David Wilkerson/ lyhyet 3

[Irene]

JEESUKSEN SANOMAN SYDÄMESSÄ

Parannus oli Kristuksen ylösnousemuksen jälkeen aivan ensimmäisen saarnan sydämessä. Pietari sanoi ihmisjoukolle, joka oli kokoontunut Helluntaina: ”Jeesuksen, Nasaretilaisen, … hänet, joka teille luovutettiin… te laista tietämättömien miesten kätten kautta naulitsitte ristille ja tapoitte”(Ap.t.2:22 - 23).

Kun ihmiset kuulivat tämän, he joutuivat syvään synnintuntoon. Saarnattu Sana vihlaisi heidän sydäntänsä, koska Pyhä Henki oli tullut koko voimassaan. Jeesuksen sanojen mukaan, se juuri on Pyhän Hengen tehtävä. Hän sanoi, että kun Pyhä Henki tulee, ”niin hän näyttää maailmalle todeksi synnin ja vanhurskauden ja tuomion”(Joh.16:8).

Väkijoukko kiihottui niin, ettei päässyt liikkumaan. Yhtäkkiä heidän eteensä tuotiin elämän ja kuoleman kysymykset. Niin he huusivat Pietarille kysyen, mitä heidän pitäisi tehdä. Hän vastasi: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi... Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta" (Ap.t.2:38, 40).

Tämä kappale kuvaa parannusta Jeesuksen sydämen sanomana. Jos sanomassa ei ole parannuskehotusta, ei totuutta synnistä ja syyllisyydestä, ei iskua sydämeen, silloin Pyhä Henki ei yksinkertaisesti ole mukana. Hän ei ole läsnä sellaisessa saarnassa.

Pietari ei ollut kiinnostunut noiden ihmisten loukkaamisesta Helluntaina. Hänen ainoa tarkoituksensa oli näyttää heille totuus ja kun Pyhä Henki näyttää totuuden, se saa ihmiset synnintuntoon. Se tunkee syvälle ja juurittaa kaikki sydämen alueet.

Surullista kyllä, tätä ei tapahdu kovin monissa seurakunnissa tänä päivänä. Meidän työyhteisömme saa kirjeen toisensa perään toistaen samaa asiaa: ’”Minulla on naapuri, jolle olen todistanut kuukausikaupalla. Vien hänet mukana kirkkoon toivoen hänen kuulevan sanan omasta tilastaan ja tarpeestaan Herraan nähden. valitettavasti meidän pastorimme ei koskaan puhu synnistä. Ei koskaan kuule sellaista sanaa, että se toisi synnintunnon, joka johdattaa tarvitsemaan Jeesuksen puhdistusta, vapauttavaa voimaa. Niin naapurini lähtee entistä tyytyväisempänä syntiinsä.”

Mikä murhenäytelmä! Kuinka Jumala mahtaakaan murehtia sitä, että useammat ihmiset vahvistuvat synnissään seurakuntien seinien sisä- kuin ulkopuolella.

Jeesuksen sanojen mukaan, kukaan ei voi päästä synnistään, ei ole koskaan kohdannut totuutta, ilman Pyhän Hengen vakuuttavaa läsnäoloa ja voimaa.

[Irene]

PARANNUKSEN PAIKKA

Jeesus julistaa: “Minun seurakuntani on häpeämättömän, avoimen parannuksen paikka”. Tosiaan apostoli Paavali todistaa: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi"; se on se uskon sana, jota me saarnaamme. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan. Sanoohan Raamattu: ’Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään’ "(Room.10:8 - 11).

Yksinkertaisesti sanottuna me saamme pelastuksen oman avoimen synnintunnustuksemme kautta. Jeesus sanoo: ”Sillä en minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä"(Matt.9:13. Hän sanoo, että juuri parannuksen kautta me parannumme ja eheydymme: "Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen" (Luuk.5:31- 32).

Rakas lukija, tämä on evankeliumi! Jeesus sanoo meille: ”Seurakunnassani jokainen parantuu parannuksen tekemisen kautta. Ei sillä ole väliä, kuka olet, oletko fyysisesti rikki, mieleltäsi tai hengellisesti sairas. Jokaisen pitää tulla minun luokseni samalla tavalla. Kaikki löytävät parantumisen parannuksen tekemisen kautta.”

Niin, mikä on Kristuksen evankeliumin ydin? Matteuksen, Markuksen Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeissa Hän selvittää sen. Näissä neljässä evankeliumissa Hän puhuu meille: ”Tätä minä saarnaan seurakunnassani. Tämä on sanoma kaikille syntisille.”

Ensiksi ”Jeesus meni Galileaan ja saarnasi Jumalan evankeliumia ja sanoi: ’Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi’ " (Mark.1:14 - 15). Mikä oli Jeesuksen ensimmäinen sanoma? Hän saarnasi parannusta.

Joillekin uskoville tämä kuulostaa kovalta puheelta. He saattavat vastata: ”Joo, joo, mutta miten kovaa Jeesus saarnasi parannusta?” Luukas vastaa Jeesuksen sanoneen kuuntelijoilleen: ”Ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte" (Luuk.13:5).

Ehkä ajattelet, että Kristuksen evankeliumi kuulostaa masentavalta. Paavali sanoo toisin. Katuva sydän tuottaa todellista elämää: ”Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi”(2 Kor.7:10).

[Irene]

TOSI EVANKELIUMI

Mikä on Jeesuksen Kristuksen tosi evankeliumi?

Herra sanoi Pietarille: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua”(Matt.16:24).

Selvästikin kuuluminen Jeesukselle merkitsee seurakunnalle enemmän kuin vain uskomista Häneen. Monet kristityt tänään vain ”äänestävät Jeesusta”. Heidän asenteensa on: ”Minä äänestin Kristusta. Se tekee minusta Hänen puolueensa jäsenen”. Kun he kerran ovat äänestäneet, he lähtevät tiehensä ja unohtavat kaiken Hänen herruudestaan elämässään.

Jeesus sanoo, että Hänen seurakuntaansa kuuluminen merkitsee sitoutumista Hänen seuraamiseensa. Se taas tarkoittaa itsensä kieltämistä ja ristinsä ottamista. ”Joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias”(Matt.10:38).

Herramme puhuu selvästi: ”Jos kuulut seurakuntaani, valmistaudu silloin kärsimään ja joutumaan vainotuksi uskosi tähden. Ole valmis kieltämään itseltäsi kaikki maine, suosio ja maailmallisen nautinnonetsintä.”

Totta on, ettei maailma ole koskaan hyväksynyt Kristuksen kirkkoa eikä sitä koskaan tapahdu. Jos elät Jeesukselle, sinun ei tarvitse erottautua toisten seurasta. He tekevät sen sinun puolestasi. Sinun pitää vain elää Hänelle ja ottaa vastaan moitteet, hylkäämisen, paheksumiset: ”Ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikään kuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden”(Luuk.6:22).

Kuitenkin Jeesus lisää, että tämä polku johtaa todelliseen tyydytykseen: ”Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen”(Matt.16:25). Toisin sanoen: Ainoa tapa löytää tarkoitus elämääsi, on myydä kaikki, mitä sinulla on Minun tähteni. Siten sinä löydät todellisen ilon, rauhan ja tyydytyksen”. Kristus sanoo meille: ”Minun seurakuntani on tahraton ja rypytön. Kun tulet luokseni, sinun pitää haluta laskea maahan kaikki syntisi. Sinun tulee antaa minulle kaikki, kuolla kokonaan itsellesi, jumalattomille intohimoillesi ja egollesi. Sinun pitää haudata itsesi uskossa Minun kanssani. Minä sitten nostan sinut uuteen elämään.”

[Irene]

HÄNEN LÄSNÄOLONSA PUUTE

Ilmestyskirjan 3.luvussa Kristus tekee yhteenvedon sanomastaan kaikille seitsemälle pastorille ja seurakunnalle. Hän sanansa kertovat: ”Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani”(Ilm.3:20). Liian usein uskovat eivät avaa sydämen ovia Jeesukselle. Kun hän kolkuttaa, he eivät ole edes kotona. *Sen sijaan ovella on kyltti: Rakas Herra, olen julistamassa sairaalassa, sitten myöhemmin vankilassa. Nähdään kirkossa.”

Monet seurakunnat tänä päivänä tekevät niin paljon hyvää, hyväntekeväisyyttä Kristuksen nimessä. Heillä on ohjelmat melkein kaikkea inhimillistä tarvetta kohtaan. Seurakuntalaiset elävät puhdasta, rehtiä elämää, tarkkaan välttäen syntiä. Jotakin on kuitenkin muuttunut heissä. Joskus nämä uskovat olivat hartaita Jeesuksen yhteyden harjoittajia. Heiltä ei mennyt päivääkään ilman ajan viettämistä Hänen kanssaan. Nyt kaikki on toisin. He antavat Hänelle vain nopean tervehdyksen mennessään johon työhön. Miten vakavalta tämä tuntuu Jeesuksesta?

Jeesus varoittaa meitä: ”Seurakunnastani on hävinnyt jotakin. Se on minun pelottava läsnäoloni. Sinun pitää mennä takaisin salaiseen kammioosi, takaisin aterioitsemaan minun kanssani. Muutoin, otan läsnäoloni sinulta pois. Kaikki hyvät työsi, saarnaamisesi, evankelioimisesi ja uhraamisesi täytyy lähteä meidän yhteisestä ajastamme. Sen pitää lähteä Minun pöydästäni.”

Efeson seurakunta oli kadottanut jotakin, mikä heillä oli ollut kerran, Kristuksen läsnäolon ilmestyksen keskellään. He olivat alkaneet ottaa Jeesuksen läsnäolon itsestäänselvyytenä ja se vaikutti heidän palvelukseensa. Kerran he rakastivat toisiaan ja välittivät toisistaan, nyt hekin ottivat toinen toisensa itsestään selvyytenä. Sillä oli tuhoisa vaikutus heidän hyviin töihinsä. He olivat niin kiireisiä palvellessaan ihmisiä että heidän teoistaan tuli keskipiste, ei Kristuksen rakkaudesta. Hänen voimallinen läsnäolonsa puuttui.

Nyt Jeesus varoitti heitä: ”Jos ette tee muutoksia, jo ette palaa nälkäänne Minua kohtaan, otan pois teidän todistuksenne. Teillä ei enää ole mitään arvovaltaa, kun teette hyviä tekoja. Kaikki on silloin turhaa.”

[Irene]

KIRJE PASTORILLE

Kristus näki, mitkä asiat tarvitsivat Hänen huomiotaan seurakunnassa. Hän neuvoi Johannesta kirjoittamaan Hänen sanansa ylös ja lähettämään ne seitsemän seurakunnan “enkeleille”. Tämä tarkoittaa niiden pastoreita, joita Hän kutsuu kädessään oleviksi tähdiksi (ks. Ilm.1:16). Hän sanoo Johannekselle: ”Minä rakastan näitä palvelijoita. Olen kutsunut ja voidellut heidät ja nyt sinun pitää viedä heille Minun Sanani.”

Itse pastorina ihmettelen: Minkälaista olisi avata tuollainen kirje Johannekselta? ”New Yorkin seurakunnan pastorille: Näin sanoo Herra koskien seurakuntaasi: ” Kuvittele, miltä noista seitsemästä paimenesta mahtoi tuntua.

Otetaan esimerkiksi Efeson seurakunnan pastori (ks. Ilm.2:1- 11). Kun hän lukee Johanneksen kirjeen, hän näkee Kristuksen iloitsevan seurakunnastaan. Herra kehuu efesolaisia ahkeriksi, kärsivällisiksi ja järkeviksi. He vihaavat pahaa ja seisovat Kristuksen asian puolesta. Vuosien varrella he ovat sitten lakanneet tekemästä hyviä tekoja. Pastori ihmettelee lukemaansa ja ajattelee: ”Vau, Herra on mielissään meistä. Tämä on kehukirje”.

Kun hän sitten lukee eteenpäin, hän tulee lävistäviin sanoihin: “Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensimmäisen rakkautesi”(Ilm.2:4). Jeesus varoittaa pastoria: ”Muista siis, mistä olet langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä tekoja; mutta jos et, niin minä tulen sinun tykösi ja työnnän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, ellet tee parannusta”(Ilm.2:5).

Efeson seurakunnan pastori oli varmaan kauhuissaan tämän takia. Hän ajattelee: “Tee parannus? Tai Hän poistaa meidän todistuksemme? Miten se voi tapahtua? Mehän olemme liiton uskovia. Meidät on vanhurskautettu uskon kautta. Olemme tehneet hyvää, huolehtineet. Nyt meidän pitäisi mennä takaisin ja olla niin kuin alussa? Mitä se tarkoittaa? Kuinka Jeesus voi puhua tällä tavalla? Kuinka ikinä voisin lukea tämän kirjeen seurakunnalleni?”

Pidä mielessäsi, että sanat oli osoitettu jumaliselle seurakunnalle. Tämän siis täytyy olla hyvin vakava asia Herran silmissä. Muutoin, miksi Hän puhuisi niin tutkivasti niin esimerkilliselle seurakunnalle? Hän sanoo pastorille: ”Rakkautesi minua kohtaan ei ole niin kuin se oli kerran. Olet hyljännyt yhteyden minun kanssani. Nyt, tee parannus!”

Jeesus tekee selväksi, että kaikki riippuu Hänen läsnäolostaan. Niin, Efeson seurakunta oli tehnyt työtä ahkerasti hyvillä töillään, mutta he eivät olleet enää läheisiä Herran kanssa.

[Irene]

JEESUKSEN LÄSNÄOLO

Aistivatko vieraanne Jeesuksen läsnäolon kodissanne? Levittäytyykö Hänen pyhyytensä tuoksu perheeseesi, avioliittoosi, suhteisiisi? Onko teillä esirukouksen kyyneleitä perheen jäsenten puolesta, särkyneisyyden itkua, vakavaa halua suoristaa väärät asiat? Vai, hallitseeko liha?

Jokaisessa kristityssä kodissa pitäisi olla korotettu paikka, erottautumisen vuori maailmasta ja lihasta, pyhä juhlasali Kristuksen kanssa. Tätä ei kuitenkaan tapahdu monissa uskovissa kodeissa, koska he ovat lihan saastuttamia. Löyhä suhtautuminen seksuaalisuuteen, irstas pahuus on sallittu TV:n ja internetin välityksellä.

Kuinka ihmeissään enkelit ovatkaan, kun he joutuvat todistamaan sellaista pahuutta kodeissa, joissa pitäisi vallita Jeesuksen läsnäolon harjoitus. Uskovien joukot viettävät nyt aikaa selaten pornoa netissä, lainaten aistillisia elokuvia, juoden TV:n vääristyneisyyttä ja jättäen huomiotta sen, kun elokuvissa pilkataan Kristuksen nimeä. Sitten he ihmettelevät, miksi hengellisen kuoleman uhka leijuu heidän kotinsa yllä.

Pyhän Hengen työ on tuoda ja ylläpitää Kristuksen läsnäoloa ja voimaa kodeissamme, seurakunnassamme, sydämessämme. Lukuisat ihmisjoukot jatkavat Hengen murehduttamista epäjumalanpalvelemisella. Onko mitään järkeä rukoilla pelastumattomien läheistemme puolesta, jos oma kotimme on saastunut?

Jumalan tarkoitus on tehdä sarja ihmeitä, jotka valloittavat meidän mielemme ja sydämemme. Hänellä oli tämä suunnitelma meidän elämällemme jo ennen maailman perustamista. Jos Hän kerran on tehnyt sellaisen liiton suunnitelman, silloin se varmasti tulee tapahtumaan. Muutamat eivät tosin pääse juhlapöytään. Ne, joista on tullut penseitä, helpon rakastajia, ihmisiä, jotka ovat antautuneet maailman nautinnon – hulluuteen. Kukaan heistä ei pääse juhlapöytään.

Profeetta Jesaja kuvaa niitä, jotka ovat läsnä juhlaillallisella seuraavaan tapaan: ”Ja Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille tällä vuorella pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä”(Jes.25:6). Tässä puhutaan ihmisistä, jotka eivät tyydy vain Jumalan Sanan maitoon. Nämä palvelijat rakastavat Herransa moitetta. He isoavat vahvaa totuutta, Jumalan paimenen koettelemaa, testaamaa sanaa, sanomaa, johon on lisätty Pyhän Hengen tuli. He etsivät päivittäin Jumalan Sanaa myös itseänsä varten, janoisina juomaan Hänen jalostettua, pitkään kypsytettyä viiniään.

[Irene]

YKSITTÄISEN USKOVAN ARVO

Eräänä lauantai-iltana kuljin Times Squarea pitkin sen pullistellessa turisteista ja muista jouluostosten tekijöistä. On arvioitu, että tuona ruuhka-aikana lähes neljännesmiljoona ihmistä kulkee tuon alueen läpi. Kun seisoin siellä, rukoilin katsellessani ihmisjoukkoja.

Eräänä hetkenä Pyhä Henki kuiskasi minulle: ”David, katso noita ihmisjoukkoja. Lisää siihen moninkertainen määrä ja saat luvun ihmisistä, jotka kuolivat erämaassa. Kaikista heistä vain kaksi pääsi minun lepooni: Joosua ja Kaaleb. Kaikki muut kuolivat ennen aikaansa, epätoivossa ja epäuskossa.”

Tuo ajatus hämmästytti minua. Kun katsoin ihmisjoukkoja, tajusin evankeliumin olevan heidän saavutettavissaan koska hyvänsä television, radion, kirjallisuuden jopa ilmaisten Raamatuiden kautta, joita on hotellihuoneissa. Jos he vain haluaisivat tietää, heille voisi kertoa, että entisessä Israelissa ihmeitä tehnyt Jumala tekee tänään samaa kaikille, jotka rakastavat Häntä. Silti nämä ihmiset eivät olleet halunneet tuntea Häntä. Jos he näkevät traktaatteja jakelevan ihmisen, he juoksevat ohitse ja viittaavat kintaalla. Heillä ei ole muuta jumalaa kuin nautinto, raha ja omaisuus.

Yhtäkkiä aloin nähdä yksittäisen uskovan arvon Jumalan silmissä. Kuulen Jeesuksen kysyvän samaa kysymystä tänään: ”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (ks. Luuk.18:8). Näen Kristuksen sydänten tutkijan siivilöivän näitä tapahtumia ja löytävän vain harvoja, jotka todella rakastavat. Näen oppilaitosten kampuksilla Hänen etsivän ja kyselevän: ”Uskotteko minuun?” Näen Hänen tutkivan Washington D.C:tä, olisiko siellä ketään, joka hyväksyy Hänet, ja löytävän vain muutamia. Näen Hänen tutkivan kokonaisia kansakuntia ja löytävän vain jäännöksen.

Lopulta Hän tutkii seurakuntaansa, etsien palvelijoita, joilla on todellinen usko. Hänen näkemänsä murtaa Hänen sydämensä, murehduttaa Hänet perusteellisesti. Kuulen Hänen itkevän Israelia: ”Jerusalem, Jerusalem, … kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niin kuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet”(Matt.23:37).

Herran palvelijana kannan Paimeneni taakkaa. Tunnen Hänen murheensa. Juuri nyt kuulen Hänen sanovan: ”Edes omassa huoneessani on niin harvoja, joilla on usko. Monet lapsistani, mukaan lukien paimeneni menevät tainnoksiin koetusten aikoina. He eivät luota minuun perheensä, työpaikkansa, tulevaisuutensa hoitajana. Tosiaan, he ovat tehneet valintansa.”

Niin, entä sinä? Herra tulee meidän kaikkien luokse kysyen: ”Uskotko sinä Minuun? Luotatko sinä Minuun? Kun tule, löydänkö uskon sinussa?” Miten vastaat?

[Irene]

LÖYTÄNEEKÖ HÄN USKOA MAAN PÄÄLTÄ?

Jeesus tuli omaan huoneeseensa, Israelin huoneeseen profeettana ja ihmeiden tekijänä. ”Heidän epäuskonsa tähden hän ei tehnyt siellä monta voimallista tekoa”(Matt.13:58). Ihmeellinen lausuma. Epäusko rajoitti jopa Kristuksen voimaa toimia.

Näemme epäuskon surulliset tulokset läpi Uuden Testamentin. Opetuslapset eivät voineet ajaa ulos riivaajaa pienestä lapsesta epäuskonsa takia. Jeesus moitti heitä siitä (ks. Matt.17:14- 21). Ylösnousemuksensa jälkeen Kristus järkyttyi jälleen heidän epäuskonsa tähden: ”Hän nuhteli heidän epäuskoaan ja heidän sydämensä kovuutta, kun he eivät olleet uskoneet niitä, jotka olivat nähneet hänet ylösnousseeksi”(Mark.16:14). Paavali sanoikin juutalaisista: ”Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois”(Room.11:20).

Miksi Jumala tuomitsee epäuskon Uudessa Testamentissa niin ankarasti? Siksi, että nykyajan uskoville on annettu jotakin, mistä Vanhan Testamentin pyhät saattoivat vain uneksia. Jumala on siunannut meitä Pyhän Henkensä lahjalla. Vanhan Liiton aikana Jumalan Henki vieraili uskovien luona vain satunnaisesti. Heidän piti mennä temppeliin kokemaan Herran läsnäoloa. Tänä päivänä Jumala tekee asuinsijansa kansansa sisimpään. Me olemme Hänen temppelinsä, ja Hänen läsnäolonsa on jokaisessa uskovassa.

Vanhassa Testamentissa Aabraham sai vieraakseen enkelin tai sai sanan Jumalalta. Hän uskoi Jumalan kykenevän tekemään kaiken, mitä hän anoi ja ”Jumalan lupausta hän ei epäuskossa epäillyt”(Room.4:20). Tänään Jeesus on aina saapuvilla minä päivän hetkenä hyvänsä. Me voimme huutaa Häntä avuksi koko elämämme ajan. Me tiedämme Hänen vastaavan. Hän kehottaa meitä tulemaan rohkeasti armon istuimen eteen ja tekemään anomisemme tiettäviksi. Hän lohduttaa ja johdattaa meitä Pyhän Hengen kautta.

Näistä siunauksista huolimatta me yhä epäilemme Jumalaa kovien koetusten aikoina. Jeesus moittii sellaista epäuskoa ja sanoo: ”Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi huutavat, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? Minä sanon teille: hän toimittaa heille oikeuden pian. Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?" (Luuk.18:7-8). Jos Kristus tulisi takaisin tänään, löytäisikö Hän uskoa sinussa?

[Irene]

ISRAEL EI USKONUT

Jumalan Sana ei riittänyt israelilaisille. Herra oli antanut heille uskomattomia lupauksia. Silti keskellä kriisejänsä Israel ei koskaan luottanut Häneen. Kaikista lupauksista huolimatta he pitivät Hänen Sanaansa tarpeettomana. Miten? Siten, että se ei koskaan yhdistynyt heissä uskon kanssa. ”Mutta heidän kuulemansa sana ei heitä hyödyttänyt, koska se ei uskossa sulautunut niihin, jotka sen kuulivat”(Hebr.4:2).

Sen sijaan kansa vaati Jumalalta aina uutta Sanaa. Toisin sanoen: ”Meidän pitää saada tietää, onko Jumala meidän kanssamme tässä nykyisessä kriisissä, ei vain edellisessä. Meidän pitää saada uusi ilmestys Häneltä tähän tilanteeseen”. Kysyn sinulta, miten kukaan voisi unohtaa niin nopeasti kaikkea, mitä Jumala oli tehnyt heidän hyväkseen? Israel oli unohtanut joka hetken Jumalan pelastustyöstä. Kansa ei antanut Hänen menneitten yliluonnollisten töittensä rakentaa heidän uskoaan Häneen.

Vaikka he syyttivät Jumalaa, Hän puhui heille uudestaan. Hän neuvoi Moosesta sanomaan heille: ” Niin minä vastasin teille: 'Älkää säikähtykö, älkääkä peljätkö heitä. Herra, teidän Jumalanne, joka käy teidän edellänne, taistelee itse teidän puolestanne, aivan niin kuin hän teki teille Egyptissä teidän silmienne edessä”(5 Moos.1:29- 30).

No, tuo ei ollut uusi lupaus. Jumala vain toisti sen, mitä Hän oli jo kertonut kansalleen: ” Herra sotii teidän puolestanne, ja te olkaa hiljaa" (2 Moos.14:14).
Uudestaan ja uudestaan Jumala oli sanonut heille: ”Minä olen teidän kanssanne. Minä taistelen teidän puolestanne, niin, että voitte panna luottamuksenne tähän lupaukseen. Älkää unohtako sitä.” Tässä he kuitenkin olivat, vapisivat vihollisten edessä ja keskittivät katseensa omaan heikkouteensa. Lopulta he päättivät: Me emme voi seisoa heitä vastaan.” Tämä oli silkkaa epäuskoa, epäilystä Jumalan kutsusta heidän elämässään, epäilystä, että Hän oli lähettänyt heidät, epäilystä Hänen läsnäolonsa suhteen heidän keskellään.

Mietit ehkä, ettet itse koskaan käyttäytyisi noin. Kuitenkin monet uskovat tänä päivänä sanovat samantapaisia asioita: ”Herra, oletko todella minun kanssani? Tiedän, että lupasit, mutta onko se todella totta? Voinko luottaa siihen, mitä olet sanonut? Tarvitse tuoreen sanan. Ole hyvä ja anna minulle lisää varmuutta.”

Lopulta mekin vapisemme sielunvihollisen edessä ja vain siksi, että emme usko sitä, mitä Jumala on luvannut meille. Toimimme, kuin Hän ei olisi koskaan sanonut yhtään sanaa meille, ja niin alamme ”koetella” Häntä. Vaikka Hän on todistanut olemassaolonsa meille uudelleen ja uudelleen, me jatkuvasti pyydämme Häntä osoittamaan uskollisuutensa, lähettämällä uuden uskoa vahvistavan sanan. Jumala aikoo puhua vain yhden sanan: ”Usko, mitä olen sanonut sinulle. Luota minuun.”

[Irene]

EPÄUSKON VAARA

Puheessaan Israelin kansalle Mooses osoitti meille 5. Moos.1:ssä epäuskon vaaran. Hän varoitti, että me emme kärsisi samaa kauheaa seurausta, kuin nuo, jotka lankesivat ennen meitä: ”Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä”(Hebr.4:11). Hän siis itse asiassa sanoo: ”Ei ole väliä sillä, minkälaisia mahdottomia tilanteita kohtaat, tai miten toivottomilta asiat näyttävät. Sinun ei pidä langeta samaan epäuskon syntiin. Muutoin joudut yhtä kamalaan erämaahan kuin hekin. Niin vaellat siinä koko loppuelämäsi.

Jumala johdattaa uskollisesti sinua, niin kuin Hän on tarkoituksellisesti johdattanut isiämme heidän kriiseihinsä. Hän halusi heidän oppivan luottamaan Häneen. Hän halusi kansan, joka olisi järkkymätön uskossaan. Heidän piti tulla erämaasta puhtaan kullan kaltaisen, koetellun uskon kera. Hän halusi heidän todistavan maailmalle hyvyydestään kansaansa kohtaan.”

Uskon, että meidän sukupolvemme on ottanut epäuskon synnin aivan liian kevyesti. Siksi me juuri nyt näemme sen traagiset tulokset. Kohtaan tänä päivänä monia uskovia, jotka ovat täynnä masennusta ja epätoivoa. Tietenkin moni kärsii näitä fyysisten syiden tähden, mutta monet toiset kestävät sellaisia kärsimyksiä oman hengellisen tilansa takia. Minun mielestäni heidän masennuksensa on seurausta jatkuvan epäuskonsa tuottamasta mielipahasta Jumalalle.

Herra käyttää aina voimakasta kieltä, kun Hän viittaa epäuskoon kansansa keskuudessa. Hän käyttää vihan, suuttumuksen sanoja, jotka käyvät Hänen voimilleen. Mooses muistutti tästä nuoremmille israelilaisille: ”Olet nähnyt, kuinka Herra, sinun Jumalasi, on kantanut sinua, niin kuin mies kantaa poikaansa, koko sen matkan, jonka te olette kulkeneet, kunnes tulitte tähän paikkaan. Kun Herra kuuli teidän puheenne, vihastui hän ja vannoi sanoen: 'Totisesti, ei kukaan näistä miehistä, tästä pahasta sukupolvesta, saa nähdä sitä hyvää maata, jonka minä valalla vannoen olen luvannut antaa teidän isillenne’” (5 Moos.1:31, 34- 35).