen retki Muistojen kujalle. Ei, tämä viisas, vanha mies halusi opettaa Elisaa, niin kuin meitäkin tänään, tarpeesta saada enemmän Jumalan voimaa ja voitelua.

Nyt kun he vaelsivat pitkin kaupungin katuja, Elia varmaan huomasi palvelijansa kauhun ja suuttumuksen täysin langenneelle yhteiskunnalle. Elia itse oli saanut halveksuntaa ja pilkkaa omana aikanaan, Karmel -vuorella. Hän kyllä tiesi, että tämän uuden sukupolven kohtaamiseen tarvittaisiin entistä suurempaa yliluonnollista voimaa. Nämä nuoret olivat paljon paatuneempia ja jumalattomampia kuin epäjumalan papit, joita vastaan hän oli taistellut.

Uskon Elian juuri tässä kohdin halunneen koetella palvelijaansa. Varmaan hän ehdotti: ”Elisa, miksi et halua asettua tänne ja kaita tätä ihmisjoukkoa? Sinulla on varma kutsu, ja sinut on koulutettu hyvin. Sinä voisit auttaa jälleenrakentamaan Beetelin suurta perintöosaa.”

Tarkastellessaan tilannetta Beetelissä Elisa tiesi, ettei ollut valmis nousemaan pahoja henkiä vastaan siellä. Hän tajusi, mitä Elia oli tiennyt koko ajan. Hän tarvitsi Pyhää Henkeä tekemään suurempia, voimallisempia tekoja hänessä, ennen kuin hän voisi vastustaa kaupungin pahuutta. Niinpä hän sanoi mestarilleen: ”Niin totta kuin Herra elää, ja niin totta kuin sinun sielusi elää: minä en jätä sinua"(2 Kun.2:6). Sitten Raamattu sanoo: ”Niin he kulkivat molemmat yhdessä”(sama jae).

Luulen, että Beetel edustaa tuollaista pahaa yhteiskuntaa, jollainen omasta kansakunnastamme on tullut yhden sukupolven aikana. Mekin elämme pilkkaajien ja ilkkujien keskuudessa, aistillisten ihmisten keskellä, jotka ovat antautuneet himoilleen, epäjumalanpalvelukseen, homoseksuaalisuuteen. Nykyinen sukupolvi on pahempi kuin Elian tai Elisa kohtaama. Nuo pyhät profeetat näkivät lapsia pilkkaamassa, ivaamassa ja harjoittamassa Jumalan pilkkaa, mutta Amerikan lapset murhaavat toinen toisiaan. Nuoret lapset tappavat aivan ilman syyllisyyden tuntoa tai sääliä, leikkelevät vanhempiaan, luokkatovereitaan tai viattomia vieraita.

En halua tuomita kaikkea nuorisoa laveasti ja lopullisesti. Tiedän, että tässä yhteiskunnassa on monia hurskaita nuoria, joissa palaa tuli Jeesukselle. Kiitän Jumalaa jokaisesta nuoresta, joka nousee puolustamaan Jeesuksen asiaa näinä pahoina aikoina.
Tänä pahana päivänä Jumalan kansalta vaaditaan kaksinkertaista annosta hänen voimaansa ja valtuutustaan, jotta tämä kadotettu sukukunta voidaan saavuttaa. Siihen vaaditaan sellaista voitelun määrää, jota emme ole nähneet koko historian aikana Se vaatii pyhää jäännöstä nousemaan ylös ja huutamaan Elisan kanssa: ”Oi, Herra, me tarvitsemme enemmän!”