David Wilkerson / Lyhyet 2)

[Irene]

SÄRKYNYT SYDÄN

Luulin joskus tuntevani, millainen on särkynyt sydän. Ajattelin, että olin kokenut paljon särkymistä, kunnes Pyhä Henki avasi silmäni sanan syvempään merkitykseen.

Daavid sanoi: ”Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli”(Ps.34:18).

Särkyneisyys on enemmän kuin itkemistä, enemmän kuin murhetta, enemmän kuin murtunutta mieltä, enemmän kuin nöyryyttä. Monet tosiaan itkevät, mutteivät ole murtuneita sydämeltään. Monet, jotka makaavat Herran edessä ja valittavat, eivät ole sydämeltään särkyneitä. Todellinen sydämen särkyneisyys vapauttaa sydämeen suurimman voiman, mitä Jumala voi antaa ihmiselle, suuremman kuin voiman herättää kuolleita, suuremman kuin voiman parantaa sairaita!

Henki sanoi minun sydämelleni: ”Minä näytän sinulle, minkä Jumala näkee sydämen särkymisenä, niin että voin vapauttaa sinussa sellaisen voiman, jota tarvitaan tuhon aikoina”. Tämä särkyneisyys tuottaa voiman korjata raunioita, voiman, joka antaa erityisen kirkkauden ja kunnian Herrallemme vaikeina aikoina!

Sydämen särkyneisyys liittyy muureihin: maahan murrettuja, murenevia, muureja raunioina. ”Jumalalle kelpaava uhri on särjetty henki; särjettyä ja murtunutta sydäntä et sinä, Jumala, hylkää. Osoita armossasi hyvyyttä Siionille, rakenna Jerusalemin muurit”(Ps.51:17- 18). Jumala samaisti Jerusalemin muurit särkyneisiin sydämiin.

Anna minun osoittaa sinulle esimerkki todella särkyneestä miehestä: ”Minä nousin yöllä, ja muutamat miehet minun kanssani, ilmoittamatta kenellekään, mitä Jumalani oli pannut minun sydämeeni ja määrännyt tehtäväksi Jerusalemille. Eikä minulla ollut mukanani muuta juhtaakaan kuin se juhta, jolla minä ratsastin. …Silloin minä menin yöllä laaksoa myöten ylöspäin ja tarkastin muuria. Sitten minä palasin taas Laaksoportin kautta ja tulin takaisin”(Neh.2:12, 15).

Yön pimeydessä Nehemia ”tarkasti muuria”. Heprean sanaa shabar käytetään tässä, samaa sanaa kuin Ps.51:17 ”särkynyttä sydäntä” kuvaava.

Jotkut saattavat ajatella, että Nehemiasta tuli särkynyt, kun hän kertoo: ”Tämän kuultuani minä istuin monta päivää itkien ja murehtien, ja minä paastosin ja rukoilin taivaan Jumalan edessä”

(Neh.1:4). Silti hänen itkunsa ja tunnustamisensa oli vain murtumisen alkua. Nehemian sydän ei ollut täysin särkynyt, ennen kuin hän tuli Jerusalemiin. Kun hän näki rauniot, hän päätti tehdä jotakin niiden hyväksi!

[Irene]

HÄNEN SANALLAAN PESTY

Monet uskovat tänään haluavat veren suojan syntiä vastaan, mutta ei puhdistusta. Vanhan Testamentin ilmestysmajan rituaali antaa esimerkin siitä vaelluksesta, joka uskovilla pitäisi olla Jumalan kanssa.

Ilmestysmajassa oli esipiha, jossa uhrieläin teurastettiin. Tämä takasi veren suojan synnistä. Ulkopuolella oli myös allas, jossa puhdistus tapahtui. Ei yksikään pappi voinut mennä Kaikkein Pyhimpään ja olla yhteydessä Jumalan kanssa kasvoista kasvoihin käymättä ensin läpi puhdistusta.

Jotkut uskovat luulevat, että he voivat ohittaa altaan, jossa tapahtuu puhdistus meidän tapauksessamme Sanan vedellä. He luulevat, että he voivat työntyä pyhään paikkaan synteineen ja syntisine tapoineen, jotka ovat kiinnittyneet heidän sydämeensä. Mennään vain rohkeasti sisään ja kerskutaan: ”Minä olen Jumalan vanhurskas Kristuksessa.”

Ehyt sydän etsii pikemminkin turvaa kuin syntien peittämistä! Se etsii Hänen läsnäoloaan päästäkseen yhteyteen Hänen kanssaan! Yhteys on puhumista Herran kanssa, suloisen yhdessäolon jakamista, Hänen kasvojensa etsimistä. Sen sinä saat Kaikkein Pyhimmässä. Se tapahtuu tässä järjestyksessä: syntien peittäminen, puhdistaminen, antautuminen, yhteys.

Monet uskovat kuitenkin haluavat jotakin enemmän kuin vain peittämistä, he haluavat pikalipun kirkkauteen! Ei tuskaa, ei ristiä, ei puhdistusta! He kulkevat ympäriinsä huutaen: ”Olen veren alla! Olen turvassa!” Kuitenkin he siteeraavat vain puolta jakeesta: ”Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”(1 Joh.1:7). Luepa se kokonaan: ”Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä(1 Joh.1:6-7). Jeesus sanoi: ”Te olette jo puhtaat sen sanan tähden, jonka minä olen teille puhunut”(Joh.15:3).

[Irene]

SYDÄN VOIDAAN TUTKIA

Kerran pitkän matkan aikana Teen Challengen tilalta Pennsylvaniasta New Yorkiin, Herra puhui minun sisimmässäni: “On olemassa ehyt sydän. Haluan näyttää sinulle, mikä se on, niin voit etsiä sitä.” Siihen aikaan Jumala näytti sydämelleni, että Kristus antaa itsensä niille, jotka vaeltavat Hänen edessään ehyellä, kuuliaisella sydämellä.

”Herra tutkii kaikki sydämet”(1 Aik.28:9). Ehyt sydän huutaa Daavidin kanssa: “Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni… Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä”(Ps.139:23 - 24).

Jumala sanoi myös Jeremialle: ”Minä, Herra, tutkin sydämen” (Jer 17:10). Hepreankielen merkitys tälle lauseelle on: ”Minä tutkin syvältä.” Raamattu sanoo: ”Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin”(1 Kor.2:10).

Ilmestyskirjan 2:24:ssä Jeesus puhuu “saatanan syvyyksistä”, joihin joutuu, kun menee synnin syvyyteen. Hän sanoo, että paha tunkee sielun syvyyteen. Sillä on juurensa syvällä helvetissä. Daavid sanoi pahoista ihmisistä: ”Syvä on miehen sisu ja sydän”(Ps.64:6). ”Sillä portto on syvä kuoppa”(San.23:27).

Kaikki nämä jakeet ovat pyhiä varoituksia: ”Et ymmärrä, kuinka syvästi yhteys pahaan vaikuttaa sinuun. Se vie sinut alas itsensä saatanan syvyyksiin, jotka ovat tutkimattomat, pohjattomat, syvät. Tämä polku johtaa helvettiin.”

Näinä viimeisinä päivinä synti on täyttynyt, salakavalaksi, aistilliseksi ja tietoisemmaksi. Se tulee taiteen, kulttuurin ja sivistyksen valepuvussa. Uskon, että synnillä on nyt uusia syvyyksiä. Sillä on vahvemmat, syvemmät juuret. Lapsemme joutuvat kohtaamaan synnin syvyyksiä, joita emme me kohdanneet, emme edes tienneet niistä. ”Voi niitä, jotka syvälle kätkevät hankkeensa Herralta, joiden teot tapahtuvat pimeässä" (Jes.29:15). Ehyt sydän haluaa Pyhän Hengen tulevan sisään ja tutkivan sisimmän syvyydet, tutkivan ja kaivavan esiin paljastaen kaiken, mikä ei ole Kristuksen kaltaista.

[Irene]

EHYELLÄ SYDÄMELLÄ

On mahdollista vaeltaa ehyellä sydämellä Herran edessä! Jumala sanoi Aabrahamille: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton”(1 Moos.17:1).

Jumala sanoi myös Israelin lapsille: ”Ole siis nuhteeton Herran, sinun Jumalasi, edessä”
(5 Moos.18:13). Daavid päätti sydämessään totella tätä käskyä. Hän sanoi: ”Minä tahdon noudattaa nuhteetonta vaellusta… Minä tahdon vaeltaa huoneessani vilpittömällä sydämellä” (Ps.101:2).

Raamattu osoittaa myös Salomon langenneen pois Jumalan käskyjen noudattamisesta ehyellä sydämellä: ”Ei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa, niin kuin hänen isänsä Daavidin sydän oli ollut… eikä uskollisesti seurannut Herraa niin kuin hänen isänsä Daavid” (1Kun.11:4-6).

Me näemme Herran käskyn täydellisyydestä myös Uudessa Testamentissa. Jeesus sanoi: ”Olkaa siis te täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on"(Matt.5:48). Paavali kirjoitti: ”Asettaaksemme esiin jokaisen ihmisen täydellisenä Kristuksessa”(Kol.1:28). Samassa kirjeessä hän jatkoi: ”Että te pysyisitte täydellisinä ja täysin vahvoina kaikessa, mikä on Jumalan tahto”(Kol.4:12).

Pietari taas sanoi: ”Mutta kaiken armon Jumala, joka on kutsunut teidät iankaikkiseen kirkkauteensa Kristuksessa, vähän aikaa kärsittyänne, hän on teidät valmistava, teitä tukeva, vahvistava ja lujittava”(1 Piet.5:10).

Täydellisyys ei merkitse synnitöntä, moitteetonta sydäntä. Ihminen tuomitsee ulkonäön mukaan, mitä hän näkee. Jumala sen sijaan tuomitsee sydämen, näkymättömät motiivit(1 Sam.16:7). Daavidilla oli sanottu olevan ehyt sydän Jumalaa kohtaan “koko elämänsä” ajan. Silti hän petti Herraa usein. Hänen elämänsä oli aviorikoksen ja julkirikollisen murhan leimaama.

Täydellisyys määritellään kaiken suorittamiseksi ja kypsyydeksi. Heprean ja kreikan kielissä määritelmään sisältyy myös suoraselkäisyyttä, nuhteettomuutta, moitteettomuutta, täysin kuuliaisena. Wesley nimitti sitä ”kokoaikaiseksi kuuliaisuudeksi”. Ehyt sydän vastaa nopeasti Herraan kutsuihin, kuiskauksiin ja varoituksiin. Tällainen sydän sanoo alituiseen: ”Puhu, Herra, sinun palvelijasi kuulee. Näytä minulle polkusi, että minä vaeltaisin sillä.”

[Irene]

TOTTELEMATTOMUUDEN TULOS

Tottelemattomuus Jumalan Sanaa kohtaan tuottaa lopulta moraalin ja kristillisen luonteen kukistumisen.

Kaikki alkaa julkisesta tottelemattomuudesta Jumalan selvää Sanaa vastaan. Lisää siihen tuo puolisydäminen synnintunto, puolisydäminen parannus ja päädyt lopulta samaan kuin Salomo: Täydelliseen luopumukseen! ”Ja kun Salomo vanheni, taivuttivat hänen vaimonsa hänen sydämensä seuraamaan muita jumalia, niin ettei hän antautunut ehyin sydämin Herralle, Jumalallensa....Niin Salomo lähti seuraamaan Astartea, siidonilaisten jumalatarta, ja Milkomia, ammonilais-iljetystä… Ja Salomo teki sitä, mikä on pahaa Herran silmissä… Niin Herra vihastui Salomoon, koska hänen sydämensä oli kääntynyt pois Herrasta, Israelin Jumalasta”(1 Kun.11:4-9). Nämä sanat karmivat selkäpiitäni.

Salomo oli nyt evankeliumin paaduttama. Jumalan Sanalla ei olut enää mitään vaikutusta häneen. Hän oli niin säälittävä! Siellä, minne hän aikoinaan rakensi vieraalle vaimolleen talon, seisoi nyt valtavan kokoinen haaremi. Faaraon tyttärestä oli tullut vain yksi rakastajatar tuhannen joukossa! Salomo itse oli nyt vanha ja raihnas. Jumala taas oli hiljaa ja vihainen hänelle. Hän ei enää rukoillut Jumalaa eikä hänellä ollut enää iloa. Hänen sydämensä oli sairas kun hän kirjoitti surkean sepitelmän turhuudesta ja elämän tarkoituksettomuudesta. Jerusalem oli saastutettu pakanatemppeleillä, jotka oli rakennettu korkeilla veroilla. Kuningas joi rankasti, kyllästyneenä kaikkiin ihaniin taloihinsa ja puutarhoihinsa. Hänen sydämensä oli täynnä epäjumalanpalvelusta. Jumalan kosketuksen päivät olivat vain hämärä muisto. ”katso, se on kaikki turhuutta ja tuulen tavoittelua”(Saarnaaja 1:14).

Onko tämä sama mies, joka kerran rukoili niin vuolaasti temppelin vihkiäisjuhlassa? ”Jos silloin joku ihminen, kuka hyvänsä, …kun he kukin tuntevat omantunnon vaivoja ja ojentavat kätensä tähän temppeliin päin, niin kuule silloin taivaasta. … Anna anteeksi … jokaiselle aivan hänen tekojensa mukaan, koska sinä tunnet hänen sydämensä, … jotta he sinua pelkäisivät niin kauan kuin he elävät tässä maassa, jonka sinä olet meidän isillemme antanut” (1 Kun.8:38 - 40). Niin, jatka vain epäjumaliisi takertumista! Vanhurskauta tottelemattomuutesi alueet ja esitä tekosyitä pienille synneillesi! Eräänä päivänä siitä syntyy raivoava, hallitsematon moraalittomuuden ja luopumuksen tuli.

[Irene]

PUOLISYDÄMISET KRISTITYT

Salomo lokeroi elämänsä: puolet Jumalalle ja puolet omille nautinnoilleen. Jumalan Sana puolittain tuomitsi hänet. Hän koki puolittaista surua, puolittaista katumusta, puolittaisella muutoksella! En tiedä, mitä tapahtui, mutta Salomo joutui puolittaiseen synnintuntoon pakanavaimonsa takia, kun hän eli pyhässä paikassa, lähellä liitonarkkia. Niinpä Salomo päätti siirtää vaimonsa ulos, puolitiehen kaupunkia kohti. ”Salomo toi faraon tyttären Daavidin kaupungista linnaan, jonka hän oli tälle rakentanut; sillä hän sanoi: ’Älköön nainen asuko Daavidin, Israelin kuninkaan, linnassa; sillä se on pyhäkkö, koska Herran arkki on tullut sinne’ "(2 Aik.8:11).

Totuus oli, ettei Salomo tahtonut luopua vaimostaan! Hän tiesi sydämessään, että se oli aivan väärin ja muistutti häntä sisimmässä. Saatan kuulla hänen sanovan: ”Kyllä, minun pitää tehdä jotakin asian hyväksi. Näytän Herralle, että haluan tehdä asiat oikein.” Lähettikö hän vaimon takaisin Egyptiin?

Kirkkomme ovat tänä päivänä täynnä puolisydämisiä kristittyjä, puoliksi Jumalan Sanan tuomitsemia ja puoliksi katuvia. He tekevät elämässään puolittaisia muutoksia. On vain vähän pelkoa ja vavistusta Jumalan Sanan edessä. Kuulen monien jatkavan entisissä julkisynneissään. He sanovat: ”Jumala tietää, että tarkoitan tehdä hyvin. Hän näkee minun sydämeni. Minä todella rakastan Herraa. Olen tehnyt joitakin muutoksia ja elän nyt paremmin.” Ei riitä, että tarkoitamme, mutta emme tee.

Salomo oli rakentanut temppelin ja oli päättänyt kaikki rakennusprojektinsa. Silti hän eli edelleen tottelemattomuudessa näillä alueilla näkemättä niissä piileviä vaaroja. Kuitenkin Jumala oli niin armollinen häntä kohtaan, että Hän edelleen vastasi hänen rukouksiinsa. Salomo kävi edelleen kolme kertaa vuodessa uhraamassa ja oli iloinen ja riemuitsi Herran läsnäolosta.

Uskon, että tämä on kaikkein vaarallisin kohta kristitylle. Hänen rukouksensa tulevat edelleen kuulluiksi, ja hän iloitsee ja riemuitsee. Kuitenkin aina jää jäljelle tottelemattomuuden alueita, joissa Sanalla ei ole ehdotonta arvovaltaa. Samalla aikaa uskova on sokea koko ajan tapahtuvalle tilansa huononemiselle. Jumala ilmestyi uudelleen Salomolle voimakkaan saarnan, väkevän Sanan kautta: ”Vaella valkeudessa. Tottele Sanaani”. Koko ajan Salomo liukui poispäin Jumalasta, kovettuen ja käyden välinpitämättömäksi Sanaan nähden, sokeutuen Hänen siunauksiensa ja armonsa tähden. Kuinka moni uskova saa siunauksen, tuntee Jumalan Hengen, iloitsee Hänessä ja sanoo: ”Kaikki on hyvin, koska Jumala siunaa minua”?

[Irene]

SAARNANKESTÄVÄ

Jotta voisi väittää olevansa saarnankestävä, täytyisi kuulla Jumalan Sanaa, väittää rakastavansa sitä, harjoittaa sen tottelemista, mutta sitten ei toimisi sen mukaan! Silloin olisi niin paatunut, ettei sydän enää liiku vaan on täysin saarnojen ulottumattomissa. Tätä voisi nimittää ”evankeliumin paaduttamaksi”.

Mietitäänpä kaikkia Vanhan Testamentin kertomuksia ja henkilöitä. Kuka heistä olisi kaikkein saarnankestävin? Kuka istui selvimmän, vahvimman sanan alla eikä kuitenkaan antanut sen mitenkään vaikuttaa itseensä?

Oliko se Saul? Hän kuuli selvää, vahvaa sanaa: ”Mene siis ja voita amalekilaiset, ja vihkikää tuhon omaksi kaikki, mitä heillä on; äläkä säästä heitä, vaan surmaa miehet ja naiset, lapset ja imeväiset, raavaat ja lampaat, kamelit ja aasit" (1 Sam.15:3). Saul ei totellut tätä sanomaa. Sen sijaan: ”Saul ja väki säästivät Agagin sekä parhaimmat lampaat, lihavimmat raavaat ja karitsat, kaiken, mikä oli arvokasta”(1 Sam.15:9). Sitten Samuel ilmestyi, ja Saulista tuli valehtelija! ”Saul sanoi hänelle… ’Minä olen täyttänyt Herran käskyn" (1 Sam.15:13). Samuel oli kauhuissaan, koska hän saattoi kuulla säästettyjen lampaiden määkinä. ”Miksi et kuullut Herran ääntä, vaan syöksyit saaliin kimppuun ja teit sitä, mikä on pahaa Herran silmissä?"(ks.1 Sam.15:19).

Oliko Saul paatunut? Oliko hän saarnankestävä? Miksi muutoin hän olisi valehdellut niin kirkasotsaisesti Jumalan profeetalle, joka oli auttanut häntä? Kuuntele hänen valheitaan vielä kerran todisteena siitä, että hän valehteli aivan kaikesta: "Minähän olen kuullut Herran ääntä ja tehnyt sen matkan, jolle Herra minut lähetti”(1 Sam.15:20). Jouduttuaan kiinni verekseltään Saul syytti toisia ja keksi uskomattomia tekosyitä synnilleen: ”Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita… uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi"(1 Sam.15:21).

Samuel ymmärsi ongelman ytimen. Hän tiesi, että Saul oli saarnankestävä, koska hän oli jo antanut sydämensä taikuuteen: ”Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut”(1 Sam.15:23). Saarnankestävä Saul päätyi lopulta hakemaan apua ja neuvoa noidalta ja kuoli ennenaikaisen, raa’an kuoleman.

[Irene]

VOIMAN HENKI

Kun Jumala on aloittamassa uutta työtä, Hän vuodattaa kansansa ylle voiman hengen. Emme voi olla enää hengellisesti laiskoja, tyytyväisiä itseemme, pelkureita ja rentoja. Meistä pitää tulla vahvoja, lämmöllä ja intohimolla täytettyjä Kristusta kohtaan, tuntea syvää ja vakavaa huolta Jumalan työstä. Tänä päivänä Jumala nostaa esiin kansan, joka vihaa syntiä ja vapisee Hänen Sanansa edessä. Hänen jäännöksensä täytyy kuulla ja uskoa pyhiä profeettoja. Heidän ei pidä olla penseitä, vaan heidän tulee ottaa aina vain vakavammin Jumalan asiat, kun päivät kuluvat.

Mieti Esran voimaa. Katso lähemmin hänen intohimoaan kaikkea sitä vastaan, mikä loukkaa Jumalaa. Sinä näet hänen puhtaan vihansa sitä kohtaan, että sotkeudutaan maailman kanssa. ”Kun minä tämän kuulin, repäisin minä vaatteeni ja viittani, revin pääni hiuksia ja partaani ja istuin tyrmistyneenä. Ja minun luokseni kokoontuivat kaikki, jotka pelkäsivät sitä, mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta, ja minä jäin istumaan tyrmistyneenä ehtoouhriin asti”(Esra 9:3-4).

Mikä näytelmä se olikaan! Esra istui kuin jumalallisen surun ilmentymänä, kiskoi hiuksiaan ja partaansa sen tähden ”mitä Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuudesta” (Esra 9:4). Yksi kerrallaan kaikki, joilla oli vapiseva sydän, kokoontuivat hänen ympärilleen. Jumalalla oli vain yksi mies, joka punastui synnin tähden ja hänen kauttaan nousi esiin surijoiden joukko.

”Kun Esra näin rukoili ja tunnusti, itkien ja maahan langeten, Jumalan temppelin edustalla, kokoontui hänen luoksensa sangen suuri joukko Israelin miehiä, naisia ja lapsia; sillä kansakin itki katkerasti”(Esra 10:1).

Kokonaiset Jumalan kansan perhekunnat alkavat kerääntyä maailmasta, mutta useat teistä itkevät pyhyyden ja maailmasta erottautumisen tähden. Sinä tunnet Jumalan murheen synnin tähden ja sinä punastut häpeästä. Tiedät, että on aika ruveta vakavasti vaeltamaan Hänen kanssaan.

[Irene]

MITÄ ON PYHÄN HENGEN PUNASTUMINEN?

”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He joutuvat häpeään, sillä he ovat tehneet kauhistuksia; mutta heillä ei ole hävyntuntoa, he eivät osaa hävetä. Sen tähden he kaatuvat kaatuvien joukkoon, sortuvat, kun minä heitä rankaisen, sanoo Herra”(Jer.6:13, 15).

Profeetta Jeremia näki kauhean tilanteen tulevan Jumalan kansan ylle. He olivat alkaneet elää pinnallisen rauhan ja turvallisuuden fasadin takana vain peitelläkseen syntejään. Ahneus ja kateus olivat niin vallanneet heidän sydämensä, että he pukivat kipunsa teeskennellyn murtumisen naamioon. Heidän koko elämänsä oli tullut pinnalliseksi: pinnallisia kyyneleitä, pinnallista katumusta, jopa parantamista.

Jumalan kansa oli kadottanut häpeän tunteensa ja surunsa syntien, yhteisön ja heidän oman elämänsä synnin tähden. He eivät enää tunteneet Jumalan vihaa rikkomuksia kohtaan. Synnistä oli tullut ”yksi noista asioista”.

Jeremia huusi: ”Miksi te ette hävenneet, kun he tekivät syntiä? Ei! He eivät olleet ollenkaan häpeissään, eivätkä he punastuneet häpeästä.

Pyhän Hengen punastuminen ei ole vain punaisia poskia yksinkertaisessa vaatimattomuudessa. Se on tunne haavoittuneisuudesta, häpeästä, tuhosta, surusta, että Jeesuksen Kristuksen nimi ja puhtaus on poljettu maahan, että Hänen maineensa on liattu.

Jumalan kansa oli tämän polttavan totuuden sanoman alla, mutta he eivät siltikään kääntyneet siitä pois. He kapinoivat sitä vastaan! ”He ovat kovettaneet kasvonsa kalliota kovemmiksi, eivät ole tahtoneet kääntyä”(Jer.5:3). He olivat tehneet aviorikoksen meluten porttojen kanssa ja himoiten naapuriensa vaimoja. Saman luvun jakeessa 11 Jeremia nimittää sitä ”peräti uskottomuudeksi” Herraa kohtaan.

Vaikka profeetta Jeremia varoitti heitä, nämä ihmiset jatkoivat iloista menoaan, sanoen: ”Ei meitä kohtaa onnettomuus, emme tule näkemään miekkaa emmekä nälkää”(Jer.5:12). ”Ei Jumalan sanoma ole meille tuomion sanoma”, he sanoivat.

Jumala kehotti kansaansa ottamaan vaarin heille lähetetyn sanan ohjeesta tai Hän jättäisi heidät: ”Ota ojentuaksesi, Jerusalem, ettei minun sieluni vieraannu sinusta”(Jer 6:8). Ja taaskin Jumala sanoi: ”Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? ”(Jer 6:10).

[Irene]

OLEN RUKOILLUT SINUN PUOLESTASI

Herra sanoi Pietarille: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi, ettei sinun uskosi raukeaisi tyhjään" (Luuk.22:32). Katson tätä ihmeellistä esimerkkiä Kristuksen rakkaudesta ja tajuan, etten tiedä ollenkaan miten tulisi rakastaa niitä, jotka lankeavat. Varmaan Jeesus on se ”ystävä veljiäkin uskollisempi”(San.18:24).

Jeesus näkee sekä hyvän että pahan Pietarissa ja päättää: “Tämä mies kannattaa pelastaa! Saatana haluaa häntä, mutta minä haluan häntä vieläkin enemmän”. Pietari rakasta todella Herraa ja Herra todella rakasti Pietaria, vaikka Hän tiesi tämän henkilökohtaiset piirteet.

Jeesus sanoi: ”Minä olen rukoillut sinun puolestasi!” ei, ”Minä rukoilen sinun puolestasi”. Jeesus vietti ilmeisesti useita tunteja Isänsä kanssa puhuen Pietarista, kuinka Hän rakasti tätä, kuinka tarpeellinen tämä olisi Hänen kuningaskunnassaan, kuinka Hän piti tätä arvossa ystävänä.

Herra, anna meille kaikille sellaista rakkautta! Niin, että kun näemme jonkun tekevän kompromisseja tai suuntaavan vaikeuksiin tai tuhoon, me rakastamme häntä riittävästi ja varoitamme häntä yhtä selkeästi kuin Jeesus varoitti Pietaria. Sitten voimme sanoa: ”Rukoilen sinun puolestasi”. Meidän pitää sanoa se rakkaudella, ei soimaten.

Vie hänet Jumalan valtaistuimen eteen, ano, että hän pääsisi läpi koettelemuksestaan uskon tärveltymättä. Jeesus ei läksyttänyt Pietaria, vaan sanoi vain: ”Olen rukoillut sinun puolestasi”.

”Olen rukoillut sinun puolestasi”. Kreikankielessä sana ”sinä” on monikossa, tarkoittaen ”teitä kaikkia”. Jeesus ei puhunut vain Pietarille, vaan kaikille opetuslapsille ja tänään meille. ”Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun.… Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut.… En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että sinä varjelisit heidät pahasta”(Joh 17:9, 11, 15).

Mitä ikinä oletkin kulkemassa läpi, mitä valheita onkaan edessäsi, Jos sinun sydämesi on täynnä rakkautta Jeesukseen, Hän rukoilee sinun puolestasi.