David Wilkerson/ lyhyet 3

[Irene]

PUHUUKO JUMALA EDELLEEN?

Samuel kuuli Jumalan äänen selvästi, niin selvästi, että “Herra oli hänen kanssansa eikä antanut yhdenkään sanoistansa varista maahan”(1 Sam.3:19). ”Herra ilmestyi Samuelille Siilossa Herran sanan kautta. Ja Samuelin sana tuli koko Israelille” (1 Sam.3:21- 4:1). Daavid kuuli Jumalan puhuvan ja hän vuorostaan puhui Jumalan kanssa! Jumalan ääni oli hänen ilonsa ja elämänsä. Daavid sanoi: ”Jumala on puhunut pyhäkössänsä! Minä riemuitsen”(Ps.60:6).

Tänä päivänä ei monikaan usko, että Jumala voi edelleen puhua ihmiselle. He sanovat, että Hän puhuu vain Sanansa kautta, että kaikki, mitä Hän tahtoo sanoa, on lukittuna Raamatun kaanoniin. Varmastikaan Jumala ei koskaan puhu vastoin Raamattua, mutta ”Jumala … on näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta”(Hebr.1:1 - 2). Hänen Poikansa puhuu edelleen Hänen lapsilleen! Hän sanoi, että Hänen lampaansa tuntevat Hänen äänensä eivätkä kuuntele toisen ääntä. Me tiedämme, että Jumala puhui ihmisille Vanhassa Testamentissa. Puhuuko Hän Uudessa Testamentissa? Entä viimeisinä päivinä?

Jumala puhui Saulukselle (Paavalille) Damaskoon vievällä tiellä: ”Yhtäkkiä valo taivaasta leimahti hänen ympärillänsä; ja hän kaatui maahan ja kuuli äänen, joka sanoi hänelle: ’Saul, Saul, miksi vainoat minua?’ " (Ap.t.9:3-4). Lopun elämäänsä Paavali todisti: ”Minä kuulin Hänen äänensä”. Kuningas Agrippan edessä hän sanoi: ”Minä kuulin äänen sanovan minulle hebreankielellä … nouse … sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt” (Ap.t.26:14, 16).

Pietari kuuli ja totteli Jumalan ääntä. Rukouksessa ollessaan hän kuuli Jumalan sanovan: ”Ja minä kuulin myös äänen, joka sanoi minulle: 'Nouse, Pietari, teurasta ja syö'. Mutta minä sanoin: 'En suinkaan, Herra’ … Niin vastasi ääni taivaasta … Ja tämä tapahtui kolme kertaa” (Ap.t.11:7).

Jeesus käskee viimeistä Laodikean seurakuntaa kuulemaan Hänen ääntään ja avaamaan oven:

“Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20).

[Irene]

HÄNEN ÄÄNENSÄ

Jumalan äänen kuuleminen ja tunteminen on yksi todellisen uskovan suurimmista siunauksista. Tänä päivänä on aivan mahdollista kuulla Jumalan ääni yhtä selvänä ja varmana kuin Aabraham ja Mooses kuulivat, yhtä selvästi kuin Samuel ja Daavid ja Paavali, Pietari, apostolit ja Johannes Patmos -saarella. Jumala on luvannut tehdä äänensä tunnetuksi viimeisen kerran näinä lopun aikoina. Hän on antanut lupauksen ja varoituksen äänensä kuulumisesta. ”Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö”(Hebr.12:22).

Jumalalla on tämä sanoma kaikille, jotka ovat uloskutsuttuja: Jumalan ääni, joka järkytti maan menneiden sukupolvien aikana, kuullaan vielä kerran viimeisessä järistyksessä! ”Silloin hänen äänensä järkytti maata, mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’ "(Hebr.12:26). Tässä Jumala varoittaa pyhiä, uskovia lapsiaan. ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä, joka puhuu. Sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet, joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista”(Hebr.12:25).

Miksi Jumala kokoaa ihmisiä kuolleista kirkoista? Miksi Pyhä Henki huutaa: ”Lähtekää siitä (Babylonista) ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ”(Ilm.18:4). Sitä varten, että Jumalalla pitää olla kansa (Siionin kansa) näinä vaikeina viimeisinä päivinä. Heitä ei väärä oppi ole hämmentänyt. Nämä ovat lampaita, jotka eivät seuraa vääriä opettajia, vaan tuntevat isäntänsä äänen. Jumala puhuu heille selvästi ja varmasti ja he elävät Hänen äänestään! Hänen äänensä johdattaa, lohduttaa ja ohjaa heitä kaikissa asioissa. Eräs leimaa-antava piirre pyhissä ihmisissä on, että he eivät erehdy Jumalan äänestä. He tuntevat sen, kuulevat sen ja ovat sen hallinnassa. Se on varma, luja ja erehtymätön.

[Irene]

ILON JA JUHLINNAN HENKI

”Ja hän sanoi vielä heille: ’Menkää ja syökää rasvaisia ruokia ja juokaa makeita juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei ole mitään valmistettuna, sillä tämä päivä on pyhitetty meidän Herrallemme. Ja älkää olko murheelliset, sillä ilo Herrassa on teidän väkevyytenne.’
Myös leeviläiset rauhoittivat kaikkea kansaa ja sanoivat: ’Olkaa hiljaa, sillä tämä päivä on pyhä; älkää olko murheelliset’ "(Neh.8:10 - 11).

Missä Jumalan Sanan rakkaus on uudistettu, ja tulokseksi on tullut katumus, siellä nousee esiin aina valtava ilon ja juhlinnan aalto. Tänä päivänä maassamme on kuitenkin kikkailuiloa ja väärää juhlimista. Se on oman itsen ja epäjumalanpalveluksen juhlaa: tanssimista kultaisen vasikan ympärillä! Me tarvitsemme suurta erottamisen lahjaa tietääksemme, mikä ero on todellisella parannuksen ilolla ja epäjumalan palvelijoiden väärällä iloitsemisella.
Mooseksen ja Joosuan tullessa alas vuorelta leiristä kuului kovaa huutoa: "Se ei ole voittajien huutoa, eikä se ole voitettujen huutoa "(2 Moos.32:18). He huusivat, lauloivat ja tanssivat, ja Mooses tiesi heti, että se oli lihallista. Hän tiesi, että he olivat jäykkäniskainen ja kapinoiva kansa, täynnä himoja, irstautta, alastomuutta ja aistillisuutta. Se oli epäjumalanpalvojien huutoa!

Tunnistatko sinä eron? Jos Lakia ei julisteta synnintunnon synnyttämiseksi, ei ole itkua tai kasvoilleen lankeamista. Jos ei ole Jumalan moitteen Sanan rakkautta, ei parannuksen tekoa, silloin ei ole myöskään hengellistä huutoa, hengellistä laulua! Ole varuillasi! Saatat jäädä kiinni epäjumalanpalvelijan laulujen laulamisesta.

Miksi tässä Nehemian kertomassa herätyksessä syntyi sellainen suuri onnellisuus, sellainen juhlallinen ilon henki? ”Sillä he olivat ymmärtäneet, mitä heille oli julistettu”(Neh.8:12). Toisin sanoen, he huomasivat eron, ottivat siitä vaarin ja tottelivat!

[Irene]

SYDÄNTÄ SÄRKEVÄ KATUMUS

”Kohottaen kätensä ylös… he kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. …Ja he lukivat Jumalan lain kirjaa kappale kappaleelta ja selittivät sen sisällyksen, niin että luettu ymmärrettiin. Nehemia… ja… Esra, kirjanoppinut, ja leeviläiset, jotka opettivat kansaa, sanoivat kaikelle kansalle: ’Tämä päivä on pyhitetty Herralle, teidän Jumalallenne. Älkää murehtiko älkääkä itkekö’. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat” (Neh.8:6-9).

Ensimmäinen reaktio Sanan kuulemiseen oli jännitys ja ilo! He huusivat kohottaen kätensä ylös: "Aamen, aamen”. Daavid sanoi: ”Kohottakaa kätenne pyhäkköön päin ja kiittäkää Herraa”(Ps. 134:2). Pian Sana kuitenkin vie heidät kasvoilleen. Todellista parannusta on se, kun Jumalan Sana saattaa meidät maahan. ”He kumarsivat ja rukoilivat Herraa, heittäytyneinä kasvoilleen maahan. .. Sillä kaikki kansa itki, kun he kuulivat lain sanat” (Neh.8:9). He vapisivat Jumalan Sanan edessä, ottivat siitä vaarin ja katuivat.

Kun Pyhän Hengen herätys saapuu, uskovat eivät kanna kaunaa. He eivät juorua ja puhu pahaa selän takana tai etsi vikoja! He eivät yritä korjata kirkkoa tai pastoreita. He eivät istu sohvaperunoina TV:n edessä! Ei! He ovat kasvoillaan Jumalan edessä itkien, koska Sana on lyönyt heitä sydämeen. He eivät tuomitse toisia tai katso toisia! Heidät on Jumalan Sana tuominnut siitä, etteivät he itse täytä mittaa.

Roomalaiskirjeessä 12:9- 12 apostoli Paavali kuvaa todellisen parannuksen tehneitä ihmisiä. Paavali alkaa sanomalla: ”Olkoon rakkaus vilpitön, kammokaa pahaa, riippukaa hyvässä kiinni. Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne. Älkää harrastuksessanne olko veltot; olkaa hengessä palavat; palvelkaa Herraa. Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät”.

[Irene]

KOKO JUMALAN NEUVO

Ensimmäinen todiste herätyksestä on kova halua saada kuulla ja totella Herran sanaa.

”Silloin kokoontui kaikki kansa yhtenä miehenä Vesiportin edustalla olevalle aukealle; ja he pyysivät Esraa, kirjanoppinutta, tuomaan Mooseksen lain kirjan, jonka lain Herra oli antanut Israelille. Niin pappi Esra toi lain seurakunnan eteen, sekä miesten että naisten, kaikkien, jotka voivat ymmärtää, mitä kuulivat. Tämä tapahtui seitsemännen kuun ensimmäisenä päivänä.

Ja hän luki sitä Vesiportin edustalla olevalla aukealla päivän koitosta puolipäivään saakka miehille ja naisille, niille, jotka voivat sitä ymmärtää, kaiken kansan kuunnellessa lain kirjan lukemista… Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan nähden, sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa; ja kun hän avasi sen, nousi kaikki kansa seisomaan”(Neh.8:1-3, 5).

Heidän sydämensä huuto oli: ”Tuo meille Herran todellinen sana”. Esra seisoi pystytetyllä lavalla ja luki Jumalan sanaa kuusi tuntia kansan seisoessa kuuntelemassa. He saivat oppia, että heidän kärsimyksensä syy oli heidän oma uppiniskaisuutensa ja kapinansa. Herätyksen varmin merkki on siinä, että sieluille ja seurakunnalle tai kaupungille tulee Jumalan sanan nälkä. Luopumassa olevat uskovat eivät halua kuulla Sanaa, se kyllästyttää heitä. He haluavat jännitystä! Luopuneet saarnaajat eivät julista paljon Jumalan sanaa, sen sijaan he pitävät lyhyitä pikkusaarnoja. He eivät puhu Lakia, koska se saa aikaan synnintunnon ja järkyttää seurakuntaa! Se saa kompromissien tekijät kiemurtelemaan!

Missä Pyhä Henki toimii, kansa penkeissään pyytää Sanaa. Saan vastaanottaa satoja kirjeitä nälkiintyneiltä pyhiltä, jotka anovat: ”Me olemme niin nälkäisiä. Emme kuule todellista Sanaa. Saamme pelkkää kuollutta kirjainta ilman voitelua”. Missä Jumala toimii, siellä on Raamattuja joka puolella. Siellä otetaan saarna ja opetus jännityksellä vastaan, koska kunnioitetaan Sanaa.

Kuinka surullista, että monet karismaattiset seurakunnat vain vaivoin jaksavat kuulla saarnoja. He haluavat vain musiikkia, viihdettä ja hyviä laulajia keskelle lavaa! Kun Pyhä Henki tulee, Sanaa otetaan ilolla vastaan! Silloin kansan rukous on: ”Herra, minä haluan kaiken, niin hyvän, pahan, käskyt, lupaukset, koko Jumalan neuvon!”

[Irene]

HILJAISET TODISTAJAT?

Paavali kuohutti ihmisiä saarnaamalla Jeesusta kuninkaana, jolla on ylösnousemusvoima: “Niin hän keskusteli synagogassa juutalaisten ja Jumalaa pelkääväisten kanssa ja torilla joka päivä niiden kanssa, joita hän siellä tapasi … hän julisti heille evankeliumia Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta”(Ap.t.17:17).

Miksi uskovat, jotka rukoilevat, nauttivat Jumalan sanaa ja vaeltavat pyhyydessä, ovat niin pelkurimaisen hiljaa Jeesuksesta? Koska sydämemme ei, päinvastoin kuin Paavalin, liikutu nähdessämme ihmisten antautuvan epäjumalanpalvelukseen kaikkialla ympärillämme(ks. Ap.t. 17:16). Emme uskalla sanoa: ”Paavali oli saarnaaja. Hänet oli kutsuttu tähän työhön!” Me kaikki olemme Jeesuksen Kristuksen suurlähettiläitä eikä meidän pidä koskaan kätkeä lamppuamme vakan alle.

Nämä ateenalaiset olivat aivan samanlaisia kuin ne ihmiset, joiden parissa työskentelet tänä päivänä. Heillä ”ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan” (Ap.t.17:21). Niin asia on kaikkialla maassamme: suurin osa ympärilläsi olevista työkavereista on antautunut epäjumalanpalvelukseen, juoruiluun ja kaikenlaiseen taikauskoon.

Paavali ei antanut ongelman suuruuden hämmentää itseään. Hän ei suostunut ihmettelemään Saatanan valtaa kaupungissa, koska hän tiesi, että hänellä oli salainen ase sitä vastaan: ylösnousemusvoiman evankeliumi. Paavali huomasi, mitä paholainen oli tehnyt, ja keskittyi siihen, mitä Jeesus voisi tehdä ylösnousemusvallassaan! Ei ollut väliä, vaikka he nimittivät häntä ”lavertelijaksi”, mikä tarkoitti tyhjäntoimittajaa, turhan saarnaajaa.

Onko sinua koskaan nimitetty ”lavertelijaksi”? Ehkä joku on sanonut sinulle: ”Lakkaa rajoittamasta oikeuksiani. Lopeta tuon uskontosi työntäminen minun päälleni. Lakkaa yrittämästä saada minut uskomaan laillasi.” Mikään tällainen pilkka ei pysäyttänyt Paavalia, koska hänen sydämensä vuoti verta. Hän tiesi, että jos hän ei seisoisi Kristuksen puolella, hänen ympärillään olevat kuolisivat synteihinsä.

Ei riitä, että elät oikein tai olet esimerkillinen. Aivan liian pitkään olemme piileskelleet vanhan kliseen takana. ”Teot puhuvat kovempaa kuin sanat.” Väitämme olevamme hiljaisia todistajia, jotka elävät Hänen elämäänsä, mutta meidän todistukseemme tulee kuulua myös puhuttu sana: ”Vartijasi korottavat äänensä”(Jes.52:8). ”Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?” (Room. 10:14.

[Irene]

HE KÄÄNSIVÄT MAAILMAN YLÖSALAISIN

"Nuo koko maailman villitsijät ovat tännekin tulleet”(Ap.t.17:6). Kenen maailman he käänsivät ylösalaisin? Se on maanpiiri, jossa kukaan ei ota vakavasti Kristuksen kuninkuutta.

Erään pastorin vaimo täällä New Yorkissa sanoi minulle: ”Times Square – seurakunta on saanut kuohuksiin melkein kaikki kaupungin karismaattiset seurakunnat. Tiedäthän sinä sen?” En tiennyt. En tiedä, onko se edes totta. Jos se on totta ja johtuu siitä, että saarnatuolistamme julistetaan röyhkeästi. Tai jos seurakuntalaiset kulkevat kehuskelemassa, että ainoastaan meidän seurakuntamme julistaa oikeaa pyhyyttä, silloin tiedän, että olemme tosi väärässä! Toisaalta taas, jos pastorit ja seurakunnat ”ovat joutuneet kuohuksiin”, koska me saarnaamme Kristuksen eittämätöntä kuninkuutta. Jos ihmiset lähtevät seurakunnista, koska heidän syntejään ei paljasteta ja haasteta. Jos ihmiset lähtevät täältä ja tulevat enemmän Jeesuksen kaltaisiksi, vaeltavat hänen puhtaudessaan, silloin kuohutamme ihmisiä oikeista syistä!

Voin vakuuttaa sinulle Jumalan sanasta, että mikään ei järkytä tai vihastuta kuollutta, kompromisseissa elävää kirkkoa ja saarnaajia kuin joku, joka liikkuu Kristuksen täyteydessä, elää ja saarnaa Paavalin vaatimaa pyhyyden evankeliumia. Se on moite! Joka seurakunnassa on ”hartaita” uskovia, niin kuin Paavali heitä nimitti. Sinä päivänä, jolloin sanot yhdessä Paavalin kanssa: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla”(Fil.3:8), sinä päivänä saat häiriköijän leiman.

”Mutta veljet lähettivät heti yötä myöten Paavalin ja Silaan”(Ap.t.17:10). Taas kerran Saatana näytti voittaneen taistelun, kun Paavali ja Silas joutuivat lähtemään yön pimeyden turvin salaa kaupungista. Kuvittele, kuinka ihmiset kehuskelivat seuraavana sapattina synagogassa: ”Mikä herätys se muka oli! Me olemme olleet täällä ennen heitä ja olemme täällä heidän lähdettyään. Jatketaan Jumalan kanssa entiseen tapaan ilman enempiä häirintöjä näiltä pyhyyden lietsojilta.” Paavali ja Silas olivat kääntäneet kääntyneiden katseet itsestään Jeesusta kohti. Niinpä he saattoivat lähteä kaupungista tietäen, että Kristuksen ruumis kukoistaisi siellä. Vainon alla Tessalonikan seurakunta vahvistui niin uskossa, että heistä tuli voimallinen todistus koko Vähälle-Aasialle. Heistä tuli niin ikään Paavalin sydämen riemu!

[Irene]

YKSI KOMPROMISSITON SANA

”Ja he matkustivat Amfipolin ja Apollonian kautta ja tulivat Tessalonikaan, jossa oli juutalaisten synagoga. Ja tapansa mukaan Paavali meni sisälle heidän luoksensa ja … lähtien kirjoituksista, selitti ne ja osoitti, että Kristuksen piti kärsimän ja nouseman kuolleista, ja sanoi: "Tämä Jeesus, jota minä teille julistan, on Kristus"(Ap.t.17:1-3). Tessalonikan synagogan vanhimmat olivat luultavasti johtaneet hiljaisia kokouksia vuosikaudet, häiriintymättä. He opettivat ahkerasti Raamattua ja näyttivät ulospäin kovin pyhiltä.

Sitten Paavali, häirikkö, tuli näyttämölle, ja kolme viikkoa kestäneen Jeesuksen kuninkuudesta saarnaamisensa jälkeen hän oli kääntänyt koko Tessalonikan alueen päälaelleen. Hän tiesi kokemuksesta, että vain muutamat hurskaat ihmiset kuuntelisivat Kristuksen vaativaa sanaa ja että suurin osa jäisi edelleen kovakuorisiin uskonnollisiin perinteisiinsä. Hän tiesi myös, että heidät täyttäisi kateus ja viha mitä hyvänsä asiaa kohtaan, joka häiritsisi heidän tapaansa tehdä asioita. Paavalin mukaan hänen evankeliuminsa julistus vaikutti vastustusta: ”Meillä oli kuitenkin Jumalassamme rohkeutta puhua teille Jumalan evankeliumia, suuressa kilvoituksessa (vastustus)” (1 Tess.2:2).

Mikä aiheutti väkivaltaisen vastustuksen? Paavali ja Silas eivät olleet kovaäänisiä tai ärsyttäviä eivätkä he ryöstelleet seurakuntia.

Myöhemmin Paavali kirjoitti kirjeessään niille, jotka seurasivat Herraa Tessalonikassa: ”Sillä meidän kehotuspuheemme ei lähde eksymyksestä eikä epäpuhtaasta mielestä eikä ole kavaluudessa puhuttua … niin kuin tahtoisimme olla mieliksi ihmisille, vaan Jumalalle, joka koettelee meidän sydämemme. Sillä me emme koskaan ole liikkuneet liehakoivin sanoin, sen te tiedätte, emmekä millään tekosyyllä voittoa ahnehtineet; Jumala on todistajamme … vaan me olimme lempeät teidän keskuudessanne, niin kuin imettävä äiti, joka vaalii lapsiansa; niin mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemme, sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet”(1 Tess.2:3 -8). Nämä uskonnolliset ihmiset, jotka vuosia olivat käyttäytyneet niin vaatimattomasti ja Jumalaa rakastavasti, joutuivat nyt raivon valtaan. Heistä tuli vihainen joukkio, joka tunkeutui Jasonin taloon ja huolestutti kaupungin kansaa ja päälliköitä(ks. Ap.t.17). Vastustukseen oli syynä yksi kompromissiton sana: ”On olemassa toinen kuningas Jeesus”(Ap.t.17:7).

[Irene]

HERRAN TUOMIOT OVAT TOTTA

Daavidin rakkaus Herraa kohtaan ei koskaan kylmennyt, koska hän kunnioitti jokaista sanaa. ”Herran pelko on puhdas, se pysyy iäti. Herran oikeudet ovat todet, kaikki tyynni vanhurskaat. Ne ovat kalliimmat kultaa, puhtaan kullan paljoutta, makeammat hunajaa ja mehiläisen mettä. Myös sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin, niiden noudattamisesta on suuri palkka” (Ps.19:9 - 11). ”Sinun palvelijasi ottaa niistä vaarin”. Kuka varoittaa kaikkia noita harhaanjohdettuja lampaita, joiden paimenet eivät kerro heille totuutta? He nimittävät tätä tuomiopäivän julistusta negatiiviseksi, vääräksi profetiaksi, mutta Daavid ja profeetat sanoivat sen olevan suloista hunajaa.

Suloisin, armollisin asia, jota Jumala tekee tänään kansalleen, on lähettää uudelleen pelottomia profeettoja ja vartijoita herättämään seurakuntaa ja Jumalan pelkoa. Kuinka suloiselta kuuluu: ”Pakene Jumalan vihaa”. Hunajaa! ”Ilman pyhitystä ei kukaan näe Jumalaa.” Hunajaa! ”Jollette tee parannusta, kuolette synteihinne”. Hunajaa! ”Maa ja kaikki, mitä siinä on, palaa poroiksi! Hunajaa! Uskon, että voit sanoa Jeremian kanssa: ”Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne, ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja minun sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, Herra, Jumala Sebaot” (Jer.15:16).

Jeesus varoitti: ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu”(Matt.24:13). Tässä puhutaan niistä, joiden rakkaus ei koskaan vähene, vaan paremminkin kasvaa ja kestää kaikki koetukset. Timoteus sitoo sen meidän suhteeseemme terveeseen oppiin: ”Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin”(2 Tim. 4:3-4). Kova vastustus puhdasta, vääristelemätöntä oppia kohtaan tulee aivan viimeisinä päivinä. Terve oppi johtaa kuulijan jumalisuuteen, mutta monet eivät siedä sitä. He eivät kestä sitä. Pyhyyden ja profeetallisten varoitusten julistajien vastustus leviää laajalle(ks.2 Tess.2:10- 12).

Tuhannet uskovat käyvät silloin niin kylmiksi keskiyöllä, että ei edes tuleva tuomio herätä heitä kääntymään takaisin Jumalan luo. Jeremia valitti kansansa puolesta: ”Sinä olet lyönyt heitä, mutta he eivät tunteneet kipua; sinä olet lopen hävittänyt heidät, mutta he eivät tahtoneet ottaa kuritusta varteen”(Jer.5:3). Meillä on tämä Pietarin varoitus: ”Koska te siis, rakkaani, tämän jo edeltäpäin tiedätte, niin olkaa varuillanne, ettette rietasten eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltanne, ja kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa”(2 Piet.3:17- 18). Älä anna johtaa itseäsi syntiin tai vääriin oppeihin tai vihaan Jumalan sanaa kohtaan!

[Irene]

HUNAJAA TAIVAASTA

Meidän pitää oppia ottamaan Jumalan jokainen sana hunajana taivaasta. Voit mitata jokaisen uskovan rakkautta Herraansa kohtaan sillä, kuinka paljon hän kunnioittaa jokaista sanaa, joka lähtee Jumalan suusta. Eräs saarnaaja sanoi kerran: ”En voi palvella vihan Jumalaa! En saarnaa mitään muuta kuin rohkaisua, ei moitetta. Jumala on rakkaus! Lopeta kaikki itkuvirret ja voi-huudot!” Tämä mies ei tuntenut Jumalan hunajaa.

Herra ohjeisti Hesekieliä: "Ihmislapsi, nouse jaloillesi, niin minä puhuttelen sinua... Minä lähetän sinut israelilaisten tykö, kapinallisten pakanain tykö, jotka ovat kapinoineet minua vastaan; he ja heidän isänsä ovat luopuneet minusta, hamaan tähän päivään asti. Nuo lapset, joilla on kovat kasvot ja paatuneet sydämet … Mutta sinä, ihmislapsi, kuule, mitä minä sinulle sanon. Älä ole uppiniskainen, niin kuin uppiniskainen suku on. Avaa suusi ja syö, mitä minä sinulle annan.’ Niin minä näin, ja katso: käsi ojennettiin minua kohti, ja katso: siinä oli kirjakäärö. Ja hän levitti sen minun eteeni, ja katso: se oli kirjoitettu täyteen sisältä ja päältä. Ja siihen oli kirjoitettu itkuvirret ja huokaukset ja voi-huudot”(Hes.2:1, 3-4, 8-10).

Jumalan voi-huudot olivat hunajaa profeetoille. ”Älä ole uppiniskainen”. Kuinka Hesekiel olisi voinut olla uppiniskainen? Olemalla saarnaamatta totuutta tuomiosta, jonka Jumala oli antanut hänelle. ”Käsi ojennettiin minua kohti”. Tämä oli Jumalan käsi! Jumalan käsi ojensi kirjakääröä, johon oli kirjoitettu molemmille puolille ”itkuvirret, huokaukset ja voi-huudot”. Kaikki olivat kirjoitettuna Jumalan sormella. Mitä Hesekielillä oli tekemistä noin kovien Jumalan sanojen kanssa? Hänen käskettiin syödä ne! Täyttää mahansa niillä! ”Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, syö, minkä tässä saat; syö tämä kirjakäärö, mene ja puhu Israelin heimolle’. Niin minä avasin suuni, ja hän antoi tämän kirjakäärön minun syödäkseni. Ja hän sanoi minulle: ’Ihmislapsi, ravitse vatsasi ja täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan’. Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja” (Hes. 3:1-3).

Tämä oli ruokaa taivaasta, hunajaan kastettua mannaa! ”Täytä sisälmyksesi tällä kirjakääröllä, jonka minä sinulle annan”. Sisälmykset edustavat sydäntä ja ”ravitse vatsasi” tarkoittaa, että se pitää ottaa sydämeesi, ottaa siitä vaarin! ”Niin minä söin, ja se oli minun suussani makea kuin hunaja”.

Jeremia sanoi, että kaikki vanhat profeetat varoittivat tuomiosta ja voi-huudoista. ”Ne profeetat, jotka ovat olleet ennen minua ja ennen sinua muinaisuudesta asti, ovat ennustaneet sotaa, onnettomuutta ja ruttoa monia maita ja suuria valtakuntia vastaan”(Jer.28:8). Kaikki profeetat elivät jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta, oli se sitten surullinen sana yhtä hyvin kuin iloinen. He ottivat sen vastaan niin kuin hunajan!