David Wilkerson / Lyhyet 2)

[Irene]

HÄNEN ARMOLLISUUTENSA

Meidän tulee julistaa Herran armollisuutta kaikelle maailmalle. Daavid sanoi: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni, vaan puhun sinun uskollisuudestasi ja avustasi; minä en salaa sinun armoasi ja totuuttasi suurelta seurakunnalta”(Ps.40:10).

Daavid ei pitänyt tätä ihanaa sanomaa vain omana tietonaan, hän tiesi että koko seurakunta tarvitsee sitä niin kuin koko tuskainen maailmakin. Daavid oli kiitollinen Jumalalle siitä valtavasta rakkaudesta, koska hän tunsi olevansa omien epäonnistumisiensa ympäröimänä:
”Minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni”(Ps.40:12). Sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka paljon ihmiset ovat tehneet syntiä, Jumala rakastaa heitä silti. Siksi hän lähetti Poikansa. Siksi me myös saarnaamme maailmalle!

Voitko sanoa Daavidin kanssa: ”Minä en peitä sinun vanhurskauttasi omaan sydämeeni”?

Ehkä kaikkein eniten siteerattu ja laulettu jae Jumalan sanassa on tämä: ”Sillä sinun armosi on parempi kuin elämä, minun huuleni ylistäkööt sinua”(Ps.63:3). Saatat kysyä: ”Mitä tarkoitat, hänen armonsa muka parempi kuin elämä?” Elämä on lyhyt! Se kuihtuu kuin ruoho, joka kukoistaa hetken ja kuihtuu pian. Hänen armonsa sen sijaan pysyy iankaikkisesti. Miljardin vuoden päästä tästä Jeesus on yhtä hellä ja rakastava meitä kohtaan kuin juuri nyt. Toiset voivat ottaa sinulta hengen, mutta he eivät voi ottaa sinulta hänen armoaan.

Parhaiten voit ilmaista hänen armoaan iloisesti ylistäen. Pysähdy hetkeksi ajattelemaan: Jumala ei ole enää vihainen sinulle. Jos olet valmis hylkäämään syntisi, voit saada anteeksi ja kaikki uudistuu juuri tällä hetkellä.

Jumalan Sana sanoo, ettei mikään voi tulla meidän ja Heramme väliin: ei synti, ei syyllisyys, ei tuomitsevat ajatukset. Voit sanoa: ”Minun elämäni on siunaus Herralle, ja voin iloita ja ylistää häntä. Olen puhdas, vapaa, olen saanut anteeksi, minut on vanhurskautettu, pyhitetty ja vapahdettu.”

Jos oikein ymmärtäisit, kuinka hellä, kuinka kärsivällinen, kuinka huolehtivainen hän on sinua kohtaan, kuinka valmis antamaan anteeksi ja siunaamaan, et pystyisi hillitsemään itseäsi. Sinä huutaisit ja ylistäisit häntä äänesi käheäksi.

Rakas lukija, Jeesus tulee ja me olemme valmiit lähtemään. Sinulla on rakastava, hellä Isä, joka välittää sinusta. Hän on pannut talteen kaikki kyyneleesi, jotka olet vuodattanut. Hän on nähnyt kaikki sinun tarpeesi ja tiennyt kaikki ajatuksesi, ja hän rakastaa sinua.

[Irene]

EPÄILYSTEN KÄSITTELEMINEN

Jos et käsittele epäilyjäsi, sinut annetaan valittajahengen haltuun. Sillä tavalla sitten elät ja kuolet. Epäilyjäsi ei voi panna piiloon maton alle, ne pitää juurittaa pois tykkänään.

Katso Israelia vain kolme päivää Egyptistä lähdön jälkeen. He olivat laulaneet, helisyttäneet tamburiinejansa ja todistaneet mahtavan Jumalan voimasta ja vahvuudesta, kehuen hänen johdattaneen ja suojelleen heitä. Sitten he saapuivat Maaraan, mikä merkitsee ”katkera vesi”. Tämä oli koetuspaikka heille.

Jumala antaa meille kriisin toisensa perään opettaakseen meille jotakin. Jos kieltäydymme oppimasta, tulee aika, jolloin hän jättää meidät oman valituksemme ja katkeruutemme haltuun. ”Ja he vaelsivat kolme päivää erämaassa löytämättä vettä. Niin kansa napisi Moosesta vastaan ja sanoi: "Mitä me juomme?" (2 Moos.15:22, 24).

Sunnuntaina israelilaiset pitivät hauskaa, lauloivat, tanssivat ja ylistivät. Sitten tuli keskiviikko ja he olivat vaikeuksissa. Seuraava kriisi sai heidät liitoksistaan.

Kuinka jotkut voivat kadottaa luottamuksensa niin nopeasti? Siksi, ettei heillä ollut koskaan ollutkaan sitä. He eivät olleet koskaan laskeneet perustustaan. Niinpä he eivät kestäneet koetusta. He eivät olleet oppineet yhtään mitään aiemmista vaikeuksistaan. He eivät pystyneet taaskaan käyttämään tilaisuutta Jumalansa suuruuden ilmaisemiseen.

Siitä päivästä lähtien Israel ei enää oppinut mitään Jumalalta. He alkoivat päinvastoin pitää hänen hyvyyttään itsestäänselvyytenä. Heillä ei ollut ruokaa, mutta hän lähetti heille mannaa taivaasta. Hän pudotti taivaasta viiriäisiä suurina puolentoista metrin korkuisina röykkiöinä leirin ulkopuolelle. Ei kuitenkaan kulunut yhtään kiitoksen sanaa! Sen sijaan kansa tuli ahneeksi kahmien kaiken, mitä Jumala antoi heille. Israelin kansasta tuli uppiniskainen!

Voi, miten häpeällistä on kulkea kriisistä toiseen oppimatta niistä mitään. Se kantaa mukanaan kirousta, jonka saat, kun olet ensin antanut peräksi valittamisen hengelle.

[Irene]

AUTA MINUN EPÄUSKOANI

”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa”(Jaak.1:6-7)

Maailma on täynnä uskovia, jotka eivät pitäydy Jumalan sanassa. He ajattelevat viattomaksi jutuksi istua Jumalan huoneen pöydässä ja murista sekä valittaa, ikään kuin Jumala ei kuulisi. Jumala kuulee meidän murinamme! Ne ovat syytöksiä häntä kohtaan siitä, että hän ei välitä, vihjailua, että hän on hyljännyt minut.

Jumala on varoittanut minua lausumasta nalkuttavia epäilyjä ja pelkoja, ei vaimolleni, ystäville, läheisille eikä työtovereille. Jumala käskee meidän viedä nuo epäilykset ristille ja sanoa: ”Jeesus, auta minun epäuskoani. Ota se pois”.

Israel vietti neljäkymmentä vuotta sekasortoa: epämiellyttävää, valitusta, täynnä katkeruutta ja kateutta. Mitä surkeata heillä olikaan, kun he toisaalta väittivät olevansa Jumalan lapsia, pyhiä. Se oli heidän todistuksensa, ei Jumalan.

Sinun pitää tulla paikkaan, jossa voit luottaa häneen. Jos opit sen nyt, seuraavan kriisin tullessa voit laulaa ja huutaa ylistyksiä Vapahtajallesi. Voitto on siinä, mutta tärkeämpää on, että olet antanut kuoliniskun kaikelle epäilylle, pelolle ja epäuskolle.

Mistä alkaisit? Katso ensin Jumalan sanan peiliin. Mieti sitten sanojasi ja tekojasi viimeisten kolmenkymmenen päivän aikana: Oletko murissut tai valittanut? Voit vastata: ”Kyllä, mutta en ole murissut Jumalalle!” Kyllä vain olet! Olet valittanut jostakin asiasta tai henkilöstä, mutta kaikki kohdistuu lopulta Jumalaan.

Mihin käännynkin Raamatun sivuilla, näen aina sanat: ”Luota minuun ja minä autan sinut perille. Anna vain kaikki tiesi minun haltuuni.” Mitä se vaatii? Yksinkertaisesti: Seiso paikallasi ja näe Herran pelastus. Sinä kysyt: “Jos ei tapahdukaan mitään?” Tuo vastaus osoittaa epäilyn ja pelon.

Rakas lukija, käänny tänään Jumalan puoleen ja sano: ”Herra, olen tehnyt kaiken voitavani tässä tilanteessa. En osaa ratkaista tätä ongelmaa missään tapauksessa. Minä aion luottaa sinuun ja odottaa sinun voittoasi.”

Anna Jumalan todistaa maailmalle, todistaa omasta uskollisuudestaan. Rakasta häntä kaikesta sydämestäsi juuri nyt. Anna hänelle kaikki ongelmasi, uskosi ja luottamuksesi.

[Irene]

LAULUA VAIKEIDEN AIKOJEN KESKELLÄ

”Sillä vangitsijamme vaativat meiltä siellä lauluja ja orjuuttajamme iloa: ’Veisatkaa meille Siionin virsiä’. Kuinka me voisimme veisata Herran virsiä vieraalla maalla?”(Ps.137:3-4).

Jumalan kansa oli elämänsä vaikeimmassa paikassa. Kun heitä vietiin pois, heidän vangitsijansa vaativat heitä laulamaan. Heissä ei ollut enää mitään elämää, vain masennusta, epätoivoa, toivottomuutta.

Tänään uskovien joukot ovat samassa tilanteessa. Ehkä olet joutunut olosuhteittesi ansaan tai paholainen tulee luoksesi vanhojen kiusausten kanssa. Olet melkein antamassa periksi ajatellen: ”En pysty siihen. Kaikista rukouksistani ja huudoistani huolimatta vanha side vainoaa minua ikuisesti!”

Kun Israel joutui pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, heidän vangitsijansa huusivat heille: ”Laulakaa meille! Soittakaa meille! Olemme kuulleet teistä kaiken. Myös sen, mitä Jumala teki teille. Ottakaa nyt tamburiininne, ottakaa esiin harppunne. Soittakaa meille laulu. Näyttäkää ilonne Jumalassanne!”

En usko, että tämä pyyntö esitettiin vain pilkkana. Uskon, että siinä oli mukana sääliä. Babylonian jumalat eivät antaneet heille mitään, vaan olivat tyhjiä ja kuivia. Heillä ei ollut toivoa. He olivat kuulleet Israelin laulavan Jumalalleen, joka oli vienyt heidät läpi mahdottomien olosuhteiden. He sanoivat: ”Näillä on Jumala, joka voi avata meren heidän kulkea läpi. Hänen tulensa tulee alas taivaasta, ja hän seisoo heidän vihollisiansa vastassa. Heidän Jumalassaan on oltava jotakin erityistä”.

Niin kuin koko maailma, hekin halusivat nähdä kansan, joka oli kärsinyt samoja ongelmia kuin he itse ja kohdannut samoja taisteluja kuin he. Kuitenkin nämä lauloivat ja huusivat ja pysyivät uskossaan pimeimpänä hetkenä! Babylonialaiset vaativat laulua, koska jokaisen ihmisen sydämessä on jotakin, mikä huutaa: ”Mikä maailmassa voi panna sinut laulamaan, vaikka olet menettänyt kaiken?” He halusivat todisteen! Jumalan lapsille on tärkeätä laulaa Siionin lauluja aikana minä hyvänsä: ”Jumala, luotan sinuun, tapahtui mitä tahansa.”

Maailma huutaa meille: ”Voitteko näyttä jonkin ihmeen! Ei meitä vakuuta Punaisen meren halkaiseminen. Eikä sokean silmien avautuminen tai ramman parantaminen. Meille riittää todisteeksi vain se, että voit nähdä elämäsi pimeimmän hetken, tilanteen, joka on toivoton kaiken inhimillisen mittapuun mukaan, ja kuitenkin hymyillä ilosta, laulaen ylistystä Jumalalle. Se on ihme, jonka haluamme nähdä”.

[Irene]

OPI TUNTEMAAN HERRAN ÄÄNI

Jumala haluaa meidän tietävän, että suurimpienkin vaikeuksien keskellä hän pitää huolen niistä, jotka luottavat häneen. Hyvin hiljaisen, pienen äänen voimalla hän puhuu sisimmässämme päivittäin.

Profeetta Jesaja vakuuttaa: "Ja sinun korvasi kuulevat takaasi tämän sanan, milloin poikkeatte oikealle tai vasemmalle: ´Tässä on tie, sitä käykää’ " (Jes.30:21). Sinun tulee ymmärtää, että Jesaja antoi tämän sanan israelilaisille vaikeimpien aikojen keskellä. Kansa oli tuomion alaisena, täysin rappiolla. Kaikki oli hajoamassa. Jesaja sanoi Israelin johtajille: "Kääntykää nyt Herran puoleen! Hän haluaa johdattaa teitä sanallaan: ´Mene tätä tietä, mene tuota tietä, tässä on tie…’ ". He eivät kuunnelleet, vaan kutsuivat Egyptin vapauttamaan heidät. He luottivat Egyptin sotavaunujen, hevosien ja asevoiman apuun.

Kuitenkaan Jumala ei toteuttanut tuomiotaan israelilaisille vielä tässä kohtaa. Ennemminkin hän päätti odottaa kärsivällisesti, kunnes pohja putoaisi kaikilta yrityksiltä. Hän sanoi: "He juoksevat ympäriinsä kaavailemassa selviytymismahdollisuuksiaan, ja minä odotan. Haluan näyttää armoni heidän pahuudestaan huolimatta!" (j. 18). Odotetusti kaikki suunnitelmat kaatuivat, ja kansan tilanne vain huononi. Lopulta, kaikkien yritysten epäonnistuttua, Jumala sanoi kansalle: "Antakaa minun nyt ottaa ohjat! Avatkaa korvanne kuulemaan, niin minä puhun teille. Minä tunnen ulospääsytien ja ohjaan teitä. Haluan opastaa jokaista liikettänne, oikealle ja vasemmalle, vapauttaakseni teidät. Minä ohjaan teitä äänelläni - puhumalla ja kertomalla, mitä teidän tulee tehdä, viimeistä yksityiskohtaa myöten!"

Elintärkeää on tulla tuntemaan Jumalan ääni. Hän puhuu edelleen. Sitä hän tarkoitti sanoessaan: " Minun lampaani tuntevat minun ääneni." Tänä päivänä maailmassa on monia ääniä - kovia ja vaativia. Herran hiljaisen, pienen äänen voi tulla tuntemaan, ja sen voivat kuulla kaikki, jotka luottavat Jeesuksen sanaan.

[Irene]

PALVELIJANA

Ylpeys on palvelemisen pahin vastustaja. Tänä päivänä jokainen tahtoo olla kaikkea muuta kuin palvelija. Lasten keskuudessa suosittu peli on ”Masters of Universe”, maailmankaikkeuden hallitsijat. Siitä on kuitenkin tulossa monien kristittyjen teologiaa. Luemme Raamatusta näin: ” Niinpä sinä et siis enää ole orja, vaan lapsi; mutta jos olet lapsi, olet myös perillinen Jumalan kautta”(Gal.4:7). Tässä Paavali sanoo oikeastaan, että lapsi, joka on oppinut oikein, tietää, että hän kuninkaan lapsi kaikilla oikeuksilla, mutta hän rakastaa isäänsä niin paljon, että valitsee palvelijan osan. Paavali sanoi, että hän oli ”Jeesuksen Kristuksen palvelija”(Room.1:1) ja Jaakob nimitti itseään ”Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijaksi”(Jaak.1:1).

Palvelijalla ei ole omaa tahtoa. Hänen isäntänsä sana on hänen tahtonsa. Risti kuvaa kaikkien omien suunnitelmieni, omien ajatusteni, halujeni, toiveideni ja unelmieni kuolemaa. Se merkitsee ennen kaikkea oman tahtoni ehdotonta kuolemaa. Tämä on todellista nöyryyttä. ”Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti”(Fil.2:8). Hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon”(Joh.4:34). Toisin sanoen: ”Kieltäydyn ottamasta asioita omiin käsiini. Odotan Isältäni johdatusta kaikkeen.”

Johannes kirjoitti: ”Sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa”(1 Joh. 4:17). Jokaisen tosi uskovan pitää pystyä sanomaan: ”Haluan todella tehdä hänen tahtonsa”. Tässä kohdin kuitenkin kadotamme sen. Panemme sydämemme johonkin, jota haluamme, mikä näyttää hyvältä, mikä kuulostaa loogiselta, mutta ei ole Jumalan tahto. Paastoamme, rukoilemme ja pidämme esirukouksia. Me itkemme kyynelvirtoja. Pidämme sen totena. Siteeraamme Raamattua. Saamme toiset olemaan kanssamme samaa mieltä. Pahin ansa uskoville on hyvä ajatus, joka ei ole Jumalasta. Hyvä menetelmä, joka ei ole hänestä, hyvin kehitelty suunnitelma, joka ei ole Jumalan. Voitko haluta jäädä eloon ristillä? Voitko mennä tiehesi ja jättää kuolematta sillä? Sinun pitää pystyä sanomaan rehellisesti: ”Ehkä paholainen ei olekaan se, joka estää minua, vaan sinä itse. Jos tämä ei ole sinun tahtosi, se voi tuhota minut. Annan sen ristille. Tee, Herra oman tahtosi mukaan!”

[Irene]

HÄN EI UHANNUT

Tässä on Kristuksen kärsimykseen yhdistetty ihmeellinen totuus: “Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut”(1 Piet.2:23).

Mikä ihmeellinen lause: ”Kun hän kärsi, hän ei uhannut.” Hän ei koskaan puolustautunut niitä vastaan, jotka kohtelivat häntä väärin. Hän ei rankaissut ketään eikä kostanut kenellekään.

Me olemme erilaisia! Me uhkaamme, kun kärsimys käy sietämättömäksi. Me puolustaudumme, suojelemme oikeuksiamme ja mainettamme. Pahinta kaikesta, me uhkaamme Jumalaa. Se on aika paha juttu, eikä useimmat meistä edes huomaa tekevänsä niin. Kun rukouksiimme ei tule vastausta, kun vaikeudet ja odottamattomat tapahtumat kohtaavat elämäämme, kun Herra näyttää hyljänneen meidät ja meistä tulee yksinäisiä ja kivun kalvamia, me peräydymme Jumalan luota. Me laiskistumme rukoilemisessa ja Raamatun lukemisessa. Silti rakastamme häntä, mutta annamme intomme laskea. Me alamme ajelehtia ja uskomme tylsistyy, passivoituu. Näillä tavoin juuri uhkaamme Herraa.

Joka kerta, kun peräydymme etsimästä Herraa kaikesta sydämestämme, me uhkaamme häntä. Se on inhottava tapa sanoa: ”Herra, minä tein parhaani, mutta sinä hylkäät minut”.

Jumalalla on loputtomasti kärsivällisyyttä niitä kohtaan, joilla on kipuja. Hän odottaa rakastaen, kunnes palaamme hänen hellään hoitoonsa. Jumalan uskollisuuden uhkaamisesta voi kuitenkin tulla elämäntapa, jos emme suostu heräämään ja uudistumaan uskossamme ja toivossamme häneen. Jotkut meistä pettyvät niin, että he antavat himoilleen ja haluilleen vallan. He tyydyttävät halujaan, koska taistelu näyttää niin toivottomalta. Sillä tavoin he sanovat: ”Mitä kannattaa? Me pyydämme Jumalaa auttamaan, vapahtamaan, mutta apua ei tule. Edelleenkin minussa on jäljellä sama, kaikkien kyyneleiden ja rukousten jälkeen.”

Lopulta päädymme tähän: ”Minulla on oikeus tehdä se, koska minua on satutettu niin pahasti.” Tämä taas on uhkaus Jumalalle, tapa päästä hänen kanssaan tasoihin, koska hänkään ei vastannut rukouksiimme aikanaan.

Rakas lukija, on vielä toivoa! Sotajoukkojen Jumala on kanssamme! Hän yksin on varjelijamme. Hän ei anna lastensa liukastua tai langeta. Hän pitää meitä kämmenellään.

Tehkäämme, niin kuin Kristus teki. Hän ”jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee” (1Piet.2:23). ”Jättää asiansa” tarkoittaa, että annamme elämämme kokonaan hänen käsiinsä. Lopeta taistelusi, lakkaa yrittämästä suorittaa mitään omassa voimassasi. anna ruumiisi ja sielusi varjeleminen kokonaan Sotajoukkojen Jumalan haltuun!

[Irene]

KURITUS - RAKKAUDEN TÄHDEN

Jos olet juuri nyt masentunut synnin tähden, jos Herran paimensauva on sattunut selkääsi ja olet siksi allapäin, rohkaise itsesi. Hän kurittaa sinua, koska rakastaa sinua hellästi. Hän kurittaa, koska haluaa sinun pelkäävän häntä, jotta tuntisit hänen huolenpitonsa.

Mitä oikeastaan tarkoittaa Herran pelko? Sitä, että voit sanoa: Tiedän, että Isäni rakastaa minua. Olen ikuisesti hänen omansa ja tiedän, että hän ei hylkää minua milloinkaan. Hän tuntee taistelujeni aiheuttaman tuskan. Hän on kärsivällinen, kun sodin epäuskoa vastaan. Kun huudan häntä avukseni, hän on aina valmiina antamaan anteeksi. Hän ei kuitenkaan salli minun olevan tottelematon hänen sanaansa kohtaan. Taivaallinen Isäni ei säästä minua, koska hän rakastaa minua syvästi. Kuritus on kasvatusta.

Tässä on kaiken ydin. Jumala tahtoo meidän ottavan vastaan hänen anteeksiantamuksensa, jotta oppisimme pelkäämään häntä. ”Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin”(Ps.130:4). Kun pelkäämme Jumala, haluamme enemmän kuin vain totella häntä. Me haluamme miellyttää häntä, saattaa hänet hymyilemään. Se on Jumalan pyhän pelon aikaansaama siunattu tulos.

[Irene]

HÄN EI UHANNUT

Tässä on Kristuksen kärsimykseen yhdistetty ihmeellinen totuus: “Joka häntä herjattaessa ei herjannut takaisin, joka kärsiessään ei uhannut”(1 Piet.2:23).

Mikä ihmeellinen lause: ”Kun hän kärsi, hän ei uhannut.” Hän ei koskaan puolustautunut niitä vastaan, jotka kohtelivat häntä väärin. Hän ei rankaissut ketään eikä kostanut kenellekään.

Me olemme erilaisia! Me uhkaamme, kun kärsimys käy sietämättömäksi. Me puolustaudumme, suojelemme oikeuksiamme ja mainettamme. Pahinta kaikesta, me uhkaamme Jumalaa. Se on aika paha juttu, eikä useimmat meistä edes huomaa tekevänsä niin. Kun rukouksiimme ei tule vastausta, kun vaikeudet ja odottamattomat tapahtumat kohtaavat elämäämme, kun Herra näyttää hyljänneen meidät ja meistä tulee yksinäisiä ja kivun kalvamia, me peräydymme Jumalan luota. Me laiskistumme rukoilemisessa ja Raamatun lukemisessa. Silti rakastamme häntä, mutta annamme intomme laskea. Me alamme ajelehtia ja uskomme tylsistyy, passivoituu. Näillä tavoin juuri uhkaamme Herraa.

Joka kerta, kun peräydymme etsimästä Herraa kaikesta sydämestämme, me uhkaamme häntä. Se on inhottava tapa sanoa: ”Herra, minä tein parhaani, mutta sinä hylkäät minut”.

Jumalalla on loputtomasti kärsivällisyyttä niitä kohtaan, joilla on kipuja. Hän odottaa rakastaen, kunnes palaamme hänen hellään hoitoonsa. Jumalan uskollisuuden uhkaamisesta voi kuitenkin tulla elämäntapa, jos emme suostu heräämään ja uudistumaan uskossamme ja toivossamme häneen. Jotkut meistä pettyvät niin, että he antavat himoilleen ja haluilleen vallan. He tyydyttävät halujaan, koska taistelu näyttää niin toivottomalta. Sillä tavoin he sanovat: ”Mitä kannattaa? Me pyydämme Jumalaa auttamaan, vapahtamaan, mutta apua ei tule. Edelleenkin minussa on jäljellä sama, kaikkien kyyneleiden ja rukousten jälkeen.”

Lopulta päädymme tähän: ”Minulla on oikeus tehdä se, koska minua on satutettu niin pahasti.” Tämä taas on uhkaus Jumalalle, tapa päästä hänen kanssaan tasoihin, koska hänkään ei vastannut rukouksiimme aikanaan.

Rakas lukija, on vielä toivoa! Sotajoukkojen Jumala on kanssamme! Hän yksin on varjelijamme. Hän ei anna lastensa liukastua tai langeta. Hän pitää meitä kämmenellään.

Tehkäämme, niin kuin Kristus teki. Hän ”jätti asiansa sen haltuun, joka oikein tuomitsee” (1Piet.2:23). ”Jättää asiansa” tarkoittaa, että annamme elämämme kokonaan hänen käsiinsä. Lopeta taistelusi, lakkaa yrittämästä suorittaa mitään omassa voimassasi. anna ruumiisi ja sielusi varjeleminen kokonaan Sotajoukkojen Jumalan haltuun!

[Irene]

HERRA VALITSEE EDELLEEN HEIKKOJA

”Sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään”
(1 Kor.1:27).

Jumala valitsee edelleen heikkoja näyttääkseen voimansa. Oletko koskaan ollut murheissasi oman heikkoutesi takia? Oletko kokenut olevasi Jumalalle vähäpätöinen, surkea ja tarpeeton? Oletko katsonut toisia, jotka näyttävät niin vahvoilta ja täydellisiltä, ja ajatellut olevasi liian syntinen, liian tylsä Jumalan käyttöön? Jumala ei etsi hengellisiä jättiläisiä, vaan pikemminkin tavallisia pyhiä, joilla on lapsenomainen usko ja jotka ovat menettäneet luottamuksensa lihan käsivarteen.

Jumala yllättää vahvat ja viisaat voitelemalla työkaluikseen niitä, joita pidetään heikkoina ja hölmöinä. Herra ohittaa ne, jotka nojaavat lihan käsivarteen, jotka luottavat omiin kykyihinsä, tietoonsa, taustaansa, perheen maineeseen. Sen sijaan hän nostaa esiin ne, joilla on särkynyt sydän, jotka ovat heikkoja ja surkeita. Hän vuodattaa heidän ylleen ylistyksen hengen ja rakkauden kasteen. Hän näyttää heille suuruutensa, uskollisuutensa, liittonsa ja heistä tulee väkeviä Herrassa ja hänen valtansa voimassa.

Onko sinussa henki, jotka haastaa sinua uusiin ja korkeampiin paikkoihin Herrassa? Onko sinun sisälläsi palo Jumalan puoleen? Koetko vetoa uudistumiseen uskossa ja luottamuksessa Jumalaan? Ole kiitollinen! Se on Herran Jeesuksen Kristuksen kutsu!

Hän lupaa meille suuria ja ihania asioita: ”Kuinka suuri on sinun hyvyytesi, jonka talletat pelkääväisillesi ja jota osoitat sinuun turvaaville ihmislasten edessä! Sinä peität heidät kasvojesi suojaan ihmisten salavehkeiltä; sinä kätket heidät turvaan kielten riidalta”(Ps.31:19- 20).

”Niin kuin kirjoitettu on: "mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat". Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin”
(1 Kor.2:9- 10).