David Wilkerson / Lyhyet 2)

[Irene]

JOUTUESSAMME KRIISIIN
by David Wilkerson | June 11, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Varma hengellisen uudistuksen merkki on, että viet kaikki ongelmat ja kriisit heti Jeesukselle. Olet oppinut, että sinulla on paikka, minne mennä.

”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi”(Fil.4:6).

Jotkut kristityt ovat alituisessa kriisissä. Joka kerta, kun tapaat heitä, he vuodattavat sinulle kauhean valituksen: ”Kaikki hakkaa vastaan. En tiedä, mitä tehdä”. He haluavat kuvailla ongelmaansa kenelle hyvänsä tapaamalleen, mutta eivät koskaan vie sitä Jeesukselle, ikään kuin Hänellä ei olisi mitään annettavaa heille.

Älä ymmärrä väärin: En viittaa uskoviin, joilla on menossa todellisia kunnon ongelmia. Joka päivä meidän toimistoomme tulee tusinoittain kirjeitä uskovilta, jotka kärsivät kovasti. Puhun paremminkin seurakunnan ”ammattivalittajista”. He ovat siinä ammattilaisia. Kun kuuntelet heitä, haluat kysyä: ”Onko Jumalasi kuollut? Miksi et käytä niitä varantoja, joita Hän on tallettanut sinua varten? Etkö tiedä, että Hän on tehnyt sinusta enemmän kuin voittajan?”

Kuinka mielissään Herra onkaan, kun haluat mennä ensimmäiseksi Hänen tykönsä kaikkien huoliesi kanssa. Tiedät, että sinulla on se uskollinen, joka kulkee kanssasi kaiken läpi.

Annan sinulle tässä monta Raamatun kohtaa, joihin voit tarttua:

”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen"(1 Piet.5:7).

”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa”(Fil.4:19.)

”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”(Joh.10:10).

”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan”(Matt.6:33).

Kun sinulle tulee kriisi, juokse nopeasti Jumalan luo saamaan lohdutusta, apua tarpesiisi ja johdatusta!

[Irene]

UNOHDA NUO ASIAT
by David Wilkerson | June 10, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Saatana on kampittanut monia uskovia vakuuttamalla, että he ovat kadottaneet jotakin Herrassa. Tosiasia on, että on kauhea synti epäillä Jumalan rakkautta sinua kohtaan ja tuomita asemasi Kristuksessa väärin omien tunteittesi kautta. Jokapäiväinen asemasi Jeesuksen kanssa ei ole riippuvainen innostasi, kyyneleistäsi tai hartaudestasi. Se lepää vain uskossa.

Kuvittele, kuinka kadotettu olisit, jos pelastuksesi oikeasti riippuisi tunteistasi. Paavali kehottaa meitä: ”Unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin”(Fil.3:13). Sinun ei koskaan pidä luottaa menneisiin tunnekokemuksiisi. Tänä päivänä tärkeää on luottamus. Luotatko Hänen lupauksiinsa sinulle? Oletko valmis osaksi Hänen jumalallista luonnoaan todella raamatullisesti, ei vain tunnematkoihin tai ulkonaisiin todisteisiin, vaan heittäytymällä Hänen kirkkaisiin lupauksiinsa?

”Joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee”(2 Piet.1:4). Pietari tekee aivan selväksi: Me saamme Kristuksen luonnon ottamalla vastaan Jumalan liiton lupaukset, ei millään muulla muotoa.

Eräs pastori kerran kerskui minulle: ”Olen vihdoin saanut takaisin nuoruuteni uskon. Rukoilen enemmän, ja Raamattu on minulle jälleen ruokaa. Jumala antaa minulle tulen hehkuvia saarnoja seurakunnalleni, ja olen saanut takaisin rakkauden kadotettuja kohtaan. Koen uudistuneen”. Muutama kuukausi myöhemmin sama mies oli jälleen aivan maassa.

Jumala tuo elämäämme uudistusta ja tuoretta voitelua. Se ei ole kuitenkaan ravintoa, jolla me eläisimme. Meidän tulee elää jatkuvasti uskossa Hänen liittonsa lupauksiin. Hänen Sanansa on muuttumaton. Mitä ikinä meidän kokemuksemme onkin, Herramme pitää meille antamansa lupaukset: “Mutta hänelle, joka voi varjella teidät lankeamasta ja asettaa teidät nuhteettomina, riemuitsevina, kirkkautensa eteen”(Juud.1:24).

[Irene]

JUMALAN SEURAAJAT
by David Wilkerson | June 9, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Kääntymyskokemukset ovat usein tunteellisia, koska ne ovat uusia ja niin erityisiä. Muutos, joka tapahtuu sielussamme, on niin yhtäkkinen. Se voi hyvin käyvä yli ymmärryksemme. On ihmeellistä kääntyä niin äkkiä synnistä ja kahleista aivan uuteen elämään Kristuksessa.

Hengellisen kasvumme alku on kuin lapsen kävelemään opettelemista. On ihmeellistä ja jännittävää, kun vauva ottaa ensimmäiset askelensa. Isä ja äiti hymyilevät kehottaen: ”Tule meidän luoksemme, pystyt siihen!” Haparoivin jaloin hän ottaa kaksi askelta, kolme askelta ja menee nurin. Heti paikalla hänet nostetaan maasta ja häntä kehutaan. Sisarukset rohkaisevat häntä: ”Hyvä poika”. Hän on kaikkien huomion kohteena ja lopulta, kun hän kävelee huoneen poikki, kaikki hurraavat. Mikä tunnekokemus se onkaan hänelle!

Pian vauva ei olekaan enää huomion kohteena. Kun hän pyllähtää nurin, hän nousee itse ylös ja kävelee kaikkialla talossa ja saa aikaan sotkua. Hän kaataa kukkaruukkuja, raahaa kaapista patoja ja kattiloita, repii vaatekaapista vaatteita. Häntä ojennetaan sen tähden. Yhtäkkiä mikään ei olekaan enää hänestä niin jännittävää. Hänen ensi askeleensa olivat naurun ja ilon säestämiä, mutta nyt kävely ei olekaan niin erityistä tai tunteellista.

Sinun hengellinen kasvusi on samanlaista. Kun olit vauva Herrassa, tunsit Jumalan antavan sinulle erityistä huomiota. Joka kerta, kun kaaduit, Hän nosti sinut ylös. Kuitenkin Paavali kirjoittaa, ettei sinun pidä pysyä lapsena ikuisesti. Niin kuin pikkulasta opetetaan, ettei kadulle saa mennä, sinuakin opetetaan kulkemaan hengellisten tulien läpi. Jumalan opettaa sinua seisomaan Hänen Sanansa päällä ja vaeltamaan uskossa, ei enää ryömimään kuin vauva.

”Olkaa siis Jumalan seuraajia, niin kuin rakkaat lapset, ja vaeltakaa rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi"(Ef.5:1- 2).

[Irene]

JUMALAN ANTAMA KASVU
by David Wilkerson | June 4, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Ehkä et ole ollenkaan tietoinen valtavasta kasvuprosessista sisimmässäsi. Paavali samaistaa meidän hengellisen kasvumme ruumiilliseen kasvuun. Hän sanoo, että meidän sielumme saa ravintonsa samalla tavalla kuin fyysiset nivelemme, lihaksemme ja jänteemme. Hän sanoo tämän olevan ”Jumalan antamaa kasvua”(Kol.2:19).

Sellainen kasvu tulee Päältä. Yksinkertaisesti sanottuna, kun sinä luotat ja pysyt Kristuksessa, Hänen elämänsä koskaan ehtymätön virtaus pulppuaa meidän sieluumme. Jeesus on sisimpäsi jatkuva elämänvoima, elävä virta, joka ei koskaan ehdy. Siksi Hänen elämänsä vuotaa jatkuvasti sinuun, silloinkin, kun nukut. Hän antaa tuoreen annoksen joka päivä, miltä sinusta sitten tuntuukin ulospäin.

Miten kuvittelet israelilaisten selvinneen neljäkymmentä vuotta erämaassa? He elivät mannasta, taivaasta lähetetystä leivästä. Tämä ”enkelien leipä” piti sisällään kaiken ravinnon, minkä israelilaiset tarvitsivat rakentamaan heidän immuunijärjestelmäänsä. Siksi Jumalan kansa ei saanut koskaan tartuntaa Egyptin taudeista. Kaikkialla heidän ympärillään kanaanilaiset ja filistealaiset kuolivat sairauksiin, mutta israelilaiset pysyivät terveinä.

Samoin on Kristuksen, tämän päivän mannamme laita. Hän on taivaasta meille lähetetty leipä ja rakentaa meidän hengellistä vastustuskykyämme kaikenlaista syntiä vastaan. Saatamme näyttää ulospäin, ettei tämä manna vaikuta meissä (aivan niin kuin emme näe oman vastustuskykymme kasvua). Jumalan Sana lupaa, että kaikki Jeesusta rakastavat kasvavat vahvemmiksi hengelliseltä immuunijärjestelmältään.

Ajattele tätä: Joskus saatat joutua kiusaukseen, mutta vuosien kuluessa olet huomannut helpommaksi vastustaa maailman viettelyksiä. Koet myös ympärilläsi olevan saastan inhottavammaksi. Et enää ajattele tai puhu niin kuin maailma tekee. Kun työtoverisi huutelevat: ”On perjantai - juhlimaan”, sinä ajattelet: ”Vain kaksi päivää sunnuntaihin”. Se tulee siitä, että sinä kasvat.

[Irene]

YLENPALTTISESTI KAIKKEA
by David Wilkerson | June 3, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Apostoli Paavali vakuutti tessalonikalaisille, että he olivat oppineet vaeltamaan Herran mielen mukaan. ”Niin kuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset”(1 Tess.4:1). Paavali lisäsi sitten vielä tämän kehotuksen: ”…siinä yhä enemmän varttuisitte”.

Varttua tarkoittaa lisääntymistä. Paavali sanoi: ”Olette istuneet terveen evankeliumin julistuksen alla, niin että teillä on nyt tukeva perustus allanne. Siksi teidän pitäisi kasvaa armossa joka lailla, uskossa, tiedossa ja rakkaudessa”.

Paavali puhui sellaisesta varttumisesta myös korinttolaisille: ”Niin kuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä”(2 Kor.8:7). Hän sanoi toisin sanoen: ”Jumalan Henki on tuottanut elämäänne suuria muutoksia. Siksi teidän pitäisi antaa itsestänne enemmän joka tavalla, ajastanne, rahastanne, kyvyistänne.”

Näistä Raamatun kohdista käy selväksi, että jokaisen Jumalan Sanasta ravintonsa saaneen odotetaan kasvavan armossa. Jumala on antanut lahjoja pastoreille, opettajille, profeetoille ja evankelistoille ilmaistakseen seurakuntansa kasvun tarkoitusta. Uskovien ei pitäisi jäädä vauvoiksi Kristuksessa. Meidän odotetaan kasvavan Hänessä niin, ettei mikään väärä voi saattaa meitä pois tieltä.

Jeesus itsekin puhuu elämän jatkuvasta yltäkylläisyydestä: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”(Joh.10:10). Kristus kehui Tyatiran seurakuntaa, että he olivat kasvaneet armossa: ”Minä tiedän sinun tekosi ja rakkautesi ja uskosi ja palveluksesi”(Ilm.2:19). Jeesus sanoi heille lyhyesti: ”Olette nyt innokkaampia kuin silloin, kun aloitte. Olette antaneet minun elämäni runsastua ylenpalttisesti.”

Sananlaskut vastaavat tähän kaikuna: ”Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka”(San.4:18). Job julistaa: ”Mutta hurskas pysyy tiellänsä, ja se, jolla on puhtaat kädet, kasvaa voimassa”(Job.17:9).

[Irene]

HERÄTÄ NÄLKÄSI
by David Wilkerson | June 2, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Herra käski Johannesta: “Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1).

Jeesus sanoi tässä: “Saatat hyvinkin olla hyvä henkilö, sellainen, joka tekee mitä hyvänsä kenelle hyvänsä. Sinulla on hyvä maine niin seurakunnassa kuin maailmassakin. Olet tunnettu siitä, että olet todella elävä Kristuksessa, Jumalan siunaama. Kuoleman koura on kuitenkin jo hiipinyt elämääsi. Jokin maailmallinen on jo saastuttanut sinut.”

”Sinulla on Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan”(Ilm.3:4). Mitä tässä tarkoitetaan vaatteiden tahraamisella? Se on rukoilemattomuus. Tässä Jeesus varoittaa meitä: ”Heräjä valvomaan ja vahvista jäljellejääneitä, niitä, jotka ovat olleet kuolemaisillaan; sillä minä en ole havainnut sinun tekojasi täydellisiksi Jumalani edessä”(Ilm. 3:2).

Sardeen uskovat eivät valvoneet. He eivät olleet rukouksissa, odottaen Herraa, etsien Häntä, niin kuin aiemmin. Sen sijaan he sallivat itselleen huolettomuuden. He eivät tulleet joka päivä Jumalan luo saamaan apua. Nyt tahraantuminen oli päässyt jo pitkälle heissä. Jeesus käyttää tässä sanaa tahraamisesta, joka leimaa synnin saastaa, mustaa kohtaa valkoisessa vaatteessa. Kristus sanoo meille: ”Jos ette rukoile, teillä ei ole suojaa vihollista vastaan. Teidän laiminlyöntinne saavat aikaan vaatteidenne tahraantumisen”.

Muutamista Jeesus kuitenkin lausuu: ”Kuitenkin on sinulla Sardeessa muutamia harvoja nimiä, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan, ja he saavat käyskennellä minun kanssani valkeissa vaatteissa, sillä he ovat siihen arvolliset”(Ilm.3:4). Hän sanoi siis: ”Sinussa palaa vielä pieni liekki, haluat vielä minua. Et halua menettää minun läsnäoloani, et jäädä hedelmättömäksi. Äkkiä nyt, herätä nälkäsi. Mene takaisin salaiseen kammioosi rukoilemaan ja huuda minua avuksi. Pane sydämesi kuin tulukseksi. Puhalla uskon liekki ennen kuin se sammuu, ennen kuin kuolema asettuu sieluusi, niin kuin se on tehnyt monelle ympärilläsi.”

Älä hylkää sitä suurta lahjaa, jonka olet saanut: pääsyn rukouksessa Jumalan luo. Sinun iankaikkinen tulevaisuutesi riippuu siitä. Rukoile ja etsi Herraa. Hän on antanut sinulle pääsyn ja Hän lupaa pitää huolta kaikista tarpeistasi.

[Irene]

RUKOILEMATTOMAT KRISTITYT
by David Wilkerson | May 29, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Rukoilemattomat uskovat eivät tajua, missä vaarassa he ovat. Saatat vastustaa tätä: ”Mitä sitten, jos jotkut uskovat eivät rukoile? Ovathan he edelleen uskovia, verellä pestyjä, anteeksisaaneita ja menossa taivaaseen. Mikä vaara on pienessä pensistymisessä?”

Uskon, että meidän taivaallinen Isämme tajuaa, että me elämme kiireisessä ajassa, jossa niin monet asiat vaativat meidän aikaamme ja voimaamme. Uskovat sotkeutuvat kiireeseen ja toimintaan yhtä paljon kuin kuka muu hyvänsä. En usko Jumalan kuitenkaan suhtautuvan kevyesti siihen, että me hylkäämme pääsyn Hänen luokseen, koska se maksoi Hänen Poikansa hengen.

Jumala on tehnyt Kristuksesta meidän vahvan tornimme. Vain ne, jotka ”juoksevat siihen”, ovat turvassa (ks. San.18:10). Jos et mene sisään, sitten olet oven ulkopuolella. Seisot siellä, missä Israel seisoi, mutta Jumala ei tule enää ketään vastaan ovelle. Kaikki tarpeemme ovat sisäpuolella: syntien anteeksiantamus, armo oikeaan aikaan, voittovoima.

Mieti, miltä Isästä ja Pojasta tuntuu, kun hylkäämme heidät. Kuvittelen seuraavan keskustelun olevan käynnissä heidän välillään:

”Poikani, sinua lyötiin, pilkattiin, sinut ristiinnaulittiin, haudattiin. Se tuotti minulle kipua niin, että suljin silmäni sen nähdessäni. Kuitenkin sinä täytit iankaikkisen liiton. Sinä valmistit hyväksynnän ja pääsyn kaikille, jotka luottavat Sinuun. Sinun tähtesi viimeisten päivien ihmiset voivat tulla Minun luokseni. He kasvavat vahvoiksi Minun voimastani. He varastoivat uskoa paholaista vastaan. Hän yrittää kiusata heitä ja koetella heitä juuri silloin.

Missä ovatkaan meidän rakkaat lapsemme? Maanantai kuluu, eikä heitä näy. Tiistai saapuu, mutta edelleenkään ei kukaan lapsista. Keskiviikko tulee ilman, että heitä näkyy. Torstai, perjantai ja lauantai kuluvat, emmekä me edelleenkään näe heitä. Vain Sunnuntaina he lähestyvät meitä, kun ovat kirkossa. Miksi he eivät tule? Eivätkö he rakasta meitä?”

Jumala kysyi samaa Adamilta, kun tämä piiloutui Herran kasvoista Eedenin puutarhassa: ”Missä olet?" (1 Moos.3:9). Herra tiesi koko ajan, missä Adam oli. Hän oikeastaan kysyi Adamilta, miksi tämä oli hyljännyt kumppanuuden ja näytti tälle, että oli vaarallista piiloutua Hänen läsnäolostaan.

Todellakin, uskovat, jotka eivät välitä Isän antamasta pääsystä, päätyvät lopulta ”Sardeen tilaan”. Herra opetti Johannesta: ”Ja Sardeen seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo hän, jolla on ne Jumalan seitsemän henkeä ja ne seitsemän tähteä: Minä tiedän sinun tekosi: sinulla on se nimi, että elät, mutta sinä olet kuollut”(Ilm.3:1).

[Irene]

PÄÄSY VOITTOISAAN ELÄMÄÄN
by David Wilkerson | May 28, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Kun Jeesus vaelsi täällä maan päällä, Hän antoi itsensä koko yhteiskunnan saataville. Hän opetti synagogissa, vuorilla, veneessä. Hän nosti äänensä juhlissa huutaen: ”Minä olen elävä vesi. Tulkaa minun tyköni, niin minä annan teille vettä sielun janoonne”. Kuka hyvänsä voisi tulla Hänen luokseen ja saada tyydytyksen.

Useimmiten Herran kutsua ei otettu vastaan. Hän huusi kansan yli: ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet”(Matt.23:37). Hän sanoi siis Israelille: ”Minä olen nyt täällä, teidän kaikkien saatavilla. Olen käskenyt teidän tulla luokseni parannettaviksi ja olen antanut teille teidän tarpeenne. Te vain ette halua.

Miten Jeesus suhtautui kansan hyljätessä Hänet? Hän julisti: ”Katso, teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi!” (Matt.23:38). Jeesus käytti tässä sanaa hyljätty, joka tässä merkitsee yksinäisyyttä, autiota, hedelmätöntä. Hän sanoi: ”Teidän seurakuntaelämänne, oma kotinne, hengellinen vaelluksenne, kaikki kuivuu ja kuolee.”

Mieti sitä. Jos vanhemmat eivät etsi Jumalaa päivittäin, heidän lapsensakaan eivät varmasti tee niin. Sen sijaan heidän kotinsa täyttyy maailmallisuudesta, hengellisestä hedelmättömyydestä, yksinäisyydestä, jota ei voi kuvailla. Lopulta koko perhe päätyy täyteen tuhoon.

Pidä mielessäsi, että Jeesus puhui nämä varoitukset armon päivänä. Hän lisäsi: ”Sillä minä sanon teille: tästedes te ette näe minua, ennen kuin sanotte: 'Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen'." (Matt.23:39). Tämä tarkoitta: ”Minä olen antanut sinulle pääsyn kaikkeen, mitä tarvitset voittoisaan elämään. Sinä vain olet jättänyt tarjoukseni huomiotta. Olen pahoillani, mutta sinun päätöksesi vie elämäsi ja kotisi tuhoon. Et näe minua ennen kuin vasta iankaikkisuudessa.”

Milloin viimeksi tulit Jumalan luo pyytääksesi Häneltä elämäsi tarpeita? Olitko silloin vaikeuksissa, kohtasit kriisin perheesi kanssa, työssäsi, terveydessäsi? Ei ole väärin tulla Jumalan yhteyteen vakavan tarpeen kohdatessa. Jesaja kirjoittaa: ”Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit”(Jes.26:16). Psalmin kirjoittaja todistaa: ”Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni”(Ps.142:1-2).

[Irene]

KRISTUKSEN SIELUN SUURIN KIPU
by David Wilkerson | May 27, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Mikä voisi olla suurin Kristuksen kokema kipu? Uskon, että se on sukupolvi, joka ei ole saanut täyttä, rajoittamatonta pääsyä eikä tule Hänen luokseen.

Vuosisatoja Jumalan kansa on ikävöinyt ja kaivannut nähdä meidän päiviemme siunauksen. Mooses aikoinaan oli kaivannut sitä pääsyä, josta me nyt saamme nauttia. Samaa pääsyä Daavid sydämessään näki, mutta ei voinut saavuttaa. Sitä pääsyä ei ollut Danielillakaan, vaikka hän rukoili Herraa kolme kertaa päivässä. Meidän esi-isämme näkivät tämän pääsyn tapahtuvan meidän päivinämme ja he iloitsivat meidän puolestamme.

Silti me, joille on annettu oikeus tähän ihmeelliseen lahjaan, pidämme sitä itsestään selvyytenä. Ovi on auki, mutta me kieltäydymme menemästä sisään, monta kertaa päivä- tai viikkokausiksi. Mikä rikos! Joka kerta, kun emme suostu ottamaan vastaan sitä, minkä Jeesus on ostanut meitä varten, kuljemme vain huolettomasti oven ohi, otamme Hänen verensä kevyesti. Herramme kertoi, että meillä on kaikki tarvittava, jos vain tulemme Hänen luokseen. Silti jätämme Hänen arvokkaan lahjansa huomiotta. Raamattu kehottaa meitä: ”Niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen”(Hebr.10:22- 23). Tässä kohdassa puhutaan selvästi rukouksesta. Jumala haastaa meitä: ”Tulkaa minun läsnäolooni päivittäin. Ette pysty pitämään uskoanne, jos ette tule minun luokseni. Jos ette tule esiin minun läsnäolooni rohkeasti, uskonne näivettyy.”

Saatat tuntea uskovia, jota aiemmin olivat palavia Jeesuksen puolesta, ottivat laatuaikaa Herralle, tutkivat Hänen Sanaansa ja sulkeutuivat salaiseen kammioon Hänen kanssaan. He ymmärsivät vetäytyä Hänen seuraansa pitääkseen uskonsa elävänä.

Nyt nämä samat uskovat vain ”ajattelevat” rukouksensa. Tai he rientävät Jumalan läsnäoloon vain muutamaksi minuutiksi sanoakseen: ”Hei, Herra. Johdata minua tänään. Minä rakastan sinua, Jeesus. Moi taas.” Heidän sydämensä on kadottanut etsimisen. He eivät enää saa iloa siitä kiirehtimättömästä yhteydestä, joka heillä oli aiemmin. Kun kysyt heiltä heidän hyljätystä rukouselämästään, he väittävät ”lepäävänsä uskossa”.

Sanonpa teille, että rukouksettomat ihmiset ovat piankin uskottomia ihmisiä. Mitä enemmän he hylkäävät vastaanottamisen lahjan, kieltäytyvät käyttämästä Jumalan varastoja, sitä enemmän he ajautuvat omille teilleen.

[Irene]

RAJOITTAMATON PÄÄSY
by David Wilkerson | May 26, 2015
[May 19, 1931 – April 27, 2011]
PDF TXT Print Print

Yhtäkkiä, kirkkaana hetkenä Jeesus sai aikaan täyden, rajoittamattoman pääsyn Isän tykö. Raamattu sanoo, että Golgatalla, veren tahrimalla ristillä ”Jeesus taas huusi suurella äänellä ja antoi henkensä. Ja, temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti”(Matt.27:50 -51).

Jeesuksen kuoleman hetkellä Jerusalemin temppelin esirippu sananmukaisesti revittiin kahtia. Siinä meidän kohtalomme sinetöitiin. Kun Herramme antoi henkensä, me saimme täydellisen pääsyn kaikkein pyhimpään, rajoittamattomana: ”Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen katso veren kautta on pääsy kaikkein pyhimpään jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta” (Hebr.10:19- 20),

Esiripun repeäminen fyysisenä asiana edusti sitä, mikä tapahtui hengellisessä maailmassa. Vihdoinkin me saimme nauttia sitä, mitä sukupolvet ennen meitä eivät voineet. Meillä on etuoikeus, jota Aabraham, Mooses ja Daavid, eivät saaneet: pääsy kaikkein pyhimpään, kaikkivaltiaan Jumalan valtaistuinsaliin. Ovi ei ollut enää suljettuna meille. Rajoittamaton pääsy oli tehty mahdolliseksi.

Sen lisäksi Jeesuksesta tuli kuollessaan meidän ylimmäinen pappimme. Hän nousi Uuteen Jerusalemiin, temppeliin, joka ei ole käsin tehty. Siellä hän otti vastaan Ylimmäisen papin tehtävän. Hän käveli suoraan Jumalan pyhään läsnäoloon suitsutuksinaan omat esirukouksensa, esitti verensä armonistuimen edessä. Sitten Hän istuutui Isän oikealle puolelle, kaikella voimalla, vallalla ja kirkkaudella.

Tässä kohdin Jeesus vaati liitonoikeutenaan saada hengellisen ruumiin, kaikki, jotka tekisivät parannuksen ja ottaisivat Hänet vastaan Herrana. Sitten Hän lähetti Pyhän Hengen kutsumaan lapsiaan: ”Minä olen avannut oven Isän luo. Teidät hyväksytään pelkästään siksi, että olette minussa uskon kautta. Tulkaa siis rohkeasti armon istuimen eteen! Minä vien teidät Isäni läsnäoloon. Hän on nyt teidän Isänne. Teillä on vapaa pääsy Hänen luokseen, yötä päivää.