David Wilkerson / Lyhyet 1)

[Irene]

PARANNUSSAARNA

Mikä olikaan ensimmäinen saarna, jonka Jeesus puhui sen jälkeen, kun hän oli päässyt läpi kiusauksista erämaassa? Raamattu sanoo: ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’ "(Matt.4:17).

Jeesus kehotti ihmisiä tekemään parannusta, ennen kuin hän kutsui heitä uskomaan evankeliumia. Markus kirjoittaa: ”Jeesus meni Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: ’Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi’(Mark.1:14 - 15). Kristus saarnasi: ”Tehkää ensin parannus ja uskokaa”.

Toisessa kohdassa Jeesus sanoo tehtävästään: ”Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä" (Matt.9:13). Hän sanoi galilealaisille: ”Ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte”(Luuk. 13:3).

Jeesuksen evankeliumi oli parannuksen tekemisestä!

Johannes Kastajakin saarnasi parannusta valmistaakseen Israelia Kristuksen tulolle. Johannes sanoma juutalaisille oli yksinkertainen ja suorasanainen: ”Niinä päivinä tuli Johannes Kastaja ja saarnasi Juudean erämaassa ja sanoi: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’ "(Matt. 3:1- 2).

Ihmiset tulivat kaikkialta kuulemaan Johanneksen saarnaa. Hän sanoi heille varmapuheisesti: ”Messias ilmestyy pian keskellenne. On paras valmistautua hänen tuloonsa! Ehkä jännität hänen tulemistaan, mutta minä sanon sinulle, ettei sydämesi ole siihen valmis, kun aina vain pitäydyt synnissäsi.
”Ulkoapäin te näytätte puhtailta ja pyhiltä, mutta sisäpuolelta olette täynnä kuolleitten luita! Te olette kyykäärmeitten sikiöitä, käärmeitä, joilla ei ole Jumalan pelkoa (ks. Matt.3:7- 12). Te ette edes käsitä, että olette syntisiä. Varoitan teitä, että teidän pitää tehdä tili synneistänne, ennen kuin voitte uskoa Vapahtajaan ja seurata häntä. Niin, tehkää parannus, kääntykää synnistänne ja eläkää tavalla, joka heijastaa aitoa muutosta.”

[Irene]

MITÄ ON TAPAHTUNUT PARANNUKSELLE?

Mitä ihmettä on tapahtunut parannukselle? Tämä sana kuullaan useimmissa seurakunnissa harvoin tänä päivänä. Pastorit harvoin kutsuvat seurakuntiaan murehtimaan ja suremaan pahuutensa Kristukselle aiheuttamia haavoja.

Sen sijaan kuulemme saarnatuoleista: ”Usko ainoastaan. Ota vastaan Kristus ja sinä pelastut.” Raamatunkohta tätä saarnaa vahvistamaan löytyy Ap.t.16:30- 31:stä. Siinä apostoli Paavalia pidettiin vankilassa, kun yhtäkkiä maanjäristys avasi kaikki sellien ovet. Vanginvartija ajatteli välittömästi, että vangit olivat paenneet ja se tarkoitti hänen kuolemantuomiotaan. Epätoivoisena hän veti esiin miekkansa ja aikoi tappaa itsensä, kun Paavali ja Siilas pysäyttivät hänet kertoen, ettei kukaan ollut paennut.

Tämän nähdessään mies vaipui apostolien eteen ja huusi: "Herrat, mitä minun pitää tekemän, että minä pelastuisin?" Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi" (Ap.t.16:30- 31).

Kun luemme tätä kappaletta, on tärkeää muistaa, että vanginvartija oli itsemurhan partaalla, miekka kädessään. Hän oli jo parannuksen paikalla, polvillaan, murtuneena ja vavisten apostolien edessä. Niin, hänen sydämensä oli todella valmis ottamaan vastaan Jeesuksen aidolla uskolla.

Markuksen evankeliumissa Kristus sanoo opetuslapsilleen: ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen”(Mark.16:16). Tästä käy selväksi, että Jeesus sanoo pelastuksen olevan yksinkertaisesti sitä, että ottaa hänet vastaan ja ottaa kasteen.

Kuitenkin Jeesuksen sanoja edeltää tämä käsky: "Menkää kaikkeen maailmaan ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille”(Mark.16:15). Hän siis yksinkertaisesti sanoo, että ihmisille on ensin saarnattava evankeliumia, ennen kuin he voivat uskoa häneen.

Mihin evankeliumiin Jeesus siis tässä viittaa? Siihen parannuksen evankeliumiin, jota hän itse saarnasi!

Mieti, mikä oli Jeesuksen ensimmäinen saarna, kun hän tuli erämaasta oltuaan paholaisen kiusausten jälkeen? Raamattu sanoo: ”Siitä lähtien Jeesus rupesi saarnaamaan ja sanomaan: ’Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle’ "(Matt.4:17).

[Irene]

SEURAKUNTA ALKAA KOTOA

Olen nähnyt Raamatusta, että Jumalan todellinen seurakunta on siellä, missä uskovat palvelevat Herraa. Sen pitäisi tapahtua meidän kodeissamme. Apostoli Paavali kertoo meille Priskillasta ja Akylaasta ja ”seurakunnasta, joka kokoontui heidän kodissaan”(Room.16:5).

Monet uskovat tulevat kotiin metelöivän TV:n luokse ja antavat vain vähän, jos ollenkaan, aikaa Kristuksen palvelemiselle. He eivät rukoile koskaan. He eivät milloinkaan sulkeudu salaiseen kammioon etsimään Herraa tai rukoilemaan puolisoittensa ja lastensa puolesta. Silti he valittavat, etteivät löydä itselleen seurakuntaa.

Aivan sama, toimiiko kotisi pappina vaimo vai mies. Saatat olla yksinhuoltajaäiti tai yksinäinen mies tai nainen. Kuka oletkin, Jumala sanoo, että olet kuninkaallista papistoa ja kutsuttu palvelemaan häntä.

Saatat silti sanoa: ”Olen jo löytänyt oikean seurakunnan ja kohtaan Herran joka viikko. Kuulen hyvän saarnan ja pääsen mukaan ihanaan ylistykseen. Olen tyytyväinen seurakuntaani.”

Minä iloitsen siitä, mitä sanot. Jos silti näet seurakunnan vain paikallisena seurana, silloin et ole vielä löytänyt todellista seurakuntaa. Jumalan siunaama, vanhurskas seurakunta alkaa siellä, missä sinä asut.

Jos et palvele Herraa kodissasi, katseesi on kiinnittynyt vain omiin tarpeisiisi. Et löydä oikeaa seurakuntaa, ennen kuin menet salaiseen rukouskammioosi. Sinä löydät sen antamalla laatuaikaa Jeesukselle, palvelemalla hänen haluaan olla yhteydessä sinuun.

Kun sinun kodistasi tulee kirkko, kaikki syvimmätkin tarpeesi tyydytetään, ei ihmiskeinoin, vaan yliluonnollisesti taivaallisen Isäsi kautta. Lastesi tarpeet tyydytetään, koska Pyhä Henki on yhteydessä sinuun salaisessa rukouskammiossasi. Sitten voit mennä mihin tahansa seurakuntaan, oli se sitten kuinka kuollut tahansa. Miksi? Teet niin, jotta voit olla yhteydessä toisiin nälkäisiin etsijöihin. Jeesuksella on nälkäisiä etsijöitä joka puolella, ja hän haluaa tuoda sinut yliluonnollisesti niiden luokse, jotka ovat samanlaisessa Herran palvelemisen nälässä.

[Irene]

JUMALA KÄTKEE KASVONSA PAHUUDELTA

Jumala ”kätkee kasvonsa” kaikelta hulluudelta ja pilkalta (ks. Jer. 33:5). Hän ei kuitenkaan koskaan kätke itseään niiltä, jotka sulkeutuvat rukouskammioon hänen kanssaan. Hän sanoi rukoilevalle Jeremialle: ”Katso, minä kasvatan umpeen ja lääkitsen sen haavat, ja minä parannan heidät ja avaan heille rauhan ja totuuden runsauden”(Jer.33:6).

Ne olivat hämmästyttäviä sanoja! Jumala sanoi profeetalle: ”Usko tai älä, Jeremia, minä aion parantaa kansani. Itse asiassa johdan heidät runsaaseen rauhaan ja totuuteen! Aion tuoda suuren puhdistuksen uuden armon kera. Jälleen kerran seurakuntani on oleva ilon ja todellisen ylistyksen paikka, jossa kaikki siteet murtuvat!”

Jumala antoi ihanan liitonlupauksen: ”Näin sanoo Herra Sebaot: Vielä kerran on tässä paikassa, joka on rauniona, vailla ihmisiä ja eläimiä, ja kaikilla sen kaupungeilla oleva laitumia, joilla paimenet lepuuttavat lampaitansa”(Jer.33:12). Hän siis sanoi: ”Minä aion joka puolella asettaa jumalisten pappien joukkoja kaupunkeihin. He palvelevat minua totuudessa antaen lampaitteni mennä rauhassa levolle!”

Jokaisessa kaupungissa, olivat ne sitten vuoristossa tai laaksoissa, pohjoisessa tai etelässä, on oleva lammastarha, jossa paimen vartioi heitä. ”Vuoriston kaupungeissa, Alankomaan kaupungeissa ja Etelämaan kaupungeissa, Benjaminin maassa, Jerusalemin ympäristössä ja Juudan kaupungeissa on vielä kerran lampaita kulkeva laskijan kätten ohi, sanoo Herra”(Jer.33:13). Tämä jae puhuu läheisestä, henkilökohtaisesta huolenpidosta jokaista lammasta kohtaan. Jumala sanoi tässä: ”Nämä jumaliset papit huolehtivat henkilökohtaisesti jokaisesta minun kansassani.”

Herra sitten teki yhteenvedon ennalleen asettamisen siunauksesta sanoen: ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä täytän sen hyvän lupauksen, jonka minä olen lausunut Israelin heimosta ja Juudan heimosta”(Jer.33:14). Tämä ”hyvä lupaus” kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Jumala ei siis vain puhdistaisi seurakuntaansa ja asettaisi kansaansa ennalleen, vaan hän antaisi heille myös jumalisia paimenia!

Vain Herra itse voi suorittaa sellaisen ihmeellisen työn. Siihen eivät pysty evankelistat, opettajat tai jokin uusi liike. Se voi tapahtua vain liitonlupauksen kautta. Uskon, että Jumala tarkoitti meidän päiviämme puhuessaan näitä lupauksia Jeremialle.

[Irene]

USKO TAI ÄLÄ

DAVID WILKERSON DEVOTIONS (FINNISH)
Thursday, July 28, 2011
USKO TAI ÄLÄ

”Sillä kaikki, mikä ei ole uskosta, on syntiä” (Room.14:23).

Usko tai älä,
Siinä kysymys.
Kulkiko Jeesus todella vetten päällä?
Paransi spitaalisia?
Herätti kuolleita?
Sai sokeat näkemään?
Sai tuulen ja aallot tottelemaan?
Ajoi ulos riivaajia?
Paransi hulluja?
Muutti veden viiniksi?
Tämän kaiken uskomiseen
Tarvitset uskoa ihmeisiin!
Kuitenkaan ihminen ei voi uskoa ollenkaan Kristukseen,
Jollei hän usko ihmeisiin:
Hänen ylösnousemiseensa
Ja taivaaseen astumiseensa.
Hän on joko kuollut tai elää,
Ja jos hän elää –
Se on ihme!
Mitä ikinä hän teki, se oli ihmeellistä.
Usko se.
Se on uskoa!

[Irene]

HÄN EI TUOMITSE MEITÄ

"Sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos”(Ilm.12:10). Saatanan syytökset ovat se yksi asia, jonka Jeesus tuli hoitamaan meidän elävänä, hengittävänä liittonamme. Jumala ei lähettänyt teologiaa murskaamaan Saatanan valheita, hän lähetti Jeesuksen! Kaikkein ensimmäisin profetia 1 Mooseksen kirjassa
ennusti, että Saatana lävistäisi Messiaan kantapään, mutta Jeesus taas murskaisi paholaisen pään(ks.1 Moos. 3:15). Kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus toi todellisuuden meidän elämäämme.

Ajoittain herään yöllä hallitsemattomaan ahdistuksen tunteeseen. Ikään kuin olisin tehnyt jotakin väärää, mutta en tiedä, mitä. Tunne on syyttäjän aikaan saama. Hän kuiskaa: ”Et ole hyvä, olet arvoton, vain taakka toisille. Katso nyt omaa historiaasi, kuinka monta kertaa olet ollut aivan metsässä. Et sinä koskaan muutu”. Suhteemme tähän ääneen alkoi Eedenin paratiisissa. Kun Jeesus tuli, hän julisti: “Se loppuu juuri nyt”. Hän lisää ihmeellisen vakuutuksen: “Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä” (Joh.5:45).

Jeesus sanoi aviorikoksesta kiinni saadulle naiselle: ”En minäkään sinua tuomitse; mene, äläkä tästedes enää syntiä tee"(Joh.8:11).

On ehdottoman oleellista rakentaa luja perusta sille, että Jumala ei syytä meitä! Tämä perusta ei lepää lain tai syytösten tai epätoivon päällä, vaan pohjaa Jumalan itsensä ihanaan, armolliseen toimintaan. Kun hän kuulee syytöksiä meitä kohtaan, hän sanoo Jeesukselle: ”Murskaa se”. Sillä hetkellä kuulemme Pyhän Hengen sanovan: ”Älä kuuntele tuota valhetta. Se tuhottiin ristillä. Jumala ei syytä sinua, koska hänen Poikansa on vapauttanut sinut”.

Me lankeamme syntiin. Raamattu sanoo sen hyvin selvästi. Niissä tiloissa kuulemmekin Pyhän Hengen äänen. Hän vaikuttaa meissä synnintunnon rikkomustemme tähden. Hänen todistuksensa on kuitenkin toivoa antava, sellainen, joka johtaa meidät iloiseen katumukseen, ei epätoivoon.

Meidät on annettu Jeesukselle, ja kun lannistuksen hetki koittaa, kuulemme hänen äänensä kaikkien muiden äänien yläpuolella: ”En minäkään sinua tuomitse”. Antakoon Jumala sinulle armonsa rakentaa sitä perustusta ja iloita!

[Irene]

MITÄ HAET SEURAKUNNASTA?

Ehkä haet seurakuntaa, jossa lapsesi saavat opetusta sunnuntaiaamuisin. Tai ehkä etsit todellista yhteyttä, olet hyvän ylistyksen ja palvonnan nälässä. Voit myös haluta jonkun muun elämäsi tarpeen täyttymistä.

Anna minun sanoa Jumalan todellisesta seurakunnasta tämä: Raamattu sanoo, että sinut on asetettu olemaan Herran kuninkaallisen papiston jäsen. Niin juuri, olet paimen, julistaja, evankelista, ja todellisen seurakunnan perusta on kotonasi.

Raamattu sanoo hyvin selvästi, että jokainen uskova on kutsuttu jumalalliseen Saadokin pappeuteen: ” Mutta ne leeviläiset papit, Saadokin jälkeläiset, jotka hoitivat minun pyhäkössäni suoritettavat tehtävät silloin, kun israelilaiset olivat eksyneet minusta pois, he saavat lähestyä minua, palvella minua ja seisoa minun edessäni uhraamassa minulle rasvaa ja verta, sanoo Herra, Herra. He saavat tulla minun pyhäkkööni ja saavat lähestyä minun pöytääni, palvellen minua ja hoitaen minulle suoritettavat tehtävät”(Hes.44:15- 16).

Sinun ei tarvitse mennä Raamattukouluun tai laittaa ordinaatiopapereitasi (pappisvihkimyksen todistusta) seinällesi ollaksesi osana Jumalan kuninkaallista papistoa. Jokainen, joka on peseytynyt Jeesuksen veressä, on myös korotettu Herran papiksi.

Minä kasvoin perheessä, jossa vaalittiin ns. perhealttaria. Isäni uskoi, että Hebrealaiskirjeen kehotus olla jättämättä omaa seurakuntakokousta tarkoitti myös perheitä. Siksi me emme jättäneet kokoontumatta perhealttarin ääreen.

Jos sisarukseni ja minä olimme ulkona leikkimässä kavereidemme kanssa, tulimme heti sisään, kun oli perhealttarin aika ja vanhempamme huusivat pihalle: ”Rukoushetki”. Jokainen naapurustossa tiesi, että Wilkersonit olivat menossa perhealttarin ääreen.

Isäni otti onnellisena papin ja paimenen tehtävän kodissamme. Entä sinä? Oletko tutkinut sydäntäsi oman perheesi pappeudesta?

[Irene]

OIKEAN SEURAKUNNAN LÖYTÄMINEN

Kaikkialla maailmassa kristityt valittavat jatkuvasti yhtä asiaa: ”En löydä hyvää seurakuntaa mistään! Tarvitsen paikan, jossa minun perhettäni palvellaan, missä voimme kuulla todellista sanaa taivaasta ja missä lapseni voivat kasvaa tuntemaan oikean vanhurskauden. En vain löydä sellaista seurakuntaa!”

Jos sinulla on vaikeuksia löytää hyvä seurakunta, minulla on sinulle sekä hyviä että huonoja uutisia. Ensin huonot: Et koskaan löydä oikeaa seurakuntaa, oikeudenmukaista, Jumalan siunaamaan kirkkoa, ennen kuin alat etsiä sitä oikeasta paikasta.

Sitten hyvä uutinen: Jumala osoittaa meille selvästi sanassaan, missä hänen pyhä, siunattu seurakuntansa on. Oikeastaan toivon voivani näyttää sinulle, mistä juuri sinä voit löytää sen.

Profeetta Jeremia löysi oikean seurakunnan, ”kun hän vielä oli suljettuna vankilan pihaan”(Jer.33:1). Sillä aikaa kun jumalinen profeetta Jeremia istui vankilassa, Jerusalem, Vanhan Testamentin seurakunnan jumalanpalveluskeskus oli raunioina. Kerran se oli ollut juhlittu paikka, täynnä Jumalan kirkkautta. Siellä olivat tehneet palvelusta pyhät profeetat ja pyhittäytyneet papit.

Sitten Jerusalem oli tullut täyteen sairautta ja kuolemaa. Sitä asuttivat väärät profeetat ja hengellisesti kuolleet. Jos sinä olisit kuulunut pyhään jäännökseen siihen aikaan, et olisi löytänyt yhtään ainutta hurskasta jumalanpalvelushuonetta etkä edes jumalista paimenta. Kaikki kerran pyhä ja siunattu oli joutunut tuhon omaksi.

Kun Jeremia katseli tätä kauhistavaa näkymää, hänen sydämensä särkyi. Hänen huomionsa kohdistui niin täysin ympärillä oleviin raunioihin, että hän kadotti näyn Jumalan kansalleen antamista lupauksista. Hän olisi saattanut jatkaa epätoivossa, tuhlaten päivänsä murehtimiseen ja vajota yhä syvempään toivottomuuteen. Hän olisi voinut ajatella: ”Ei mistään ole mitään hyötyä. Jumala on kätkenyt meiltä kasvonsa. Todellista Jumalan palvelemisen paikkaa ei ole enää jäljellä!”

Yhtäkkiä Jumala puhui profeetalle sanoen: ”Painu polvillesi, Jeremia! Ryhdy sydämestäsi rukoilemaan minua. Luulet, ettei minun seurakunnastani ole mitään jäljellä, mutta minä näytän sinulle valtavia asioita, jotka olen suunnitellut tehdä kansani hyväksi”( ks. Jer. 33:3).

Jos tämän päivän uskovat haluavat löytää seurakunnan, heidän pitää alkaa rukouksesta. Ei kukaan koskaan löydä Jumalan todellista seurakuntaa hyppäämällä bussiin, junaan tai juoksemalla ympäri maailmaa sitä etsimässä. Emme vain voi löytää hänen seurakuntaansa moderneilla liikennevälineillä. Ainoa luotettava kartta on salainen rukouskammiomme!

[Irene]

JUMALAN KIRKKAUDEN ILMESTYMINEN

Kun Jumalan kirkkaus kerran ilmestyy meille, emme voi jatkaa toisten kohtelemista vanhaan tapaamme. Sen pitää muuttua.

”Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä.

Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut”Ef.4:31- 32).

Jumala sanoo Paavalin kautta: ”Te olette nähneet minun kirkkauteni ja tunnette minun luontoni ja luonteeni, että olen armollinen, valmis antamaan anteeksi. Haluan nyt, että ilmaisette toisille, minkälainen minä olen.”

Vaikka Mooseksella oli Jumalan kirkkauden ilmestys, hän jossakin kohdin tulkitsi sen kansalle väärin. Hän kävi kärsimättömäksi Israeliin, koska he olivat tottelemattomia, ja hän vihaisesti iski kalliota sauvallaan ikään kuin sanoen: ”Te jäykkäniskaiset kapinoijat”.

Tätä Jumala ei katsonut hyvällä. Jos hän kerran ilmaisee sinulle kirkkautensa, hyvyytensä, armollisuutensa ja laupeutensa, hän ei kärsi sinun tulkitsevan kirkkauttaan väärin toisille. Kun Mooses tulkitsi väärin Jumalan kirkkauden Israelin kansalle, tuloksena oli, että yksi nöyrin, jumalisin Vanhan Testamentin hahmo joutui ulos Jumalan täyteydestä. Hän ei päässyt Luvattuun Maahan!

Jeesus kuvaa tätä eräässä vertauksessaan. Hän puhuu palvelijasta, joka oli saanut isännältään anteeksi suuren velan. Isäntä osoitti hänelle uskomatonta hyvyyttä, armoa ja anteeksiantamusta. Silti palvelija, joka juuri oli saanut velan anteeksi, huomasi, että eräs toinen oli hänelle velkaa pienen summan. Sen nähdessään hän rupesi kuristamaan tätä, kunnes hän maksaisi. Se, joka oli saanut osakseen suurta rakkautta ja anteeksiantamusta, ei puolestaan osoittanut armoa toiselle.

Jeesus sanoo tässä vertauksessa: ”Sinä tulkitset Isän rakkauden väärin! Hän on antanut sinulle kosketuksen uskomattomaan kirkkauteensa hyvyytensä kautta ja syntiesi anteeksi antamisessa. Vaikka nyt olet nähnyt hänen kirkkautensa, sinä tulkitset sitä väärin maailmalle.”

Tämän siis Paavali summasi yhteen käskyssään: ”Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut”.

[Irene]

HÄNEN YLÖSNOUSEMUKSENSA VOIMA

“Tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista”(Fil.3:10 -11).

Luulen yllättäväni sinut seuraavilla sanoillani. Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksessa on kyse voimasta. Kun sanon tämän, en tarkoita vain jumalallista voimaa, joka nosti Jeesuksen kuolleista. Tietenkin se voima on vallan ihmeellistä ja saattoi tulla ainoastaan Jumalalta.

Kristuksen ylösnousemus puhuu toisenlaisesta voimasta yliluonnollisen tapahtuman lisäksi. Tämäkään voima ei voinut tulla muualta kuin Jumalalta. Puhun voimasta, joka saattaa meidät viettämään pyhää elämää vapaana synnin vallasta, pääsemään kaikkien inhimillisten tapojen sekä himojen kahleista ja vaeltamaan vanhurskaudessa, joka tulee yksin Jumalalta, uskon kautta. Tämän voiman saamiseksi on tunnettava Kristus hänen ylösnousemusvoimassaan.

Apostoli Paavali näki ylösnousemuksessa jotain uskomatonta. Kun se valtasi hänet ilolla, se myös vastasi hänen elinikäiseen rukoukseensa, että voisi olla pyhä. Lyhyesti, Paavali näki, että Jeesus tuli maan päälle ihmisenä, jonka yllä lepäsi taivaan voima. Kristus oli näyttänyt jumalallisen voimansa ollessaan maan päällä: hän paransi sairaita, päästi kahleissa olleet vapaiksi, herätti kuolleita, antoi iankaikkisen elämän. Jeesus oli itse herätetty kuolleista ja hänen ylösnousemustansa seurasi jumalallinen julistus: ”Pyhyyden hengen puolesta kuolleista nousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme” (Room.1:4).