David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

PILKKAHENGEN KOHTAAMINEN

Elisa meni takaisin Beeteliin, korruptoituneeseen kadotettujen nuorten yhteisöön. Heti, kun hän saapui sinne, häntä pilkattiin:

”Sieltä hän meni Beeteliin, ja hänen käydessään tietä tuli pieniä poikasia kaupungista, ja ne pilkkasivat häntä ja sanoivat hänelle: "Tule ylös, kaljupää, tule ylös, kaljupää!" Ja kun hän kääntyi ja näki heidät, kirosi hän heidät Herran nimeen. Silloin tuli metsästä kaksi karhua ja raateli neljäkymmentä kaksi poikaa kuoliaaksi”(2 Kun.2:23- 24).

Mikä kauhea näky se olikaan! Saatat ajatella: ”Kuinka julmaa, että Jumala antoi pienten lasten joutua karhun saaliiksi”. Tässä on kyllä tosi huono käännös sanoille ”pienet lapset”. ”Alkukielessä, hepreassa tässä lauseessa puhutaan ”nuorista miehistä”.

Aiheuttiko Elisa heidän kuolemansa itsekkäässä vihastuksen purkauksessan? Ei, sillä tämä Jumalan mies liikkui Pyhän Hengen voimassa ja valtuutuksessa. Tosiasiassa, nuo pilkkaavat nuoret miehet olivat tehneet sanoinkuvaamattoman synnin. Anna minun selittää.

Epäilemättä pojat olivat kuulleet Elian tempaamisesta taivaaseen. Nyt, kun he suututtivat Elisaa huutamalla hänelle: ”Tule (nouse tänne) ylös, kaljupää”, he pilkkasivat Pyhän Hengen työtä. He eivät hyväksyneet Pyhän Hengen pyhän työn totuutta, ja heidän toimintansa Elisaa vastaan oli Hänen pilkkaamistaan.

Jumala oli ollut kärsivällinen Beetelin langennutta seurakuntaa kohtaan. Ihmisjoukot parveilivat siellä palvelemassa vain sovitun tavan mukaan alttarin edessä. Herra lähetti monia profeettoja, mukaan lukien Elian lausumaan varoituksia. Tuli sitten kuitenkin aika, jolloin Jumala ei enää sietänyt kaupungin epäjumalan palvontaa ja pahuutta. Niinpä hän lausui tuomion lähettämällä tähän pahaan tilanteeseen miehen, jolla oli kaksinkertain määrä Pyhää Henkeä. Elisa liikkui Beetelissä valtuutettuna saarnaamassa tuomiota heidän synneistään.

Tänäkin päivänä liian monet nuoret papit luottavat samoihin lihallisiin tapoihin kuin Beetelin langennut seurakunta. He tuovat Jumalan huoneeseen aivan samaa musiikkia kuin ne, jotka kiihottavat tätä kansakuntaa kapinaan ja aistillisuuteen. He innostavat synnin läpitunkemaa yhteiskuntaa oppimaan, kuinka voivat saada houkutetuksi ei-uskovia kirkkorakennuksiin. Sen sijaan, että tarjoaisivat ylistystä, he järjestävät sketsejä, juhlia ja rokkikonsertteja. He yrittävät viihdyttää nuorisoa sen sijaan, että johdattaisivat sen näkemään syntinsä ja tyhjyytensä yksinkertaisella, puhtaalla evankeliumilla. Seurakunta kohtaa saman pilkkahengen kuin Elisa aikoinaan.

[Irene]

JERIKON MYRKYLLISET VEDET

Saatuaan Jumalan kosketuksen Elisa meni eteenpäin omassa uskossaan. Hänen ensimmäinen pysähdyspaikkansa oli Jeriko(2 Kun.2:15).

Viidenkymmenen oppilaan profeettakoulu, joka kokoontui siellä, huomasi heti Jumalan koskettaneen Elisaa. He sanoivat: "Elian henki on laskeutunut Elisaan”. Oli ilmeistä, että tämä Jumalan salattu palvelija liikkui nyt Pyhän Hengen syvemmässä voimassa ja valtuutuksessa.

Nuoret profeetat sanoivat Elisalle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niin kuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskosia"(2 Kun.2:19). He sanoivat: ”Vedessä on myrkkyä ja se tappaa kaiken.” Nämä viisikymmentä eivät kuitenkaan mahtaneet sille mitään eivätkä voineet lopettaa myrkyn aiheuttamia kuolemia Jerikossa.

Jesajan mukaan tämä ”ilo-istutus” edustaa Jumalan valtakunnan työtä: ”Sillä Israelin heimo on Herran Sebaotin viinitarha, ja Juudan miehet ovat hänen ilo-istutuksensa”(Jes.5:7). Vesi edustaa tässä Jumalan sanaa.

Ymmärräthän kuvan? Jerikon myrkylliset vedet merkitsevät kaupungin saarnatuoleista julistettua vääristynyttä sanaa. Nämä Jumalan miehet eivät olleet käsitelleet omia syntejään, ja niin heidän saarnansa olivat täynnä saastuneiden sydämien myrkkyä. Heidän eloton, lihallinen opetuksensa aiheutti hengellistä kuolemaa kansan keskuudessa.

Mikä paransi Jerikon veden? Se, että vesilähde puhdistui. Sen juuri Elisa teki. Hän otti puhtaan astian, täytti sen suolalla ja kaasi sen kaupungin vesien lähteeseen. Piankin vedet puhdistuivat ja elämää ilmestyi joka puolelle.

Elisan suola tietenkin edustaa puhtauden ja pyhyyden evankeliumia. Puhdas astia, jota hän käytti, ovat ne työntekijät, jotka puhdistautuvat Kristuksen veressä ja pyhittäytyvät Hengen puhdistavassa tulessa, valmiina saarnaamaan puhdasta evankeliumia. Rakas lukija, puhtaat astiat, jotka vaeltavat pyhyydessä ja julistavat puhdasta evankeliumia tuoreessa voitelussa, voivat padota pahan nousuveden Jumalan huoneessa.

[Irene]

JUMALA TAHTOO HALKAISTA VEDET SINUN EDESSÄSI

Kun vanha profeetta Elia vietti viimeisiä päiviään maan päällä, hän päätti mennä katsomaan Beetelin ja Jerikon kaupunkeja. Hän pyysi mukaansa palvelijansa Elisan. Niin tämä pari lähti nähdäkseni ”opetusmatkalle”. Kun he olivat käyneet kummassakin näistä kaupungeista, he tulivat Jordanvirran rannalle. Elia otti viittansa, suuren löysästi istuvan vaatteen ja löi sillä vettä. Yliluonnollisesti vedet jakautuivat kahtia, ja nuo kaksi miestä kulkivat kuivaa myöten yli (ks. 2 Kun.2:8).

Miksi Elia vaati virran ylittämistä noin ihmeenomaisesti? Jordan ei ole syvä, leveä joki, eikä Raamattu anna todistetta siitä, että se olisi tulvinut. Sitten vielä viisikymmentä nuorta profeettaa toisella puolen virtaa olisivat voineet rakentaa lautan heille ihan muutamassa tunnissa.

Uskon, että Elia halusi opettaa nuorelle seuraajalleen menneen ajan ihmeellisiä ylitsekulkuja, Mooseksesta Joosuaan ja vielä tähän päivään asti, jotka olivat menneitä tapahtumia. Hän halusi haastaa Elisaa aivan kuin sanoakseen: ”Kun alat oman toimintasi ja saarnaat, että Jumala on ihmeitä tekevä Jumala, sinun pitää todistaa siitä, mitä hän tehnyt sinulle henkilökohtaisesti. Pian olen lähtenyt, Elisa. Kun siis palaat huomenna tälle virralle, haluan sinun menevän takaisin sen yli samalla tavalla, kuin tulit. Usko, että Jumala tekee ihmeitä sinunkin elämässäsi.”

Monien meistä on mahdotonta uskoa, että Jumala tekisi ihmeitä meidän elämässämme tänä päivänä. Me vietämme aikamme ihmetellen uskomattomia ihmeitä Raamatussa, ja kuitenkin Jumala tahtoo sanoa meille: ”Minulla on paljon parempaa sinua varten. Tahdon tehdä ihmeitä sinun elämässäsi, muuttaa kotisi, hoitaa avioliittosi, pelastaa pelastumattomat omaisesi. Sinun pitää tulla omalle Punaiselle merellesi, omalle Jordanvirrallesi ja minä tahdon halkaista vedet sinun edessäsi.”

[Irene]

TUHLAAJAPOIKAVERTAUKSEN OPETUS

Raamattu sanoo: “Mutta kun hän [tuhlaajapoika] vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: 'Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan'. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: 'Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa” (Luuk.15:20- 23).

Luulenpa, että tuhlaajapoika tuli kotiin siksi, että hänellä oli historia isänsä kanssa. Tämä nuori mies tunsi isänsä luonteen ja oli ilmeisesti saanut osakseen tältä hyvin paljon rakkautta. Hän varmaan tiesi, että häntä ei kotiin palatessa soimattaisi ja tuomittaisi tekojensa tähden.

Pane merkille, kuinka tuhlaajapojan isä otti hänet vastaan hänen säälittävästä olemuksestaan huolimatta. Nuori mies tarjosi aivan sydäntä särkevää tunnustusta isälleen. Kun hän sitten oli kasvokkain isänsä kanssa, hänelle ei jäänyt tilaa tunnustaa tekojaan, sillä isä keskeytti hänet juoksemalla häntä vastaan ja syleilemällä häntä.

Nuori mies ehti vain aloittaa puheensa sanomalla: ”Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan”(Luuk.15:21). Isä ei kuitenkaan odottanut hänen puheensa päätöstä. Hänelle nuoren miehen synti oli jo annettu anteeksi. Isä vastasi aiheeseen vain antamalla palvelijoille käskyn: ”Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa (Luuk.15:22 -23). Iloitkoon jokainen, sillä minun poikani on palannut kotiin!” Isä tunsi poikansa sydämen ja tiesi, että tämä oli tehnyt täyden parannuksen.

Synti ei ollut mikään juttu isälle. Ainoa tärkeä asia hänen mielessään oli rakkaus. Hän tahtoi poikansa tietävän olevansa hyväksytty jo ennen kuin hän pystyi ilmaisemaan tunnustustaan. Tämä Jumala tahtoo meidän oppivan: Hänen rakkautensa on suurempi kuin kaikki meidän syntimme. ”Jumalan hyvyys vetää sinua parannukseen? (Room.2:4).

[Irene]

KESTÄ LOPPUUN ASTI

”Sillä, jos joku teistä tahtoo rakentaa tornin, eikö hän ensin istu laskemaan kustannuksia, nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi, etteivät, kun hän on pannut perustuksen, mutta ei kykene saamaan rakennusta valmiiksi, kaikki, jotka sen näkevät, rupeaisi pilkkaamaan häntä sanoen: 'Tuo mies ryhtyi rakentamaan, mutta ei kyennyt saamaan valmiiksi'? ”(Luuk.14:28 -30).

Kristus tiesi, että monilta hänen seuraajistaan puuttuisi tarmoa kestää loppuun asti. Hän tiesi, että he kääntyisivät pois eivätkä kilpailisi loppuun asti. Varmaan uskovan elämän surullisin tila on, kun on päättänyt luottaa Kristukseen, kasvaa kypsäksi opetuslapseksi ja tulla enemmän Jeesuksen kaltaiseksi, ja sitten kuitenkin ajautuu omille teilleen. Juuri sellainen henkilö on se, joka teki suunnitelman taloa varten, mutta ei voinut saada sitä valmiiksi, koska ei etukäteen laskenut kustannuksia.

Kyllä on ihanaa tavata niitä, jotka juoksevat loppuun asti! Nämä uskovat kasvavat Kristuksen tiedossa ja viisaudessa. He muuttuvat päivä päivältä, hetki hetkeltä. Paavali sanoo heille rohkaisten: ”Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki”(2 Kor. 3:18). Eivät nämä uskovat etsi taivasta, vaan Kristusta hänen kirkkaudessaan!

Tiedän, että jotkut, jotka nyt lukevat tätä sanomaa, ovat tauolla uskostaan tai ottamassa askeleen taaksepäin. Se saattaa näyttää pieneltä askelelta, mutta se aiheuttaa nopean taantumisen hänen rakkaudestaan. Jos tämä pitää paikkansa sinusta, tajua, että Pyhä Henki kutsuu sinua takaisin koko matkan, katumukseen, itsensäkieltämiseen ja antautumiseen. Juuri tällä hetkellä aika on tärkeä tekijä. Jos koskaan olet aikonut ottaa kiinni Kristuksesta, se aika on nyt, kestä loppuun asti.

[Irene]

ELÄMÄMME OVAT KIRJEITÄ

Ajan viettäminen Herran läsnäolossa tuo Kristuksen julki kadotetulle maailmalle.

”Sen tähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä”(2 Kor.4:1-2).

Paavali puhuu tässä näkyvästä julkitulemisesta. Alkukielessä ”esiin loistava”, joka merkitsee jotakin selvää ja ymmärrettävää. Lyhyesti sanoen Paavali tarkoittaa, että meidät on kutsuttu tekemään Jeesus tunnetuksi ja ymmärretyksi kaikille ihmisille. Sinun elämässäsi ja minun pitäisi olla tämä ”esiin loistava” Kristuksen luonnon ja kaltaisuuden ilmituleminen.

Paavali vie tämän Kristuksen ilmitulemisen kaavan vielä pitemmälle. Hän sanoo, että me olemme oikeastaan Jumalan kirjeitä maailmalle: ”Te itse olette meidän kirjeemme, joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on, että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin”(2 Kor.3:2). Meidän elämämme ovat kirjeitä, jotka Pyhä Henki on kirjoittanut ja lähettänyt kadotetulle maailmalle. Kaikki ympärillämme olevat, elämäämme seuraavat lukevat meitä jatkuvasti.

Miten meistä, tarkkaan ottaen, tulee Jumalan kirjeitä maailmalle? Se tapahtuu Pyhän Hengen työn kautta. Sillä hetkellä, kun pelastumme, Pyhä Henki piirtää meihin itse Jeesuksen kuvan, ja hän muotoilee tätä kuvaa meissä koko ajan. Pyhän Hengen tehtävä on muotoilla meidät Kristuksen kuvaksi, joka on niin tarkka ja totuudellinen, että se lävistää ihmisten omantunnon.

[Irene]

HÄNEN IANKAIKKINEN PÄÄMÄÄRÄNSÄ

Ensimmäisen Samuelin kirjan 9. luvussa luemme, että Saulin isä lähetti poikansa etsimään karanneita aaseja. Ottaen mukaansa palvelijan Saul etsi kaikkialta maasta, kunnes hän lopulta menetti toivonsa ja oli valmis luopumaan etsinnöistä. Silloin palvelija kertoi hänelle profeetta Samuelista, joka saattaisi voida sanoa, missä aasit olivat.

Samuel oli Jumalan mies, eräänlainen Pyhän Hengen esikuva, joka tunsi Jumalan mielen. Hänellä oli kuitenkin mielessään enemmän kuin vain antaa ohjeita Saulille, koska hän tiesi Jumalan valinneen tämän omien iankaikkisten päämääriensä täyttymiseksi!

Ensimmäiseksi, Saulin tultua paikalle, Samuel kutsui kokoon juhla-aterian (ks. 1 Sam.9:19). Tätä juuri Pyhä Henki odottaa meiltä: istumista Herran pöytään ja palvelemaan häntä, viettäen laatuaikaa yksin, kuunnellen hänen sydäntään.
Samuel pyysi Sauli tyhjentämään mielensä niin, että he voisivat keskustella (1 Sam. 9:20- 25). Samuel sanoi: ”Älä enää etsi neuvoa aasien löytämiseen, se asia on jo kunnossa. Nyt on käsillä tärkeämpiä asioita. Sinun pitää päästä tuntemaan Jumalan sydän, hänen iankaikkiset päämääränsä.”

Seniltaisen yhteysaterian jälkeen Samuel pyysi Saulia lähettämään palvelijan pois huoneesta niin, että he voisivat keskustella läheisesti, kasvoista - kasvoihin(ks. 1 Sam.9: 27- 10:1).

Huomaatko, mitä Jumala sanoo tässä? ”Jos todella vaellat Hengessä, jos todella haluat voiteluni, sinun pitää etsiä minulta enemmän kuin vain neuvoa. Sinun pitää tulla läsnäolooni ja päästä tuntemaan minun sydämeni, haluni! Minä haluan näet voidella sinut käyttöön valtakunnassani!”

Rakas lukija, unohda neuvonpyyntö, unohda kaikki muu juuri nyt! Anna Pyhän Hengen opettaa sinulle syviä, salaisia Jumalan asioita. Ole hiljaa hänen läsnäolossaan ja anna hänen näyttää sinulle Herran sydän. Tämä on Hengessä vaeltamisen korkein muoto.

[Irene]

JUMALA OMPI LINNAMME

Psalmissa 46:1 luemme: “Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”. Jumalamme on läsnä nyt! Hän oli meidän apumme menneisyydessä, mutta hän on hyvin läsnä oleva apu nyt, tänään, minkä hyvänsä ja kaikkien vaikeuksien keskellä.

”Sen tähden emme pelkää” (Ps.46:2). Meidän ei tarvitse pelätä, koska Jumala on lapsilleen kuluttava tuli, puolustaja ja kilpi.

”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen(2 Tim.1:7). Hän on täysin uskollinen ja pitää sanastaan kiinni.

Jumala on sen[temppelinsä] keskellä, ei se horju”(Ps. 46:5). Minun ruumiini on Pyhän Hengen temppeli, ja Jumala sanoo, että hän on sen temppelin keskellä. Kristus itse ottaa asuinpaikkansa sydämeeni. Silloin en voi horjua ja järkkyä! ”Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat”(Ps.46:6). Antaa pakanoiden pauhata, antaa kaikkien maailman kuningaskuntien horjua ja järkkyä. Meidän Jumalamme tuhoaa täydellisesti kaikki demoniset hyökkääjät.

”Hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, hän polttaa sotavaunut tulessa(Ps.46:9). Hän on minun armeijani vihollista vastaan, niitä vastaan, jotka sotivat minua vastaan. ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton…Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra”(Jes.54:17).

Hän sanoo: ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala”(Ps.46:10). Lepään kokonaan sen tiedon varassa, että Hän on Jumala. Hän on minun Jumalani, Vapahtajani, Puolustajani, Kaikkivaltias Herra kaiken yllä. Hänen läsnäolonsa ympäröi minut rakkautensa katoksen alla, ja minä seison lujana ja katson hänen majesteettisuuttaan ja kirkkauttaan!
”Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun”(Ps.18:2-3).

[Irene]

JUMALA OMPI LINNAMME

Psalmissa 46:1 luemme: “Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva”. Jumalamme on läsnä nyt! Hän oli meidän apumme menneisyydessä, mutta hän on hyvin läsnä oleva apu nyt, tänään, minkä hyvänsä ja kaikkien vaikeuksien keskellä.

”Sen tähden emme pelkää” (Ps.46:2). Meidän ei tarvitse pelätä, koska Jumala on lapsilleen kuluttava tuli, puolustaja ja kilpi.

”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen(2 Tim.1:7). Hän on täysin uskollinen ja pitää sanastaan kiinni.

Jumala on sen[temppelinsä] keskellä, ei se horju”(Ps. 46:5). Minun ruumiini on Pyhän Hengen temppeli, ja Jumala sanoo, että hän on sen temppelin keskellä. Kristus itse ottaa asuinpaikkansa sydämeeni. Silloin en voi horjua ja järkkyä! ”Pakanat pauhaavat, valtakunnat horjuvat”(Ps.46:6). Antaa pakanoiden pauhata, antaa kaikkien maailman kuningaskuntien horjua ja järkkyä. Meidän Jumalamme tuhoaa täydellisesti kaikki demoniset hyökkääjät.

”Hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, hän polttaa sotavaunut tulessa(Ps.46:9). Hän on minun armeijani vihollista vastaan, niitä vastaan, jotka sotivat minua vastaan. ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton…Tämä on Herran palvelijain perintöosa, tämä heidän vanhurskautensa, minulta saatu, sanoo Herra”(Jes.54:17).

Hän sanoo: ”Heretkää ja tietäkää, että minä olen Jumala”(Ps.46:10). Lepään kokonaan sen tiedon varassa, että Hän on Jumala. Hän on minun Jumalani, Vapahtajani, Puolustajani, Kaikkivaltias Herra kaiken yllä. Hänen läsnäolonsa ympäröi minut rakkautensa katoksen alla, ja minä seison lujana ja katson hänen majesteettisuuttaan ja kirkkauttaan!
”Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun”(Ps.18:2-3).[/quote]

[Irene]

ELÄMÄN VIRTA

Hesekielin profetian luvussa 47 näytettiin seuraavaa: Viimeisinä päivinä Jeesuksen Kristuksen seurakunta on kirkkaampi ja voitokkaampi kuin koko historiansa aikana. Herran todellinen ruumis ei heikkene tai vähene voimassa tai hengellisessä vallassa. Ei, Hänen seurakuntansa lähtee voiman ja kirkkauden leimahduksessa, ja se nauttii Jeesuksen täydellisimmästä ilmestyksestä mitä kukaan on koskaan tiennyt.

Hesekiel kirjoittaa: ”Siinä on kaikenlaisia kaloja, aivan kuin suuren meren kaloja, hyvin paljon”(Hes.47:10). Uskovien joukko tulee esiin uiden Herran läsnäolon kohoavissa vesissä.

Hesekielin näky kohoavista vesistä (Hes.47:3-4) puhuu Pyhän Hengen enentymisestä. Viimeisinä päivinä Jumalan läsnäolo kansansa keskellä lisääntyy.

Tämän virran perustus on ristissä. Näemme tämän kuvan toteutuvan seuraavassa jakeessa: ”Yksi sotamiehistä puhkaisi keihäällä hänen kylkensä, ja heti vuoti siitä verta ja vettä”(Joh.19:34).

Veden lisääntyvä virta on kuva Helluntaista, kun Pyhä Henki annettiin opetuslapsiin. Tämän Hengen lahjan mukana Kristuksen seuraajat saavat lupauksen, että hän on elämän veden virta, joka kumpuaa heistä. Se virta tulvisi yi koko maan(ks. Joh.7:38- 39).

Hesekielin näyn mukaan elämän virta tulee esiin juuri ennen Herran tulemista. Jumala vie profeetan ihmeelliselle matkalle, ja Hesekiel todistaa: ”Mies, mittanuora kädessään, … antoi minun käydä veden poikki”(Hes.47:3). Herra kehotti profeettaa kulkemaan eteenpäin, syvemmälle ja kauemmas veteen. Hesekiel sanoo, että vesi oli lopulta liian syvää hänelle, liian hämmentävää: ”Vesi nousi uimavedeksi, virraksi, josta ei voinut käydä poikki” (Hes. 47:5).

Saatan vain kuvitella miehen hämmästystä, kun Herra kysyi häneltä: ”Hesekiel, Mikä tämä meri on, joka on noussut? Jos tämä virta on pelkästään elämää ja ylösnousemusvoimaa, ketkä saavat niin suuren siunauksen, että voivat uida tässä kirkkaudessa?” Hesekiel saattoi vain kuvitella sitä, mitä me nyt elämme ja nautimme.