David Wilkerson / Lyhyet 2)

[Irene]

EI SOTAVÄELLÄ EIKÄ VOIMALLA

”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni, sanoo Herra Sebaot”(Sak.4:6).

Herra lähetti kaksi miestä tehtävänään jälleen rakentaa Jerusalemin särjetty temppeli. Serubbaabel ja ylipappi Joosua, olivat jumalisia johtajia, jotka tottelivat Herraa ja täyttivät hänen työnsä innolla ja uskollisesti.

Ensin heidän täytyi kohdata kovaa vastustusta. Ryhmät uskostaan luopuneita, epäjumalan palvelijoita, juutalaisia ja kateellisia samarialaisia vastustivat työtä koettaen kaikin tavoin estää sen. Lopulta nämä ryhmät onnistuivat Kooreksen voittamisessa puolelleen näitä kahta miestä vastaan. Sen jälkeen Serubbaabel ja Joosua väsyivät taistelemiseen, koska heitä vastustettiin, heistä puhuttiin valheita ja heitä tuomittiin väärin. Seuraavien seitsemäntoista vuoden aikana Jumalan työ oli pysähdyksissä.

Kuitenkaan Serubbaabel ja Joosua eivät saaneet Jumalalta lupaa lopettaa. Raamattu ei kerro mitään erityistä Kooreksen antamaa asetusta, joka olisi estänyt heitä rakentamasta. Niinpä heidän työllään ei olisi ollut mitään syytä keskeytyä. Tosiasiassa Jumalalla oli edelleen voimaa auttaa heitä eteenpäin.

Sellaisina aikoina Saatana näyttäytyy tarjoten vääristynyttä teologiaa tukemaan lupaavaa elämäntapaa. Tällä kertaa oppi oli tämä: ”Ei ole vielä Jumalan aika. Kooreksen sana on tehnyt sen aivan selväksi. Herra antaa meidän tietää, milloin on oikea aika rakentaa. Sillä aikaa meidän on syytä rakentaa omia talojamme. Meidän pitää saada nauttia uskonnostamme.”

Yksinkertaisesti Israelin kansa, nämä kaksi jumalista miestä mukaan lukien, syyllistyi röyhkeään epäuskoon. He olivat kadottaneet kaiken luottamuksen Jumalaan, joka ohjaisi ja tukisi heitä.

Näen saman epäuskon hengen tekevän työtä tänä päivänä. Julistajat ovat sanoneet minulle röyhkeästi: ”Minä lasken vain päiviä eläkkeelle jäämiseeni. Olen saanut tarpeekseni! En halua sietää heidän asioitaan enää. Niin pian kuin pääsen eläkkeelle, lähden pois täältä.”

Ei! Älköön tämä olko koskaan Jumalan tosi palvelijan asenne. Pyhä Henki on voimaa antava Henki. Jos sinä elät ja julistat Hengessä, tulet kaiken kautta sitä vahvemmaksi, mitä vanhemmaksi tulet ja mitä pitempään olet Jumalan työssä. Jumalan työn pitäisi tulla sinulle jännittävämmäksi joka kuluvan vuoden aikana.

[Irene]

TAKAISIN EGYPTIIN

Jesaja puhuu Kristuksesta, joka parantaa sopertavan kielen (ks. Jes.33:19) Heprean sana ”sopertaa” tässä kohdassa tarkoittaa ”vajavaista ilmaisua”. Se on epävarma ja epäröivä ääni, joka puhuu ilman sanan voimaa tai minkäänlaista totuutta.

Kuule profeetan vakavia sanoja tästä aiheesta: ”Sillä houkka puhuu houkan lailla, ja hänen sydämensä hankkii turmiota, ja niin hän harjoittaa riettautta”(Jes.32:6). Hepreankielen sana, jota käytetään houkasta tarkoittaa tässä ”typerää, pahaa rikollista”. Se tulee sanasta nabal, ”hölmö, tyhmä”.

Jesaja kertoo meille: ”Vain paha, tyhmä mies yrittää viedä Jumalan sanaa, samaan aikaan kuin harjoittaa syntiä. Hänen sanansa tulevat ulos täytenä typeryytenä”. Sellainen mies ”harjoittaa riettautta ja puhuu eksyttäväisesti Herrasta, jättää tyhjäksi nälkäisen sielun ja janoavaisen juomaa vaille” (Jes.32:6). Hänen oma erehdyksensä johtaa muita harhaan.

Olen vakuuttunut siitä, että yksi ainoa synti aiheuttaa totuuden vääristelyä enemmän kuin mikään muu. Se synti on epäusko, joka leviää monien julistajien kautta tänä päivänä.

Jumala nimittää epäuskon syntiä ”Egyptiin palaamiseksi”. ”Voi niitä, jotka menevät alas Egyptiin apua etsimään … mutta eivät katso Israelin Pyhään, eivät kysy neuvoa Herralta”(Jes.31:1).

Jesaja oli ymmällään, kun hän näki monien Israelin johtajien nousevan hevosensa selkään ja laukkaavan Egyptiin saamaan neuvoa kansallisen politiikan ja turvallisuuden asioihin. Nämä olivat niitä samoja miehiä, jotka kertoivat profeetalle, ettei heillä ollut aikaa etsiä Herraa ja pyytää hänen neuvoaan. Jumala ei kuitenkaan ottanut heidän toimiaan kevyesti. Hän nimitti sitä kapinallisuudeksi ja lausui heille varoituksen sanan.

Tänä päivänä mikään ei ole muuttunut. Uskovien joukot kulkevat ristiin rastiin pitkin maata osallistuen seminaareihin ja suuriin kokouksiin tällä ”Egyptiin menemisen” mentaliteetilla. He verkostoituvat, laativat strategioita, lainaavat maallisia metodeja saadakseen lihallisia neuvoja. Lyhyesti sanoen, he etsivät kaikenlaisia uusia asioita, jotka voisivat innostaa heitä.

Rukoileva Herran palvelija, joka luottaa Jumalaan täysin, tietää, ettei hänellä ole aikaa seurata Egyptin mallia. Ainoa paikka, johon hänellä on kiire, on hänen salainen kammionsa. Siellä hän saa ohjeet polvillaan ollen.

[Irene]

RAUDANLUJA LUPAUS

Jumala on antanut raudanlujan lupauksen elämäämme tässä maailmassa. Hän sanoo: ”Minun kansani on tunteva minun nimeni, sen tähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ’Katso, tässä minä olen’”.(Jes.52:6). Tämä meidän tulee muistaa, kun vihollisemme yrittää kävellä ylitsemme. Toisin sanoen Jumala sanoo: ”Kun olette pimeimmässä koetuksessanne, minä tulen ja puhun sanani teille. Te kuulette minun sanovan: ’Minä se olen, Jeesus, teidän Vapahtajanne. Älkää pelätkö.”

Matteuksen evankeliumin 14. luvussa opetuslapset ovat veneessä kauhean myrskyn silmässä. Tuulen puuskat ja aallot riepottavat heitä ylös ja alas. Yhtäkkiä miehet näkevät Jeesuksen kävelevän heitä kohti veden päällä. Raamattu kertoo: ”Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ’Se on aave’, ja huusivat pelosta”(Matt.14:26). Mitä Jeesus teki tuolla pelon hetkellä? ”Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ’Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö’” (Matt.14:27, kursiivi kirjoittajan).

Miksi Jeesus käytti juuri noita sanoja? ”Olkaa turvallisella mielellä”. Miksi hän sanoi tällaista miehille, jotka luulivat kuolevansa siinä paikassa?

Englanninkielisessä Raamatussa, jonka käännös tässä on kyseessä, on sana ”cheer”, iloinen, pirteä. Se tarkoittaa ”olla helpottunut, onnellinen, vapautunut pelosta”. Tällä opetuslasten ahdingon hetkellä Jeesus sitoo tämän sanan omaan henkilöönsä. Muista, että miehet tunsivat hänet henkilökohtaisesti. Hän odotti heidän ottavan hänen sanansa vastaan uskoen. Hän siis sanoi: ”Isä on luvannut, että tulen luoksenne myrskyynne. On kirjoitettu: ’Minun kansani on tunteva minun nimeni, sen tähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: Katso, tässä minä olen’(kursiivi kirjoittajan). Nyt olen tullut luoksenne myrskyssänne. Minä se olen, Jeesus, tässä teidän kanssanne kaiken keskellä. Olkaa iloisia.” Vapahtajamme odottaa meiltä aivan samanlaista luottamusta omien ahdistustemme aikana.

[Irene]

JUMALAN TOSI PALVELIJA

Kun profeetta Jesaja ennusti Kristuksen ja hänen valtakuntansa tulemuksesta, hän kertoi, millaisia Kristuksen todelliset palvelijat olisivat. Tämän tehdessään hän määritteli meidän palvelumme näinä viimeisinä päivinä sanoen: ”Tahdon teidän huomaavan, millaisia ovat Jumalan todellisten ihmisten merkit, niiden, jotka palvelevat juuri ennen Rauhan Ruhtinaan tulemista hallitsemaan”.

Jesaja alkaa sanoilla: ”Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan”(Jes.32:1). Sitten hän lisää: ”Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa”(jae 2).

Minusta on selvää, että Jesaja puhuu tässä Kristuksesta. Hän jatkaa kertomalla, että Jumalan tosi palvelija tulee julistamaan Kristuksen riittävyyttä kaikkeen. Tosiaankin, tämä uskova sulkee itsensä Jeesukseen, luottaen Herransa tekevän hänen sielustaan hyvin kastellun puutarhan kaltaisen. Hän elää rauhaisassa luottamuksessa, hänen henkensä lepää ja on täynnä rauhaa.

Tämä Jumalan tosi palvelija ei koe sielussaan synnin aiheuttamaa myrskyä. Päinvastoin hän uskoo, että Pyhä Henki kuolettaa hänen syntinsä täysin, ja niin hänen henkensä on vapaa kuin lintu. Hän ei pelkää mitään eikä murehdi, koska kaikki on selvää hänen ja hänen Herransa välillä. Hänen sydämessään soi laulu, koska Kristus on hänen ilonsa.

Pikemminkin tämä palvelija tietää, ettei kukaan voi aiheuttaa hänelle harmia, koska hän on takertunut siihen turvaan ja lohdutukseen, jonka Jumala on luvannut puolustavan vanhurskaita. Ei mikään häntä vastaan nostettu ase mahda mitään, koska Jumala itse käy jokaista häntä vastaan puhuvaa. Jumala on hänen puolustuksensa kurjassa maassa.

Jesaja näyttää kahta erityistä merkkiä, joita vanhurskas palvelija kantaa. Ensinnäkin hänellä on harkintakyky ja toiseksi hän erottaa Jumalan äänen selvästi: ”Silloin eivät näkevien silmät ole sokaistut, ja kuulevien korvat kuulevat tarkkaan”(Jes. 32:3).

Näemme esimerkin tästä, kun Jeesus kohtaa ensimmäisen kerran Natanaelin. Kun hän näkee Natanaelin lähestyvän, hän huutaa: "Katso, oikea israelilainen, jossa ei vilppiä ole! "(Joh.1:47). Toisin sanoen: ”Katsokaa, veljet! Tässä tulee mies, joka ei teeskentele. Hänessä ei ole petosta, ei moraalittomuutta. Hän on puhdas astia”.

[Irene]

KUN JUMALA EI ENÄÄ PUHU

Jesaja ennusti uskollisesti Israelille, että “niiden korvat, jotka kuulevat” avautuisivat eräänä päivänä. Surullista kyllä hänen kuulijansa olivat sulkeneet korvansa Jumalan äänelle. He halusivat pysyä synneissään.

”Kun minä kutsuin, ette kuulleet, kun minä puhuin, vaan teitte sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsitte sen, mikä ei ole minulle otollista. Sen tähden, näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne”(Jes.65:12- 14).

Kuinka surkeata onkaan kieltäytyä kuulemasta Pyhän Hengen varoituksia. Aina kun suljemme korvamme Jumalan käskyiltä kuolettaa lihamme synnit, me joudumme tuomion alaiseksi kokemaan kaikenlaista murhetta ja tuskaa.

Ymmärrä nyt, etten puhu Jumalan palvelijasta, jonka on saanut valtaansa synti, jotka hän vihaan. En myöskään viittaa uskovaan, joka ei anna itselleen rauhaa, ennen kuin Pyhä Henki päästää hänet vapaaksi. Puhun pikemminkin uskovasta, joka on oppinut rakastamaan syntiään, joka on pannut päänsä Delilan syliin. Sellaisella ihmisellä on piintynyt omatunto.

Palvelija, joka jatkaa syntisiä tapojaan kuulee kyllä ääniä, mutta ne eivät ole Jumalalta. Sen sijaan henkilö joutuu suureen vaivaan: ”Niin minäkin valitsen heidän vaivaamisensa ja annan heille tulla sen, mitä he pelkäävät, koska ei kukaan vastannut, kun minä kutsuin, koska he eivät kuulleet, kun minä puhuin, vaan tekivät sitä, mikä on pahaa minun silmissäni, ja valitsivat sen, mikä ei ole minulle otollista”(Jes.66:4).

Kuinka kauheaa se onkaan, kun Jumala ei enää puhu. On kuitenkin hyvin rohkaisevaa, että Pyhä Henki kuitenkin pitää meistä huolta rakkaudessaan ja pitää meidät irti synnistä.

[Irene]

ARMO ON VAPAA!

”Niin hän (isä) sanoi hänelle: 'Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt'"(Luuk.15:31 -32).

Nuori veli, tuhlaajapoika, rypi synnin aiheuttaman yksinäisyyden liejussa. Hänen oma tahtonsa oli kuollut, ja kurjuudessaan hän koki jotakin tuskaansa pahempaa. Hän tunsi olevansa hukassa!

Ajatellessaan isäänsä hän halusi mennä takaisin kotiin, antautua kokonaan. Hän tiesi, ettei voisi koskaan maksaa isälleen tuhlaamaansa perintöä tai miellyttää häntä tekemällä hyviä töitä. Hän tajusi myös, hän oli täysin riippuvainen isänsä armosta ja rakkaudesta, jotta minkäänlaista paluuta kotiin voisi ajatella.

Vanhempi velipä ei ollut koskaan tuntenut veljensä lailla hukassa olemista, sitä, kuinka toivotonta oli yrittää rakentaa siltaa itsensä ja isän välille. Niinpä hän ei koskaan kohdannut tarvetta kuolla itselleen.

Rakas lukija, sitä repeämää ei voi koskaan kuroa umpeen tekemisellä, lupauksilla tai omilla yrityksillä. Isä hyväksyy meidät rakkauteensa vain Jeesuksen Kristuksen veren kautta. Ei ole olemassa muuta tapaa. Risti rakentaa sillan laakson yli.

Saatat vastustaa kaikkea kirjoittamaani. Sanot ehkä: ”Veli Wilkerson, sinä siis kerrot syntisille, että kaikki on yhtäkkiä kunnossa, jos he vain katuvat. Jumala pyyhkii heidän menneisyytensä pois ja vie heidät saman tien suosioonsa ja siunaukseensa.”

Aivan niin väitän, koska sitä Jeesus opettaa tässä vertauksessa! Kun syntinen kääntyy Herran puoleen totisessa parannuksessa, särkyneenä ja nöyränä, hänet saatetaan heti Hyvän Paimenen käsivarsille.

Armo on varattuna vapaasti vastaanotettavaksi.

[Irene]

TUHLAAJAPOIKA JA HÄNEN VELJENSÄ

Niin tuhlaajapoika kuin hänen veljensäkin olivat yhtä syntisiä. Nuorempi poika ei ollut ymmärtänyt armon merkitystä. Senhän pitäisi kasvaa pyhyyden kypsyyteen. Vanhempi poika ei ollut koskaan tuntenut isänsä sydäntä. Hän oli aina yrittänyt ansaita isänsä rakkautta tottelemalla ja tekemällä. Hän ei voinut hyväksyä, että isä oli aina rakastanut häntä ilman ehtoja, täysin ilman hyviä tekoja. Totuus oli, että isä oli aina rakastanut häntä vain siksi, että tämä oli syntynyt hänen pojakseen.

”Hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.'(Luuk.15:28- 30).

Vanhempi poika sanoi itse asiassa isälleen: ”Kaikki nämä vuodet olen työskennellyt sinulle miellyttääkseni sinua, mutta et ole koskaan osoittanut minulle tällaista rakkautta. Ainakaan en ole kokenut sitä.” Tästä käy ilmi vanhemman pojan ongelman ydin. Hän ajatteli ansainneensa hyvillä teoillaan saman, mitä nuorempi veli oli saanut armosta.

Kaikilla lakihenkisien on todella vaikeata hyljätä lihan tekoja. Miksi? Siksi, että liha haluaa esittää Jumalalle. Me haluamme voida sanoa: ”Olen ansainnut rauhan Herrassa. Olen paastonnut, rukoillut, tehnyt kaiken saadakseni voiton. Olen työskennellyt ahkerasti ja nyt olen vihdoin onnistunut.”

Jos olemme rehellisiä, näemme, että lihamme aina vastustaa Herrasta riippumista. Me emme halua turvautua hänen armoonsa tai tunnustaa, että vain hän voi antaa meille voimaa, viisautta ja vallan elää voittajina.

Meidän tulee pitää huoli siitä, ettemme protestoi niin kuin vanhempi veli. Se on inhimillisen suoraselkäisyyden mielen mukaisuutta, mikä on pahanhajuista Jumalan sieraimissa!

[Irene]

PARANNUKSEN TEKIJÄN SYDÄMEN RUKOUS

“Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: 'Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin'. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle”(Luuk.15:25 -28).

Tuhlaajapojan vanhempi veli vihastui koko ajan enemmän ja enemmän. Hänhän oli sentään palvellut isäänsä ahkerasti vuosikaudet eikä koskaan rikkonut yhtään tämän käskyä. Hän oli elänyt lain vaatimusten mukaan ja pitänyt itsensä moitteettoman puhtaana.

Kun vanhempi veli nyt katsoi ikkunasta, hän näki tapahtuman, jossa ilmeni ihmiskunnalle annetun armon suuruus. Isä syleili kääntynyttä, kadonnutta poikaansa. Hän ei tehnyt yhtään kysymystä eikä luennoinut hänelle. Hän puetti pojan uusiin vaatteisiin ja antoi takaisin tämän aiemman aseman mielisuosiolla ja siunauksella. Sitten hän vielä järjesti juhlat.

Vanhemman veljen näkemä tapahtuma kuvasi ihmistä, joka voi tehdä parannuksen, oli hän sitten vajonnut kuinka alas hyvänsä. Jos hän vain lakkaa elämästä entisellä tavalla ja tulee takaisin isän luokse. Vanhempi veli protestoi kovasti tätä vastaan ja kieltäytyi menemästä mukaan juhliin. Miksi? Hän ei halunnut olla osallisena siihen, mikä näytti hänestä armonvarkaudelta.

Lakihenkisyydelle on tyypillistä vastustaa avokätistä armon vuodatusta palanneelle luopiolle. Monet kirkossa huumeiden orjan tai alkoholistin vieressä istuvat uskovat ajattelevat: ”Kiitos Jumalalle, etten minä ole koskaan tehnyt tällaista syntiä. Hän voi langeta huomenna uudelleen.”

Raamattu sanoo, että tämän kaltainen ylpeys on kuolettavampaa kuin mitään riippuvuus: ”Sen tähden, joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei lankea”(1 Kor.10:12).

Kun tuhlaajapoika näki ikkunasta vanhemman veljensä pilkan, hän varmaankin ajatteli: ”Voi, veliseni, jospa tietäisit, kuinka minä kunnioitan sinua! Sinä et koskaan lähtenyt pois kotoa ja tehnyt sellaisia syntejä kuin minä. Sinulla on parempi todistus. Joudun tästä eteenpäin elämään muistaen, miten tuotin häpeää perheemme hyvälle nimelle. Tiedän, etten ansaitse mitään tästä. Oikeastaan sinun pitäisi olla tässä minun paikallani. Kuinka toivoisinkaan pääseväni takaisin sinun ystävyyteesi!”

Tässä on todella parannuksen tehneen nöyrän sydämen rukous!

[Irene]

NÄLKÄISET USKOVAT

Luukas kirjoittaa tuhlaajapojasta: ”Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut”(Luuk.15:14- 16).

Olen nähnyt tällaista nälkää uskovien keskuudessa. Aiemmin he todistivat ihanasti armosta, mutta synnin tähden heistä tuli hengellisiä luurankoja, joissa ei ollut enää elämää.

Luukas kirjoittaa: ”Niin hän meni itseensä ja sanoi: 'Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi'(Luuk.15:17 -19).

Nuori tuhlaajapoika joutui tunnustamaan: ”En sittenkään pysty hallitsemaan näitä siunauksia. Olen tehnyt syntiä Jumalaa ja perhettäni kohtaan ja tuhlannut kaiken, mitä olin saanut.”

Parannuksen tekeminen on enemmän kuin vain kääntymistä ja menemistä takaisin Jumalan luokse. Se on täydellistä luopumista itsehallinnasta, Jumalan luokse menemistä tunnustaen näin: ”Herra, olen sotkenut kaiken elämässäni ja nyt tulen nöyränä sinun luoksesi pyytäen: ’Ota hallintaasi minun elämäni’. Silloin juuri Jumala alkaa tehdä aivan erityistä eheytystyötään sinussa.

Kun tuhlaajapoika palasi, hänet otettiin avosylin vastaan isänsä kodissa, ei palvelijana, vaan poikana. Hän halusi antautua isälleen ja olla hänen hallinnassaan. Lisäksi hän halusi läheisyyttä isänsä kanssa. Hän oli kadottanut kaiken mielenkiinnon maailman asioihin ja oli valmis tekemään, mitä hänen isänsä käski (ks. jakeet 20- 23).

Siinä oli ihana täydellinen uudelleen armoihin ottamisen näytelmä!

[Irene]

MYÖHÄISSADE

Sakarja 12:10 viittaa luvattuun myöhäissateeseen, joka edeltää lopullista elonkorjuuta. Herra odottaa kärsivällisesti, kunnes hänen myöhäissateensa on langennut tuottamaan lopullisen elonkorjuun!

Viime vuosisadan alkupuolella helluntailiike alkoi Kanadassa nimellä ”Myöhäissateen liikkeeksi”. Sitä kesti ehkä neljä- viisikymmentä vuotta. Tänä päivänä Myöhäissateen liikkeen seurakuntia on jäljellä enää vähän. Ihmiset, jotka olivat osallisina liikkeessä, olivat vakuuttuneita siitä, että kokivat Hengen suuren, viimeisen vuodatuksen. Monet sanoivat: ”Tämä on sitä”, mutta liike hävisi vähitellen. Monet muutkin samankaltaiset liikkeet ovat tulleet ja menneet. Miksi? Siksi, että ne eivät keskittyneet elonkorjuuseen.

Monet ns. Pyhän Hengen liikkeet hävisivät nopeasti, koska ne olivat ihmiskeskeisiä. Tärkeimpiä olivat lahjat, siunaus, eheytyminen, onnellisuus. Tanssiminen, nauraminen, riehuminen tai mikä muu Pyhään Henkeen yhdistetty ilmenemismuoto on pelkkää lihallisuutta, jos se ei tuota särkyneitä sydämiä, jotka ovat huolissaan kadotetuista ja pelastumattomista. Jos liike on todella Pyhästä Hengestä, se saa aikaan halua ja alttiutta saavuttaa kadonnut ja kuoleva maailma!

Jeesus sitoi elonkorjuun kadotettuihin sieluihin, kun hän sanoi: ”Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa" (Matt.9:38).

Kaikki Pyhän Hengen vuodattaminen keskittyy ehdottomasti tähän Jeesuksen rukoukseen. Jotkut herätykset on dokumentoitu aidoiksi sillä perusteella, että ne ovat olleet siunaukseksi suuressa sielujen elonkorjuussa. Aitoa herätystä ei voi olla siellä, missä ei saavuteta kadotettuja sieluja!

Mieti, mitä tapahtui Jooel 2:28 jakeen sanoman tuloksena. Helluntaina kolme tuhatta ihmistä pelastui yhtenä ainoana päivänä, ja heidän lukunsa lisääntyi päivittäin sen jälkeen. Nämä uskovat heitettiin sitten kaikkeen maailmaan todistamaan Jeesusta kadotetuille.

”Näin on hamaan siihen asti, kunnes meidän päällemme vuodatetaan Henki korkeudesta. Silloin erämaa muuttuu puutarhaksi”(Jes.32:15). Jesaja sanoo tässä: ”Kun Pyhä Henki tulee, hän tuottaa hedelmää elonkorjuuseen. Kadotettuja sieluja pelastuu joukoittain.”